Käyttäjän Jätkä kirjoittamat vastaukset
-
Luulisi kaikkien Tollojen esi-isänkin tajuavan, että jos sahan haluaa pestä, siitä otetaan muoviset kotelot pois. Tavoitehan on sylinterin puhdistus.
Pikku-Tilhille vesipesu olisi hyvinkin tarpeen, koska sen sylinterin jäähdytysrivat ovat sangen ahtaat ja niihin kertyy melko nopeasti tukoksia. Lisäksi siinä pakoputki on esteenä jäähdytysilman vapaasti tulla pois sylinteriltä.
Minulla on tehokkaat paineilmalaitteet, joilla saan sylinterit puhtaaksi, mutta monella muulla ainut väline taitaa olla rautasahan terä, jolla ripojen välejä kaapii – tuskin sitäkään kaikilla.
Sahan sylinterin puhtaudesta pitäisi huolehtia. Sen voi jopa vesipestä ja siihen voi tarvittaessa laittaa liuotinpesuainetta ja sitten huuhtoa.
Jo se, että sylinterin jäähdytysrivat ovat tummuneet, aiheuttaa huomattavan lämpötilan nousun puhtaisiin verrattuna.
Sinällään on ihan sama, onko laippa pitkä vai pätkä, jos teräketjun säätöhampaat ovat korkeat, laukkaa saha ylikierroksilla ja se kuumenee nopeasti.
En muista mitään putkea pakoputkelta kaasutinkoteloon.
Räjäytyskuvassakaan ei sellaista näy.
Se ”lusikka” liittyi keskipakopuhdistukseen ja tuulettimen antamaan lievään ylipaineeseen, josta nimitys ”turbo”. Itseasiassa se toimitti separaattorin toimen ohella ahtimen virkaa, mutta turbo on pakokaasujen voimalla pyörivä laite. Tuo on vain pelkkä ahdin.
Huskullakin oli käytössä noita separaattoreita…
artoa:”-Noista sähkösahoista tutustuin talven aikana hussen malleihin, polttomoottori hävisi reilusti , sähkö katkoi 3 kiekkoa ennen kuin polttis pääsi leikkiin mukaan , kummatkin siis kylmiä kentällä. eli on ne kehittynyt huimasti.”
-Neljäs kiekko ei sitten irronnutkaan?
Kyllä taitaa motin tukkipuu jäädä kaatumatta yhdellä latauksella.
Rakennuksilla ovat käyttäneet sähkösahoja jo kymmeniä vuosia, kun kokevat jäähtyneen sahan kanssa pelaamisen hermoja raastavaksi. Onhan se niin, että jos saha kylmän käy niin, että voi heti sahata, ei sillä lämpimänä sahaa isä-tappajakaan.
Kaksi kuukautta sitten harkitsin vakavasti Ryobin sähkösahaa, mutta tutkistelin liikkeessä sen kaikkia ominaisuuksia, enkä loppujen lopuksi ostanutkaan. Ehkä vuoden – parin päästä.
Eihän sitä koskaan voi olla täysinoppinut. Paljon on metsurihommiin kikkoja ja konsteja tullut myös noissa eri firmojen metsurikursseilla, joihin on tullut parikymmentä ammattimetsuria jopa kautta maan. Kun siellä on tarkkana miesten kanssa maastossa, voi sieltä aina jonkin ”kikkakolmosen” saada. metsuritkin ovat sellaista porukkaa, että eivät panttaa kikkojaan, kun ovat sopivassa seurassa.
Heidän kanssaan kannattaa yleensä myös istua saunaillassa, siellä usein mieli aukeaa vielä lisää ja joskus on otettu paperia ja kynääkin asian selvennykseksi.
Ei kiirettä:”-Onko tuo se”turbo”jonssi jossa vauhtipyörältä johdettiin ilmaa pakoputken läpi menevän putken kautta imupuolelle?.”
-Tuollaista versiota en ole tavannut, vaan ”lusikka” pyyhki vauhtipyörän siivikolta ilmaa, josta keskipakovoima oli heittänyt roskat kotelon laidoille ja lusikasta meni putki suoraan kaasutinkoteloon.
