Käyttäjän Jätkä kirjoittamat vastaukset
-
Katsastuksessa ei moottorin häiriövalo häiritse ja kun auto on noinkin vanha, siinä ei taideta ottaa edes vikakoodienlukua konttorilla.
Tuunaa kuule saavi, johon saat vielä enemmän taimia, jopa koko uudistusalan taimet kerrallaan, vai onko Hybridin taimet niin pieniä, että niitäkin mahtuu satamäärin siivoussankoon.
Saanen kuitenkin mainita, että on tullut koiteltua suunnilleen kaikki versiot istutusastioiksi ja ykköspaikalla on sellainen värkki, jonka kanssa putkella istutettaessa ei tarvitse kumartaa kertaakaan.
Kun pieni paakkutaimi on ämpärin pohjalla , on sen harominen sieltä melkoisen kyykistymisen paikka. Kun istutustaksa on kymmenen sentin luokkaa, niin on niitä päivän mittaan muutamakin kappale istutettava, ei siinä jouda rukoukseen polvistua jokaisen taimen takia erikseen.
Ämpäriä ei ole istutustyössä käytetty täällä vuosituhannelle, eikä ole taittu käyttää 60 -luvun jälkeen, niin että Jeessi ei taida siinäkään asiassa olla niitä eturivin terävimpiä miehiä – lähinnä takarivin Taavi.
Onpas taitavasti sahattu, kun olet saanut rungon siten poikki, että pitopuu on jäänyt omalla puolelle. Minusta ei olisi moisen tempun tekijäksi, ainakaan kun sahassa on sektorisuoja.
200 millisen terän vapaa säde on n. 7 senttiä, eli kun sahan vetävällä terällä aloitetaan oikealta puolelta ja sahataan vasemmalle puolellekin niin pitkälle kuin pääsee. pitopuuta jää rungon takapuolelle ja sahaaja voi pukata puun itsestään poispäin, jos jaksaa.
Kaikki vakat eivät sovi kaikille taimille. Joskus paras kantoteline on laveri, johon nostetaan koko kasvatusalusta ja siitä nypitään paakut suoraan putkeen pudottamista varten.
Tärkeintä on mielestäni taimivakassa, että sitä voi hieman siirtää niin, että ne takapään taimetkin saa vasemmalla kädellä otettua, taikka sitten vaihtaa vasureille vakka oikealle puolelle. Myös se, että vakkaan pystyy ottamaan parisataa tainta kerrallaan, siinä on sopivasti tunnin välein ottaa uudet.
Yleensä on vakoissa valjaat aika lapselliset, mielellään niitä hiukan tuunaisi.
Fundeeratkaa nyt äijät: – Tasaikäinen metsä, viljelymännikkö, jossa kaikki männyt ovat samanikäisiä. Mennään ja otetaan sieltä suurimmat puut pois – ne, joista tulee kaksi tukkia.
Jäljelle jää yhden tukin puita ja pienempiä…. Nuo yhden tukin puut kasvavat arvokasvua, eli kaikki lisäkasvu on tukkia, jopa hieman enemmänkin kuin vain lisäkasvu.
Mutta ne ovat hitaampia kasvamaan kuin poistetut päävaltapuut.
Aikanaan nekin ovat kahden tukin puita ja ne poistetaan, jäljelle jää Välipuita ja muutama aluspuumänty, jotka ovat saman ikäisiä, kuin olisivat ensimmäisessä yläharvennuksessa poistetut päävaltapuut.
Tulevaisuuden saavutus tulee olemaan rodunjalostus negatiiviseen suuntaan. Ei ole uudistuskustannuksia, mutta eipä paljoa puunmyyntitulojakaan. No sehän on seuraavien sukupolvien murhe SE!
Muutamat nuorehkot henkilöt ovat niin TODELLA mainioita liikkujia maastossa ja Raivurinkin kanssa. Jos on tullut katsottua haavi auki sitä vaivatonta ja tehokasta liikuntaa. Sellaiset kaverit ovat kuin luotuja RS-hommiin.
Toivon, että heillä riittäisi motiivia työhön, jossa he ovat mestareita ja pääsevät mahdollisesti huippuansioihin.
Täytyy tosin myöntää, että heillä on ollut jo kosolti kokemusta alalta, nuoresta iästään huolimatta. Myös sahan käsittely on heillä pehmeää ja helpon näköistä, he eivät hakkaa terällä puita, vaan puut kaatuvat etupäässä hipaisemalla.
