Käyttäjän Jätkä kirjoittamat vastaukset
-
Tähän asti on hakkuumäärien lisääntyminen lisännyt metsien kasvua, kun vanhat puustot on hoidettu tehtaan tuuttiin. ”Kirves on metsän lääke” Pitää vain hoitaa metsiä hyvien metsänhoitotapojen mukaan.
Harsintahakkuu ei ole ole kasvua lisäävää toimintaa.
Mennään vaikka kolmoskehitysluokan metsään ja hakataan sieltä kaikki päävaltapuut pois. Kun metsän kaikki puut ovat saman ikäisiä, niin jättämällä pienemmät puut kasvamaan, jätämme huonompikasvuiset puut järeytymään – hitaammin. Kun teemme 20 vuoden päästä saman tempun, onkin jäävät puut jo selkeitä aluspuita, joiden kasvunopeus ei milloinkaan saavuta sitä, mikä päävaltapuilla oli.
Harsinnassa meillä on käytössä ”Vaaran -mallinen kirves”, josta pitää varsi katkaista , mitä nopeammin, sen parempi. (Oho, jäi ÄÄn pisteet pois)
Minä olen kuljeskellut Pm – porukassa suhteellisen paljon. Koepuita otettiin useammalla eri menetelmällä, hieman tilanteen mukaan.
Käytännössä koepuut tulivat runkolukusarjoissa etukäteen lasketun taajuuden mukaan. Ylösottaja ilmoitti taulukon mukaisesti, milloin napsahti koepuun vuoro.
Isommissa kuvioissa tempaistiin linjakoealat, jossa viivasuorasta linjasta esim metrin päässä olevat puut otettiin koepuiksi. menetelmä antoi myös erittäin tarkan pinta-alan alueesta.
Jos kuviolla jokin osa oli lyhyempää tai pidempää kuin muun osan samanvahvuiset puut, siitä tehtiin oma koepuualueensa.
Käytännössä pystymittaus on huomattavasti tarkempi kuin tehtaan potilla tehty mittaus, taikka pinomittaus, JOS metsästä on tuotu kaikki leimatut puut pois.
Joskus isosta savotasta ajettiin talven jälkeen julmia määriä puutavaraa. Kerrankin ostajan (Puulaaki) vastuuhenkilö sanoi, että viekää pois, jos vaan saatte ne kerättyä, ne puut on jo maksettu ja käytetty, niitä ei kukaan kaipaa.
Jos kehitys jatkuisi siihen suuntaan, joka oli ainoa vaihtoehto vielä vuosi sitten, ei meillä olisi metsissä muuta tuottavaa hakkuuta kuin Määrämittahakkuu, jossa hakataan kaikki esim kahden tukin puut, eikä pienemmälle puulle olisi muuta käyttöä kuin polttopuuksi tai ns. kotitarvepuuksi.
Harsintaa on kovasti moitittu, mutta onhan se niin, että jos ei kaupaksi käy muu kuin yli 25 senttinen havupuu, niin vain sitä myyntiin hakataan, latvuskin jätetään metsään tarpeettomana.
Ei mitään uutta auringon alla.
Jakoketjun / -remmin kestämättömyydestä on tehty lähes farssi. Pahaa siinä on vaan se, että monessa koneessa sen pettämisen seuraukset ovat hirvittävän kalliit. Kuitenkin on sellaisiakin automerkkejä / malleja ollut, joissa mäntiin ja palotilaan on tehty tilaa venttiilien olla missä asennossa tahansa moottorin pyöriessä.
Henkilökohtaisesti minulla tai meillä ei ole katkennut kertaakaan ketju eikä remmi, mutta kerran merkkihuollossa uutena ostettuun autoon määräaikana vaihdettu hihna oli liian kireällä. Aina kylmäkäynnistyksessä hihna naukui, mutta korjaamopäällikkö sanoi : ”kyllä se siitä…” . Muutaman tuhannen kilometrin jälkeen hihnasta lähti muutama hammas ja käyntiääni muuttui aika ikäväksi. Ajelin merkkihuoltoon, joka oli aika lähellä, remmi vaihdettiin, eikä vaurioita ollut syntynyt. Sen jälkeen auto oli meillä vielä 2 – 3 vuotta.
Jakoremmistä ei kyllä normaalisti erota kulumisen tai rasittumisen merkkejä. Paree on luottaa matkamittarin näyttöön.
Leimikko muodostuu kuvioista, jotka on piirretty karttaan. Kuvion raja on selkeä. AINA kuvio hakataan kerralla kokonaan. Kuviothan on määritelty käsittelytavan mukaan.Joskus rajalle on kaivettu oja, tai siinä maasto muuttuuniin, että luonto on tehnyt rajauksen.
Turha siellä on rampata nauharullan kanssa, jos muuten on tuttua senssiä.
