Käyttäjän Jätkä kirjoittamat vastaukset
-
Kyse ei ole siitä, että sähkömoottorin hyötysuhde olisi jotenkin erilainen kylmässä ja kuumassa, vaan pakkasessa akkujen teho suorastaan romahtaa. Jo lyijyakuissakin kolmenkymmenen asteen pakkanen pudottaa akun kapasiteetin alle puoleen. Nämä Litiumiin perustuvat akut menettävät kylmässä tehoaan vielä tuplaten lyijyakkuun verrattuna. Kokeillaanpa älypuhelinta pakkasessa!
Toki kaikki akkutyypit lämpiävät kun niitä ladataan tai puretaan. En kuitenkaan usko, että talvipakkasella pitäisi sähköauton akkua alkaa jäähdyttämään.
Tuota laatuajatusta pohdittaessa voisi käväistä vilkaisemassa meidän aika lähellä olevaa kohdetta, johon on aikoinaan lehtomaiseen paikkaan isketty avojuuriset männyntaimet. Sitä on hoideltu ja nyt ensimmäisen kerran hakattu ns. enska.
Tulos ei hivele silmää. Yhtään ainoaa kunnon tukkipuuta ei näytä olevan tulossa. Eli ainoa järkevä liike olisi avohakkuu ja uudet taimet Kuusesta tai Koivusta. Mäntykuitua ei kannata kasvatella ainakaan kalliilla istutustoimilla.
Toki mäntykuitua kasvaa ainakin 20 kiintoa / vuodessa, onhan sekin kyllä jotain.
Tulevaisuuden sähköntuotantolaitos on jo keksitty. Autoon tankataan kahteen eri säiliöön kumpaankin erilaista nestettä, joista syntyy sähköä. Tankkaus kestää alle kaksi minuuttia. Voidaan asentaa mihin sähköautoon tahansa. Koeauton toimintamatka on myös tuhat km.
Nesteet ovat turvallisia ja vaarattomia, niitä voi vaikka juoda. Systeemin on laskettu kestävän jopa miljoonia kilometrejä, eli sen voisi siirtää seuraavaan autoon.
Tehoja saa niin paljon kuin auton sähkömoottorissa on varaa.
Siinä minun Jettassani oli myös tankkausväli tuhat kilometriä, mutta tankkiin ei mahtunut kuin neljäkymmentä litraa Dieseliä.
Normaali henkilöauto kuluttaa maantiellä kahdeksaakymppiä köröteltäessä 100 hevosvoiman tehostaan Vain murto-osan. Kymmenen kilowatin moottori antaisi jopa enemmän sähköä kuin liikkumiseen tarvittaisiin, eli pitkällä maantiematkallakin se olisi välillä sammuksissa. Pakoputken ja jäähdytysnesteen tuottama lämpö auttaisi kovemmallakin pakkasella pitämään akun ja kabiinin lämpöä yllä. Pieni kone käydessään parhaalla hyötysuhteellaan antaisi aika mukavasti lämpöä.
Toki autoa ladattaisiin ja lämmitettäisiin verkkovirralla aina kun jatkojohto riittäisi, mutta jo kauppareissu saattaa olla hankalan pitkä tehdä jatkojohtojen kanssa.
Kolme kertaa meillä on omassa hankintakaupassa käynyt niin, että kun on tullut luovutusmittauksen aika – pinomitalla kuitua, on ostomies sanonut puhelimessa, että: ”-Sinähän olet ne mitannut, miksi ne pitäisi uudestaan mitata”? Toisen kerran eri ostofirman mittamiehet tulivat tukkierää mittaamaan – Oli satanut lunta ja sen takia näkyi, että tukit oli mitattu, sanoivat: ” -Nämähän on mitattu, onko ne laskettukin” Sanoin , että on. Äijä sanoi: ”- Anna mittalistat tänne, lähdetään laskemaan kauppasummaa”. Niin tehtiin. Kerran ostomiehen kanssa oltiin lähdössä luovutusmitalle – ensiharvennus mäntykuitua aika pieni pino kuitenkin. Kahvipöytään tuli firman työnjohtaja, joka siinä totesi, että: ”-Se on semmoinen 90 kuution pino”. (Auton ikkunasta nähnyt, kun ajoi ohi). Kirjoitettiin mittaustodistus.
Joskus on ollut luottoa molemmin puolin.
Yli sata vuotta vanhan metsäoppilaitoksen alueella on aikojen saatossa perustettu koealoja koealojen lisäksi. Yleensä on periaatteena, että lähellä on verrokki, jossa ei olla tehty koetta ja näitä vertailemalla saadaan ehkä luotettavia tuloksia.
kun alkuperäinen ”havaintometsä” oli 28 000 hehtaaria, oli kyllä tilaa temmeltää, eikä opetusmetsässä tarvitse toteuttaa metsälakia. Koealoja perustivat oppilaat opinnäytetyönä, harjoitustyönä taikka osana metsäntutkimuslaitoksen koetoimintaa.
Siellä on mm. lannoitus- tuhkalannoitus- tuhka/ kompostilannoitus- ym koealoja pilvin pimein.
Opetusmetsän kenttäpäällikkö vaan oli niin saamaton tallukka ja salassapitoon innostunut, että nuo kaikki kokeilut jäivät osittain unhoon. niitä paljastui lähinnä silloin, kun ne oli hakattu muun leimikon mukaan ja hakkuun aikanakaan kulmapaaluja ja merkkejä ei oltu havainnoitu.
Talvilaadusta on poistettu parafiiniä, joka kyllä voitelee kasälaadussa sen minkä voitelee.
Kyllä tuossa yksi sora – ja metsäkoneilija käyttää talvilaatua – siltä minä olen hakenut näin kesäaikaan sitä, koska mittarikentältä ei saa läpi vuoden talvilaatua. Pitää taas kohta hakea, kun klapihommissa Taavetti hörppää 2,5 litraa tunnissa – on se niin kauheeta fossiilisen kulutusta!
Sanoovat ituniskat, että jos käyttää kesälaatua kesällä, on syksyllä vaihdettava suodattimet. En tiedä valehtelevatko.
