Käyttäjän Jätkä kirjoittamat vastaukset
-
Edes kolmosolut ei ole sopivaa missään muussa metsätyössä, kuin korttipelissä, eikä siinäkään oikeesti.
Mahtoi tamperelaisen raivausurakoissa olla kovat taksat? Nykyvehkeillä ja taidoilla pian ylitettäisiin ministerien palkkataso.
Jatkuva kasvatus = harsintahakkuu, on ihan varteenotettava vaihtoehto, jos otetaan huomioon jäävä puusto ja sen kehittymismahdollisuudet.
On kuitenkin hyväksyttävä se, että harsittu metsä on aina vajaatuottoinen. Millään konstilla maan kasvukykyä ei saada hyödynnettyä täysin.
Vaikein vaihe on saada metsä uudistumaan, eikä se voi olla kuusikko kuusikon perään, vaan siihen on saatava myös puulajeja, jotka vaativat valoa ja ohutta kunttaa, eikä karhunsammalta kenttäkerroksessa.
Epäilen vahvasti, että juuristovauriot tulevat vaivaamaan kehitystä, eikä pitkässä juoksussa tervettä kuusikkoakaan synny.
Todelliset korjuukustannukset noussevat huimiin lukemiin.
Joskus istutettiin ojitetulle avosuolle, jossa ripoteltiin ruokalusikallinen lannoitetta taimen ympärille. En ole käynyt katsomassa, mitä niille on tapahtunut. Ainakin kaksi kilometriä kannettiin taimia, lannoitteet oli ajettu moottorikelkalla suolle odottamaan.
Pystymitta oikein tehtynä on hyvin tarkka – virhe jää kyllä alle sen 4%.
Motomitalla mitatut puut siis vähenivät tehdasmitassa yli 10 prosenttia? (Osoittaa tehdasmitan vetävän raakasti kotiinpäin, taikka metsään on jäänyt paljon puita, tai Klapikauppias on hakenut pinosta raaka-ainetta).
Ja pystymitalla puista tuli 5% vähemmän kuin motomitalla-ko?
Katselin tuossa koivukuitukasan pöllejä. Latvakuiduissa on tavattoman paljon oksia mukana, jotka ovat vain taipuneet karsintaterien edellä, eli tulleet mittaavien terien sisäpuolella läpi. Kuinkahan paljon ne ovat mittaan lisänneet prosentuaalisesti litroja?
Sellaista Tilhiä ei ole vielä tehty, jolla on voinut sahata loppuun kolmekymmentä teräketjua. Sellaisia ruotsalaissahoja on kyllä alan miehillä tallin nurkassa lähes jokaisella.
En löytänyt 193 c – mallia sahakauppiailta, onko sitä enää saatavana?
Olen kokeillut tuollaista Tilhin harrastelijamallin sahaa, oli naapurin ylivääpelillä metsässä ja minusta se käyttäytyi hyvin ja leikkasi komeasti – tosin teräketju oli loistavassa kunnossa.
Noissa pikkuritsoissa – se taisi olla 180 – malli , jonka hintakin on parisen sataa €uroa. tärkeintä on tietenkin hyvä käynti ja terä erittäin terävässä kunnossa. Vaikka saha on kin Guttaperkkasaha, niin suurimmalla osalla harrastelijoita, sahaa tarvitaan vain sen verran, että siihen ei tarvitse koskaan vaihtaa esim teräketjua, ei puhdistaa ilmanputsaria, ei edes tankata kuin kerran, mutta öljypumppua pitää puhdistaa aina kun on sopivaa aikaa.
Anneli:”- Laadukkaammissa kodinkoneissa näkyy olevan 4 vuoden takuu, totesin iloisena yllätyksenä. Kuinka kauan jakohihnan pitäisi kestää? Joko 120 tuhannen jälkeen pitäisi vaihtaa Skodaan; pikkupösöön ainakin vaihdettiin siinä kohtaa.”
Auton mukana on tullut uutena huoltokirja, jonka ohjelmaa on syytä noudattaa, jos aikoo takuuta hyödyntää tarvittaessa.
Jakohihnan kestävyyteen vaikuttaa moni tekijä. Jos tuollainen hihna on kierrätetty nonien pikkrattaiden kautta ja jyrkillä mutkilla, vaikuttaa se voimakkaasti kestävyteen. Jos hihna on oikein tiukalla mutkalla pinen rattaan päällä, niin väistämättä sen hampaat menevät taitteessa lähemmäs toisiaan, eli joko kärsii.
Myös rattaiden materiaali ja se, onko siinä täysi hammastus, vaikuttaa kestoon.
Meillä on keittiössä hana, jolla oli asennusvaiheessa 10 vuoden takuu? Miten sen selität – kotimainen hana.
Suomalaiset valitsivat vuoden autoksi Volvon. Loppuäänestyksessä oli kuusi autoa, joista kuudenneksi putosi Pösön 2008 – malli.
Kakkoseksi äänestivät Seatin katumaasturin – varmaan ihan hyvä valinta. Sen toimitusaika on – jos tänään ostaa – niin noin vuoden kuluttua saa…
Muistuu mieleen, kun olimme nuorten MTI- opiskelijoiden kanssa tekemässä metsätaitokilpailuun tehtäväkohtia. Käytännössä kaikki tehtävät mitataan hyvin tarkkaan, niin pinta-alat kuin esim runkojen tarkka pohjapinta-ala jne.
Istuimme nuotiolla – niitä pitää olla kaksi, kun joukko on noin kaksikymmentä henkeä. Minulla oli pari keitettyä kananmunaa, joita laitoin leivän päälle. Ripottelin suolaa hieman munan päälle. minulla oli sirotin matkassa ja oppilaat sitä ihmettelivät. Kysyin silmät pyöreinä, etteikö teillä sitten ole sirotinta repussa?
Seuraavalla viikolla kun olimme samassa nuotiopaikassa, eräs viehättävä tyttö kuori kanamunaansa, kaivoi sirottimen repustaan ja nautti.
Kyllä oppi menee perille!