Käyttäjän Jätkä kirjoittamat vastaukset
-
Se ei ole mikään ihme. Olet ennenkin osoittanut täydellisen lukutaidon puutetta. sahaile sinä vaan tylsällä terällä ja naureskele joomiesten kanssa kahvitulilla.
Tollo:”-Tuo Jätkän hakkaama määrä on pieni, ammattimetsurit hakkasivat järjestään 70 kiintoa järeissä päätehakkuissa. 1970 luvun 90mk on nykyeuroissa 130€.”
Mäntyä. Kun on hyvä mäntykuvio, niin joka rungossa on kaksikymmentä metriä ilman oksia. Siinä on ratkaisevana tekijänä sahan leikkuunopeus.
Ensin pätkäistään kolme maksimipituista tukkia ja sitten apteerataan loput.
Kunnon kuusipuissa on 6 – 7 senttiset oksat, joihin Tollo joutuu pikkuTilhinsä kanssa tekemään kaatoloven ja lisäksi ne ovat luunkovia , joten sahaaminen vie aikaa.
Myös jokaisessa puussa menee vähintään tankillinen bensaa. Ne on eri miehet, jotka tukkileimikoita tekee ja eri miehet, jotka rassailee Tilhin öljypumppua senkin aikaa.
Aika usein runko vaurioitui, eli Magnesiumvalu murtui, eikä lähettyvillä ollut alan miestä, joka olisi pystynyt sen hitsaamaan. Vaurio johtui aika isotehoisesta moottorista, joka täristi ja karkeasta teräketjusta, joka väsytti laipan kiinnityskohdan pulttien ankkuroinnin. Tankki alkoi vuotamaan (runkoon valettu) Sylinteri kului väljäksi, kaasuttimen akselit vuotivat, olisi pitänyt kaasari vaihtaa jne. Sahat ja niiden osat olivat joskus vuonna -70 paljon kalliimpia kuin nykyisin, Silloin maksoi teräketju jopa 90 mk, joka euroina on 15 € ja vuosi oli 1970.
Lisäksi painavin syy oli Paino, eli sahat kevenivät kilotolkulla tehojen suuresti laskematta, tuli tärinänvaimennusta, tehokkaat äänenvaimentimet, ne houkuttelivat vaihtamaan,
Pikku Tilhi riittää kuitupuulle, mutta on olemassa yksityiskäyttöä ja ”yksityiskäyttöä”.
Jos HVA kestää kolmen vuoden takuuajan ammattikäytössä, niin se on silloin kestänyt kymmenen kertaa enemmän kuin tollon Tilhi kolmessakymmenessä vuodessa.
Kun aikoinaan hakkasin Metsähallituksella pystymitattua avohakkuuta, jossa 95 % kuutioista oli isoa kuusta, tuli kuukaudessa jopa yli 1200 kiintoa valmista tavaraa.
Se on enemmän kuin Tollolla kymmenessä vuodessa Tilhillä.
Se oli kovaa jobia terälaitteillekin. Kuusen oksat ovat isoissa puissa todella kovia, teräketju kesti pahimmillaan kaksi viikkoa – sitten siitä oli hampaat loppu.
Oli siellä sellaisiakin Tolloja, jotka saivat kuukaudessa 100 – 200 kiintoa. Heitä varten oli omat pikkupalstansa, vaikka puusto olikin tasajäreää.
Tollo: ”-Laakerit joutuvat nykysahoissa erittäin koville. Tärinä on myrkkyä kaikenlaisille laakereille kuulalakerit saattavat kestää vain tunteja sellaisissa olosuhteissa johon vaaditaan tärinän kestävät rullalaakerit. Kun hankkii korkeviritteisen tehokkaan sahan sen käyttöikä tietenkin jää lyhyeksi. Kakstahti moottori on halpa ja yksin kertainen tehdä, jos merkkisahasta maksaa valtavan ylihinnan se ei tietenkään voi vastata odotuksia.”
” jos merkkisahasta maksaa valtavan ylihinnan ”
Tuota voisi hieman analysoida: Onko Husqvarna merkkisaha = ON se, varsinkin 550xp. Onko Stihl merkkisaha = On se, varsinkin MS 201 C-M, jonka ohjehinta on 899 €. Onko satanen valtava ylihinta parhaasta sahasta luokassaan? EI OLE.
Sahojen hintaero lähtöhinnoilla on noin satanen. Jos tarvitsee ominaisuuksiltaan Huskun sahaa, niin ei ole perusteita ostaa satasta halvempaa pikku-Tilhiä.
Toimii myös toisinpäin.
Nykyisissä 2T- öljyissä on takuulla paremmat voiteluominaisuudet ”kuin silloin ennen, kunhan katsoo, että purkin kyljessä on laatuluokat kohdallaan.
MINÄ uskon pienkonebensaan, kunhan – jos sen sekoittaa öljyn kanssa itse, käyttää MAX 2,5 %:n seosta ja sahailee kuten ennenkin = talla pohjassa aina kun terä on puussa.
Hyviä öljyjä ovat kaikkien parhaiden M-sahojen merkkiöljyt, mutta samaa laatua löytyy Teboilin, Nesteen ja Mobilin purnukoista – vain muutaman mainitakseni.
Öljylaadulla ei kuitenkaan kannata Hifistellä, esim käyttämällä öljyä, joka maksaa 60€ /litra. Siinä palaa rahaa ihan suotta.
arto uskoo vain Huskuun, mutta Kun meillä kävi HVA:n maahantuojan edustaja, hän tunnusti, että kaikilla ruotsalaismerkeillä on sama öljynjalostaja, joka aina sopimusajan loputtua kilpailutetaan ja yleensä se vaihtuu. Silloin jalostaja oli Mobiloil.
Puunmyyjän ja -ostajan intressit eivät oikein kohtaa. Metsänomistaja myy tukkipuuta rajatulta alueelta. Tarkoitus on, että kaikki se puu, joka täyttää tukin mitta – ja laatuvaatimukset maksetaan tukin hinnalla.
Jos tämä ei kuitenkaan käy ostajan apteille, niin mielestäni ostajan pitää maksaa puunmyyjälle koituva tappio. Nykymenetelmä on suoranainen ryöstö.
Toki kuski voisi – jos osaisi ja viitsisi hieman käyttää sitä kalustoa, joka normaaleilla ihmisillä sijaitsee korvien välissä, tehdä ainoan oikean ratkaisun.
Kun nerot ovat kehitelleet nerokkaan mittaus- ja laskentaohjelman, niin se pitäisi ohjelmoida niin, että se mittaisi senkin tukkiosuuden, joka menee kuituun ja pikkutukkiin. ja tilitys tukin hinnalla.
Muuten tulee aika, jolloin metsänomistajan on toisinaan näytettävä konemiehelle poistumissuuntaa haulikolla polkua valaisten.
