Käyttäjän Jätkä kirjoittamat vastaukset
-
Myyntiedustajat ajelevat korkeintaan vuoden samalla autolla. Missään tapauksessa ei edes läheskään takuuaikaa, eli heillä on yksi lysti, kuinka usein auto hajoaa.
Noissa nykyaikaisissa ”pikkuautoissa”, joihin lasken Jeessin Pösönkin kuuluvan, kerrotaan olevan oikein hyviäkin ajo-ominaisuuksia. Eräs Harjavaltalainenkin on kerskunut ja korskunut uuden Pösönsä ominaisuuksilla, vaikka minun täytyy sanoa – Kottero mikä kottero!
Sharpin viila on saman hintainen kuin muutkin sellaisella kauppiaalla, joka niitä pitää hyllyssään.
Viilatessa napautan viilaa kovaan, niin, että se tärähtää, silloin jäysteet tippuvat siitä pois. Sanotaan, että muutaman hampaan välein napautan.
Tänään viimeksi teroitin Pikku-Tilhin terän 4,5 millin viilalla. Imelästi leikkasi tukkikokoista koivua, kyllä on ruskotäpläkärpäsen paskoja koivussa – eipä se takassa haittaa, kun ensin pari kesää kuivatellaan.
Kyllä ottaa koville tuon selän takia, vaikka vain tankillisen sahailee yhteen soittoon.
Aika hyvin tuli vastaan. arton puheet olivat taas mitä sattuu.
Kuitenkin vastuu on valmistajalla, olkoon vaikka Singaporessa (Tollo) – tai ruotsissa (Kaikki muut).
Muistuttaisin kaikille, että takuuajan päättyminen ei vapauta valmistajaa, maahantuojaa tai laitteen myyjää vastuusta, jos laite menee epäkuntoon epätavallisesti.
Joissakin tapauksissa esim sahakauppias on tehnyt sitä, että lupaa hövelisti laittaa vehkeen maahantuojalle takuukorjauksen hyväksyntää varten ja ilmoittaa viikon päästä, että ei mennyt takuuseen – laskua tuli tämän verran. Eli kyseessä on selkeä huijaus.
Onhan tuossa hieman yllättävääkin.Ei noissa arvonsa säilyttävissä niinkään,, eikä Ranskan suuntaan painottuvissa arvoaan menettävissä, mutta katsoisin kuitenkin, että Skoda ja Volvo säilyttävät hintansa hyvin, olisikohan tuossa jätetty ajomäärät huomioimatta? Käsitykseni mukaan noilla viimeisimmillä malleilla ajetaan suhteellisen paljon ja se kyllä pudottaa hintoja.
Tuossa peltotraktoriurakoinnissa on aina kyse aikataulutuksesta, eli Touhut pitäisi touhuta talvella, kun jäätynyt puu antaa mahdollisuuden tehdä puunkorjuu vähän pitkässä juoksussa. Maantiekuljetus edellyttää myös täysiä kuormia.
Kun metsänomistaja haluaa kustantaa puunkorjuukustannukset, niin peltotraktoriurakoitsijalla pitää olla mahdollisuus odotella niitä rahoja ja varautua siihen, ettei niitä tulekaan.
Jos seuraa noita yrittäjiä, niin peltotraktori tulee vaihtumaan nopeasti metsäkoneeseen ja ajot järjestymään alueurakoitsijan kautta.
Kuitenkin jo nyt on aika, jolloin hakattua puuta ei voi jemmailla montakaan viikkoa, vaan se olisi saatava tehtaalle.
Kannattaisi kuitenkin tutustua esim työtehoseuran tutkimuksiin (ei Lauri-Vaarin ”tutkimuksiin”), joista ehkä selviäisi, paljonko peltokoneilla puuta ajetaan normaalisavotalta. Ja paljonko pitäisi ajaa, että saisi touhun kannattavaksi pitkässäkin juoksussa. Maatalous – hakkuukone on vielä mitättömämpi tuotokseltaan ja sen työn jälki on kehnon puoleinen.
Metsänomistaja voi ja saa tehdä valintaa koneurakoitsijan suhteen, tosin voi korjuuaika samalla siirtyä hieman, koska yksi kuljettaja / urakoitsija ei välttämättä ehdi koko suomen metsiä käsittelemään kireässä aikataulussa.
Kun vetelee isoa teli-asuntovaunua Passatilla, Hi-acella, LT:llä, Jettalla ja Nissanilla ja yksiakselista pitkin Eurooppaa Passatilla, niin jonkin verran pääsee hajulle myös sellaisen ”tuulikaapin” vetämisestä. Olihan tuo telivaunun kuollupainokin yli 1400 kiloa. Lisäksi romppeet. Nyttemmin olen vaihtanut asuntovaunun asuntoautoon.
Kevyttä perävaunua olen kiskonut satojatuhansia kilometrejä, eikä ole kykimiä mennyt, vaikka on hierottu metsäautoteilläkin melko säännöllisesti.
Viidakon sanonta on: ”- Ei temppu ole mitään, kun sen osaa”.
Ehkä paras viila on ollut Sharp, mutta sen myyjiä on harvassa. Te on hienohakkuinen viila, joka todella puree hyvin ja pysyy terävänä. Wallobre on hyvä viila.
Viilaan RS:n terät 6,3 millisellä, 0325 ketjut 4,8 millisellä ja pikkutilhin ketjut 4,5 millisellä.
Pikku-Tilhin ketjuun 4,5 on ihan maksimi, ottaa hieman jo sivulenkiin, mutta puru mahtuu paremmin koloonsa.
Lähes aina teroitan pelkällä viilalla, koska irtoviilaa voi pyöräyttää tämän tuostakin, jolloin se kuluu tasaisesti ympäriinsä.
Pidän tarkasti huolen, ettei viila suotta kastu, siitä menee maku, jos se saa liikaa kosteutta. Esim. yhtä teräketjua kohti käytän noin kolme viilaa. Viilat ovat halpoja, kun niitä ostaa tusinoittain.
arto teroittaa varmaan terävämmäksi kaikki terät jopa kerran viikossa, mutta minä sahaan AINA terävämmällä terällä.
Meillä on pyörinyt metsä-äes ja sen edessä on vanha Lokkeri, jolla ajetaan vain niitä ajoja. MHY junailee ja ketjuttaa työmaat sille ja se ruikkii siemenet samaan syssyyn, jos asiakas maksaa. Kun koneessa on takana telat, se kyllä menee siitä mistä sen ajaa.
Periaatehan on, että kivennäismaa paljastetaan, jolloin sirkkataimet saavat lämpöä ja säilyvät kilpailulta jopa muutaman vuoden ajan.
