Käyttäjän Jätkä kirjoittamat vastaukset
-
”käytäntö kyllä karsii”- Niinpä se on tehnyt.Jo aletaan hevoskaudelta, jolloin kaikki ”oli vielä hyvin”: Tuli maatalousfortsonnit metsään ajamaan samoilla taksoilla kuin hevosetkin, Hommahan pyöri mahtavasti ja traktorimiehet saivat ostettua mopon tai Mossen. Asiaan oikeasti paneutuneet ostivat metsätraktorin, jolle maksettiin aluksi melkein yhtä paljon, kuin maataloustraktorillekin jolle kuitenkin maksettiin jo huonommin kuin hevostaksalla.
No keskiverto hevosmies sai puuta metsästä keskimäärin 20 pinokuutiometriä päivässä. Maataloustraktorilla saatiin haettua hangesta 20 kiintoa, jos kumit kestivät. Ensimmäiset kuormatraktorit taisivat tuoda samoista olosuhteista sata – sataviisikymmentä kiintoa. Nykytraktorit tuovat sen parissa tunnissa.
Ei varmaan suhteessa sen leveämmin pärjää koneurakoitsija, kuin pärjäsi hyvällä hevosella hyvä hevosmies, mutta tänä päivänä hevosyhdistelmä ei metsäkoneen taksoilla saisi kunnolla edes heiniä ja kauroja, jotka ovat tuon yhdistelmän polttoainetta. Sama vaiva haittaa maataloustraktorien ilmestymistä metsätyöhön.
Joka tapauksessa puutavara oli, saapuessaan tehtaan portille, melkoisen arvokasta. verrattaessa sitä tämän päivän korjuukustannuksiin.
Traktori on toki kilpailukykyinen lyhyellä ajomatkalla esim paikalliselle sahalle. Nykyiset liikennetraktorit ovat lähes yhtä nopeita liikennetraktoreina kuin kuorma-autot ja sillä on paljon paremmat mahdollisuudet hakea varastolta puita, koska se vetää kaikilla pyörillä ja on nivelensä ansiosta melko hyvä kääntymään.
Muutamissa liikennetraktoreissa on jo sellaiset perävaunut, että niihin saa lastattua kaksi mittaa tukkeja.
Ollaan pidetty lukemattomia teräkursseja sirkkelisahureille. Hekin ovat siirtyneet kovapaloihin.
Kuten ”kaikki tietävät”, jäätyneen puun sahaaminen on vaikeaa – niin se onkin, jos terät eivät ole kunnossa.
Meillä on ollut Helmikuulla jääpuun sahauskursseja, joissa kurssilaiset tuovat oman teränsä, sen kunto tarkistetaan ja teroitetaan. Teränvalmistajat tulevat parhaiden teriensä kanssa.
Sahaa pyöritetään 55 Kilowatin sähkömoottorilla ja kierrokset on säädetty 1050 rpm/min. Taajuusmuuttaja kertoo, paljonko kone ottaa sähköä terän leikatessa puuta, joka on 6 tuuman pelkka, jota vakionopeudella lykätään terään. Erot eri terien välillä ovat suuret. Mukana oli tuplahampainen – viimeisen hammasmallin terä. ( Tuota hammasmallia on sanottu vuosikausi lastunmurtajalla olevaksi).
On myös ”kevennetty malli, jossa hampaan nurkka on viistetty ja on myös trapetsihampainen.
Keveimmin kovapalateristä leikkasi porukan halvin – kaukoidässä Tommi Laineen ohjeiden mukaan tehty terä. Peltiterä tosin leikkasi keveimmin.
Asiasta on turha vääntää, terävä terä leikkaa parhaiten ja turha kikkailu on turhaa.
Sinä mitään vinkkejä anna. Minua ei harmita yhtään sinun salakähmysi. jos aloitan taas rs- homman, tiedän, että terä kuin terä (ei kovapala), tylsyy selkeästi noin kolmen tunnin sahauksen jälkeen, (on noin 1,5 tankillista).
Sen tuntee sahatessaan, jos yleensä voi mitään tuntea. Siksi teroitan joka tankilliselle, eikä siinä kulu aikaa kahtakaan minuuttia, kun sen osaa. Näin toimien en koskaan joudu sahaamaan tylsällä terällä, eikä minua harmita vähääkään se, että terä loppuu nopeammin kuin ”mustan kannon tekijöillä”.
On tietenkin selvää, että jos viikon sahauksen jälkeen terä ei tunnu viilattuna sen terävämmältä kuin ennen viilausta, niin sellaisten kaverien ei kannata teroittaa koskaan teräänsä, mutta minä teroitan joka tankilliselle, ettei tarvitse sahata yhtään tylsällä.
Kyllä minä tiedän, että kokeneet R-sahurit sahaavat keskimääräistä työtä reilusti hehtaarin päivässä, joskus parikin, mutta siinä pitää jo olla hieman parempi maasto kävelläkin. En kadehdi artoa saavutuksistaan, mutta tuon teräjutun hän voisi tunnustaa saduksi, jos olisi mies.
Meillä oli metsähallituksella HVA:n 165:lla kolme selkävaivaista metsuria käytännössä ympäri vuoden sahaamassa. Keskiarvo oli kaikilla hieman yli hehtaari päivässä. Silloin vielä kuviot mitattiin samalla, kun linjakoealoilla määriteltiin taksat. Ne ”työkyvyttömät” tekisivät takuulla nykysahoilla ainakin 30 % enemmän.
Sahat heillä pyörivät n. 600 hehtaaria, ennenkuin vaihtuivat.
Ei sen kuutiotilavuuden ole niin väliä, kunhan tehoa on riittävästi. Pienempi HVA on miellyttävä saha ja kaikkein näppärin noista ammattisahoista.
Minä tykkään siitä, koska se on niin pirteä kiihtyjä, aivan erilainen kuin Tilhin kumpikaan malli. Jos on sahannut Huskulla, ei Tilhistä tykkää, se on varmaa.
Molemmat sahat vaativat omanlaisensa sahaustyylin – siis kaasutustyylin.
Molemmat merkit veivaavat myös 225 millistä terää, joka on minusta paljon mukavampi käyttää, varsinkin pikkurisukossa.
Ruotsi-sahoissa on parhaat valjaat, Tilhissäkin on jotain hyvää: ripustuskoukku!
Se oli juuri sellainen anorakkimallinen ilman huppua. Oli myös ”tissitasku” tuossa edessä, ei niin kovin hyvä paikka senaikuisille HVA:n valjaille.
En oikein kauheasti tykkää tästä takkimallisesta juuri tuon vetoketjun takia.
HVA:n ja Jonssin huonon sään takki on kyllä syksyn sateisiin – nimenomaa lumisateisiin ihan oikeasti hyvä.
Kesähelteellä RS- hommissa on verryttelyhousut hyvät, koska ne ovat kevyet ja joustavat.
Lähitienoon sahakauppias, jolla taisi olla Ruotsalaissahojen myyntiennätys / vuosi, sanoi aikoinaan: ”Jonsered on pirun hyvä saha. Menee hyvin varaosia”.
Tietenkin hän vertasi Huskuun ja Partneriin, joita silloin myös möi. Siihen aikaan Itä- ja Pohjois-suomessa oli jostain käsittämättömastä syystä olivat jonssit ylivoimaisen suosittuja, mutta suosio romahti yhdessä yössä, kun samat kauppiaat alkoivat myymään vain Sthl-rakettia. Tilhi muuttui ”Maailman parhaaksi sahaksi”, vaikka sillä ei oikeasti tehnyt yhtään mitään.
