Käyttäjän Jätkä kirjoittamat vastaukset
-
Keinuvivun pää ei käytössä yleensä kohoa, ennen säätökalvon niitti oli kiinni hahlossa, mutta nykyisin kalvo voi vain painaa alaspäin.Vivun hännän korkeudelle on kaksi erilaista kaasutinta: toisessa vivun häntä kammion pohjan tasalla ja toisessa kaasuttimen rungon reunojen tasalla, ( tarvitaan siis 7 sentin pituinen viivain, jolla mitataan).
sitolkka:”-Vaikka kannosta näkisikin vaikka ja mitä ni mitä sitten? Mitä merkitystä sillä on? En ymmärrä ollenkaan kantojen ihastelua. Mutta tykkääväthät jotkun räteistä ja lumpuistakin vai miten se oli.”
Jos kannot ovat jyrsittyjä – ja tyvet kanssa, ellei joka tyvestä ole sahattu kiekkoa, niin jo ”Ottallakin näkee”, että asialla on ollut oikein tunarien tunari. Tyyppi, jonka käteen ei pidä antaa kunnon M-sahaa, eikä esim. isoja pihapuita kaadettavaksi.
sitolkka:”-Kun metsäekonomian perusteet ovat hallussa, niin mikään ei estä metsänomistajaa tekemästä järkevää könttäkauppaa. Laskee vain tietylle kuviolle tehdyille rahallisille panoksille tietyllä korkokannalla tuottovaatimuksen, samoin maapohjaan sijoitetulle pääomalle ja se on siinä. Laskelma tuottaa vastauksen siitä mitä kunkin kuvion puista tulisi saada. Kuutioilla ei ole siinä mitään merkitystä. Ratkaisevaa on riittävä tuotto. Ostaja sitten saa tehdä mitä arvioita tahansa. Se on hänen murheensa.”.
ET OO TOSISSAS !
Joka sahoistaan paljon välittää, käyttää niissä vain pienkonebensaa.
Me olemme muutaman vuosikymmenen verran jäljessä Ruotsin kehityksestä. Siellä on jo viime vuosituhannella käytetty pienkonebensaa, eivätkä siellä sahurit enää muuta käytä.
Suomalaiset sahakauppiaat tuovat ruotsista Aspenia kuorma-autoilla aina muutamalle kauppiaalle kerrallaan. Neste kun ei ole pystynyt rakentamaan myyntiverkkoaan niin, että pumppubensaa saisi joka asemalta.
Sahan mukana (hieman paremman sahan) – tulee melko hyvät ohjeet ja ne saa kyllä netistäkin ktseisen sahamerkin sivuilta jopa tulostettua tarvittaessa.
Toisekseen metsäoppilaitoksissa opetetaan homma juurta jaksaen, eikä sen jälkeen tarvitse sahaa tunkea puuhun sieltä täältä.
Olen aina pyrkinyt karsimaan kaikki turhat ja tuottamattomat liikkeet poiskaikista työvaiheista ja tekemään isommankin puun kaadon ilman, että runkoa kierretään useita kertoja ympäriinsä saamatta aikaan yhtään mitään. Karsinta on työvaihe, jossa kaikkein eniten tehdään turhia liikkeitä, mutta kaato on sellainen työvaihe, jossa ylimääräiset liikkeet ovat jopa kohtalokkaita.
Jos videolla nähdyn mukaisesti sahaa työnnetään uudestaan ja uudestaan pitopuun ohentamista varten, tehdään nopeasti paha vahinko. Myös kaatovänkärin (kaatorauta) annetaan olla sahausraossa, kun se sinne on laitettu.
Jos kaatosahausta varten tehdään tyveen useita eri sahauksia, pitää moottorisaha moiselta metsurilta ottaa pois.
Kysyisinpä Motokuskilta, jos hän olisi hakannut Vanhat haavat ja isot raidat, kuin myös lepät: -Miksi?
Ei niitä tarvitse liputtaa, niitä vain ei hakata.
Metsäsuunnitelman tekijöillä on yhtenä ohjenuorana periaate: Käsittely ratkaisee. Eli kuvion raja piirretään, kun esim kehitysluokka muuttuu. Onko kyseessä kl T, kl 2, kl 3, kl 4, kl 5, vai kl 6.
Metsän uudistuminen ison puuston alla onnistuu vain kuusikossa. Sielläkin kuusentaimen kehittyminen edes viisimetriseksi saattaa kestää useita vuosikymmeniä.
Jos taas raapaistaan metsään pienaukkoja, menetetään valtapuuston kasvusta esim puolet. Ei kannata.
Sitten aikanaan, kun on kaikki vanhat puut saatu uudistettua, ollaan sangen erätasaisen ikärakenteen omaavassa metsässä, jossa lähes kaikissa puissa on lahovika.
Vain männikkö kestäisi terveenä harsintaa, mutta sekin vaurioituu harvennusten yhteydessä.
Jos jatkuvaa kasvatusta tehtäisiin metsänomistajien omilla koneilla ja omilla taidoilla, olisi lähes poikkeuksetta raiskattu kuusikko hakkuun jälkeen.
Kun puuta on vaikkapa 400 kuutiota hehtaarilla ja sieltä aletaan suurimpia poistamaan maataloustraktorin kanssa, niin kyllä siellä on runkovaurioita ja juuret rikki lähes joka puusta, joka on tarkoitettu jääväksi. Se – metsän pilaaminen, on suurin kustannustekijä koko savotassa. Lisäksi hankalat olosuhteet pudottavat työn tuottavuutta entisestään niin, että tunnissa ei paljoa puuta tule.
Nuo juontokouratyypit kolhivat ja runnovat lähes kaikki nekin puut, jotka kaatotyössä ovat säästyneet ehjinä.
Jo pelkästään kaatuvan puun koskettaminen jäävään puuhun aiheuttaa oksien katkeamista ja kuorivikaa niin, että pystypuukin pitäisi poistaa ennen kuin se lahoaa.
