Käyttäjän Jätkä kirjoittamat vastaukset
-
Tuosta istutusjäljestä voidaan olla myös eri mieltä. Kun istutus on teetetty joillakin koululaisilla ts. täysin ammattitaidottomilla, on jälki usein melkein yhtä huonoa kuin metsänomistajan itse tekemässä työssä.
Kun istuttajalla on rutiini työhön, hän tekee sen nopeasti ja hyvin – AINA. Jo pelkän istutuskohdan valinnassa saattaa harrastelijalla mennä pasmat sekaisin, mutta ammattilainen pukkaa putken maahan erehtymäiiömällä varmuudella oikeaan paikkaan ja oikeaan asentoon. Myös paakun tiivistäminen sujuu varmasti ja nopeasti, samalla taimen suorassaolo varmistaen.
On selvää, että aloittelija, joka ei ole saanut koulutusta ja jolla ei ole ollut valvontaa harjoitteluvaiheessa, istuttaa ”kunhan hänessä on”- tyylillä, mutta ammattilaisen työssä sellaista ei tapahdu.
Meillä oli aikoinaan Serlan istutuskoneen prototyyppi tekemässä suurimittaista koekäyttöä metsähallituksen mailla. Kuormaakantavan ajokoneen päälle oli rakennettu istutusyksikkö, jossa oli pyörän jälkiä raaputtavat piikkikiekot. edellä meni kiekot, jotka putsasi risut pois, perässä tuli kiekot, joka paljasti kivennäismaan ja sitten tuli istutuskärsä, joka avasi paakulle kuopan. paineilma puhalsi taimen kuoppaan ja tiivistyspyörät tiivistivät paakun. Kone hutki taimet kahteen riviin.
Koneen perässä kulki oppilasryhmä, joka korvausta vastaan täydensi työn, eli kuokan kanssa istutti uudestaan hutikudit.
Taisi kone jäädä viimeiseksi Valmetin ja Serlan yhteisponnistukseksi alalla.
Kyllä se istutuskone pisti meillä ihan tavalliseen maastoon muokkauksen ja taimet. Hakkuutähteitä ei ollut kerätty, eikä kantoja nypitty. Taimet asiallisesti maassa jne.
En kuitenkaan usko, että se olisi kustannustehokas, jos verrataan äestykseen ja putkella istutukseen. Tosin istutustyön jälki voi olla kehno, mutta siinä auttaisi kunnollinen työjohto ja valvonta.
Minusta pitkässä juoksussa istuttajan päiväurakka voi täsmentyä 1000 – 2000 taimeen, hieman kohteesta riippuen.
Kyllähän se siihen menee, että kaapeleita pitää vahventaa ja sulakekokoja isontaa.
Jos ajatellaan, että meillä olisi kaksi sähköautoa ja molemmat olisivat työmatkakäytössä. niin sulakkeita pitäisi isontaa. Muuntaja on niin lähellä, että kaapelien vaihtaminen ei olisi iso projekti. Työpaikka, jos vielä siellä kävisin, elisi kuitenkin jo henkilökunnan autolle n. 50 auton lataus päivän mittaan, eli sulakekokoa pitäisi pistää rajusti lisää.
Lisäksi esim oppilailla on varmasti saman verran — Kyllä tuo uusi mahdollisuus, eli lataus ajon aikana tiestä, kuulostaa hyvältä vaihtoehdolta.
Voisi olla vielä Levähdyspaikoilla vastaavaa latausmahdollisuutta, josta voisi imaista sähköä ilman johtoja, jos hätä tulee.
saha1 :”-Niinhän ne kierrokset on nykyisin monessa sahassa rajoitettu eli säätämällä seoksia vähänkään huolimattomasti saattaa saada huomaamattomasti liian laihalle ja saha paukuttaa rajoittimelle.”
Nykyrajoittimet on eri juttu. Silloinen ”rajoitin” oli iso reikä kaasuttimessa, josta bensa pääsi suoraan kurkkuun ja se oli auki aina. Jos ruuvasi H-suuttimen ihan kiinni, ei tilanne juuri parantunut. Reikä tukkoon ja H-suuttimella normaalit säädöt.
Oikein asetettu sytytykseen vaikuttava rajoitin on ihan hyvä, sellaisella sahalla Tollokin voisi joskus sahata täysillä kierroksilla.
saha1:”-
Pidän hieman alle max kierrosten ja säätö pysyy hyvänä ympäri vuoden, ei mene laihalle ja voimaa on.
Korvalla saa yleensä muutaman satasen sisään säädettyä tutut sahat/raivaussahat, trimmerit ( jos kokemusta). Mutta kierroslukumittaria ei voita mikään koska voi laittaa aina arvot kohdalleen ja todeta että pysyy. Ja myös tarvittaessa kertoa toiselle mitkä ne on. Olen ostanut useamman ammattisahan jotka on tulleet minulle liian laihalle säädettynä, esim viallisena ja pienilla puristuksilla.
