Käyttäjän Jätkä kirjoittamat vastaukset
-
Tilhin MS 200:n ääni on yhtä kova, mutta terävämpi kuin HVA:n ammattimalleissa, eli sen käyntiääni on enemmän rääkyvä. Toki kaikki muut sahaavat kuulosuojat korvillaan, joillakin on jopa kypärä.
On totta, että pikku-Tilhillä selviytyy risukossa ja ensiharvennuksessa varsin hyvin ja se on minun lempisahani kasvatushakkuissa. 240 on vain pieni parannus tehon suhteen, joten se on sikäli ”turha hankinta”, eikä isommista Tilheistä löydy käyttöominaisuuksiltaan ”Huskuntappajaa”.
Ammattimetsureilla ei ole enää väliä, vaikka saha ”kestäisi” kymmenen vuotta, koska he haluavat vain huippusahan, jonka käyttöominaisuudet ovat parhaat mahdolliset ja takaavat joka päivälle sen parhaan tuloksen.
Myös tankin kestävyydellä on merkitystä, koska aina ”varikkokäynti” syö tehollista työaikaa sen lisäksi, että useamman tankillisen kulutus / päivä nostaa kummasti käyttökustannuksia.
Eräät metsurit laskivat, että verrattuna Huskuun 240 – Tilhillä sai päivässä samassa ajassa 15 % vähemmän valmista.
Kotikutoisella harrastelijalla se ei paljoa merkitse, mutta kun leipä on kiinni työn tuottavuudesta, se on jo hyvinkin tärkeä asia.
Kun lisäksi toinen saha kuluttaa litran enemmän bensaa / päivä, tekee se jo vuoden mittaan yli kaksisataa litraa ”hukkaan ” mennyttä bensiiniä.
Jeessi vaan autokauppojen tekovaiheessa kerskui valitsevansa isommat vanteet ja leveämmät – littoisemmat renkaat, joilla hyvässä lykyssä vähäisestäkin ajonautinnosta, jonka olisi voinut saada, ulosmittaa helposti puolet pois.
Lähinnä ihan juuri ajokortin saaneet kikkailevat renkaiden ja madallussarjojen kanssa, rassaten ne sitten katsastuksen ajaksi pois. Jo kaduille tehdyt ajohidasteet vaikeuttavat monien pillurallia.
Tollo on Tollo, vaikka voissa paistaisi. Hän hyökkää Huskun kimppuun heti, kun minä vähänkään kehun sahaa. Siksi aina silloin tällöin kehaisen, se on kuin sohaisisi muurahaispesää, vahinko vain on pienempi, kun hullua vähän härnää.
Sanonpahan kuitenkin, että jos ei ole sahannut Husqvarnan huippumallilla, ei ole parasta sahaustuntumaa kokenut. Siinä on sellainen tunne, että ”on oksat pois”.
Jos noilla arton hinnoilla saa, ei kannata harkita mitään muuta sahamallia tai merkkiä. On maailman paras saha, ja edullinen. Jos sillä on sahaustöitä koko vuodeksi, säästää jo mittarista ostetun bensiinin hinnassa yhden Huskun hinnan verrattuna minkä tahansa Tilhin bensankulutukseen puhumattakaan sahaustuloksen erosta, joka on vielä paljon suurempi.
Mutta jos nuo ”suomensyöjät” toimisivat kuin neuvostoliiton edustajat, he eivät kusisi omaan leipätaikinaansa. Olisi ehkä meidänkin edustajillamme toisenlainen käytös, jos olisi tiedossa, että niskalaukaus tai myrkytys on varattu työleirin asemasta, jos ei toiminta miellytä päättäjiä.
Missähän pajalla tehdään esim sylinterit, männät ja sähkölaitteet. Tuskin ainakaan Huksvarnassa. Kaasuttimen valmistuskaan tuskin tapahtuu Huksvarnassa?
Herra on hyvä ja käy ostamassa ihan omalla rahalla listahinnalla Kampiakselin, Männän ja Sylinterin. Ja vaikka kopio kuitista tänne!
Luikertelu saa luvan loppua nyt!
Tuon pikkuhiljaa tapahtuvan ilmastonmuutoksen estämiseksi meillä ei taida olla mitään järkevää tehtävissä. Kunhan keskitytään pitämään ilma, maat ja vedet / järvet- meret puhtaina ja elinkelpoisina, niin mikäs täällä on ollessa.
Ei meidän tarvitse vielä muuttaa mansikkamaatamme tuntureiden päälle, mutta muutaman tuhannen vuoden kuluttua ihmiset asunevat napamantereilla ja vuoristoalueilla, kunnes tulee seuraava jääkausi ja muuttoliike toiseen suuntaan.
Emme pysty luonnon kiertokulkua muuttamaan, mutta ei tunnu kovin viisaalta hukuttautua paskaan.
Pyykkönen ja Tahvonen saavat kernaasti alkaa keräämään puuhiilivarastoa metsään, kunhan maksavat siitä käyvän hinnan. Ei toisen omistamaa puuta saa omin luvin varastoida toisen omistamalle maalle, ellei ole valmis maksamaan moisesta pöhlöydestä.
Kivihiilikin on ollut aikanaan puuta, joten se vain korvaisi sen kivihiilen, jota kaivetaan maasta ja poltetaan. Joka tauksessa olisi fiksumpaa polttaa puuta kuin kikkailla sen kanssa.
Mistä noita höhliä oikein tulee.