Tietysti kaikki ”metsurit” ei tiedä mistä saha saa voitelun ja miten tärkeä polttoaineen mukana olevan öljy on sahalle, mutta ei niille maha mitään..
Säätösuuttimilla varustetussa sahassa tehokierrokset säädetäänkin justiinsa noin. Eli kaasu pohjassa kiristetään, kunnes kierrokset eivät enää nouse ja sen kuulee, että seos menee laihalle. Siitä avataan hiukan, siihen asti, että käynti menee ”röpöttämisen rajalle” – SE ON SIINÄ! En pidä kiekkamittaria tarpeellisena muuten, kuin kovapäisen asiakkaan käännyttämisessä.
Minäkin olen ostanut pari ammattisahaa, jotka on vaihdettu varsin vähällä sahaamisella, mutta niissä on ollut syynä aikansa ”kierrosluvun rajoitin”, joka työnsi liikaa bensaa ja sillä tukahdutti kierrokset, sahausinnon ja melkein sahankin. Kytkin niissä oli kulunut, kun koneet ottivat kierroksia kuin Tollon saha, eikä keskipakokytkin ottanut kunnolla kiinni.
Minulla oli huutokaupasta ostettuja varaosia (purkuosia) laatikkokaupalla, joten täydellinen kytkinremontti maksoi muutaman markan.
Kaasuttimeen tulppa kierrosluvunrajoittimen alle ja johan määkäisi.
Sahan myyjä oli varsinaisen sahakauppiaan ”alamyyjä”, jolla ei ollut hajuakaan tuosta kiinteästä suuttimesta, jos olisi ollut, hän olisi luonnollisesti asiakkaalle korjannut tuon suunnitteluvirheen heti uutena.
Jos puhutaan muovirimpuloista, niin siitä joukosta ei voi pois jättää Tilhin 250 mallia.
Keveistä sahoista pikku-Tilhi on paras kaikilla arvoilla mitattuna, mutta kun sen ostohintaan pistää vähän lisää, saa todella hyvän yleissahan, joka on HVA:n 550.
Jos haluaa mökille polttopuiden pienimiseen parhaan sahan leikkuuteholtaan, käyttöominaisuuksiltaan ja kestävyydeltään halvalla, niin sellainenkin löytyy. HVA:n käytetty ammattisaha. 62 – tai 66 kuutioinen todella mahtavakäyntinen saha, joka puraisee kyllä isommankin lumppipölkyn nopeasti. sillä myös isot jätkänkynttilät syntyvät kädenkäänteessä, eikä tarvitse sahaa lepuutella kesken työn.
saha1:”-
” Metsälehden testissä ollut Husqvarna 440, hävisi kiinalaiselle Jonköpingille leikkuunopeudessa yli 20%, kierrokset kuormitettuina olivat 9000r/min ”
440 saha antaa huipputehon 9000 r/min, ei ole nopea saha edes saman luokan n 40cm3 (muovirunkoisiin) sahoihin verrattuna. Kiinalainen on 52cm3 saha..
Noissa ”testeissä” olisi paljon parannettavaa kaikilta osin että voisi uskoa.”
Se, että pannaan vertailuun saha, joka maksaa kyläkaupassa 49 € – sellaisen sahan kanssa, jonka hinta on kymmenkertainen, osoittaa vertailun tekijöiltä joko suunnatonta typeryyttä taikka sairasta huumorintajua.
Vertailussa sahojen pitäisi olla saman painoisia, saman tehoisia, samoilla ominaisuuksilla, melulla, tärinällä jne varustettuja, mutta mikä on perustavaa laatua oleva kriteeri – suunnilleen saman hintaisia.
Tunnen muutamia rohkeita, jotka ovat hankkineet tuon kiina-ilmiön. Kaikki ovat sen saaneet helposti taikka vähemmän helposti käyntiin. Osa on joutunut käymään vaihtamassa sen uuteen, osalla käyntiinotto on sujunut helposti.
Kukaan ei ole joutunut hankkimaan sahaansa kahta teräketjua, kun se on jo päätynyt metallinkeräykseen.
Edes Tekniikan maailman vertailuissa on sahojen joukko liian heterogeeninen ja yleensä niistä puuttuu se selkeä etukäteissuosikki, jonka ammattimies valitsisi testin perusteella voittajaksi.
Pelkkä kuutiotilavuus ei ole hyvä vertailukohta: – pannaampa vertailuun HVA 550 xpg ja Jönköping, kesällä tai talvella. Koekäynnistetään sahat ennen koitosta. Ja sitten metsään. Molemmissa on lähes sama kuutiotilavuus. Molemmilla sahoilla sahataan, mikäli mahdollista yksi täysi työpäivä. Voisi olla hyvä, jos sama metsuri ahkeroisi kummallakin sahalla samalla palstalla. Lasketaan ja mitataan työn tulokset kummallekin päivälle erikseen.
