Käyttäjän Jätkä kirjoittamat vastaukset
-
Et tajunnut!
Sellainen räkämännikkö pitäisi varmaan hakata tavoitepituuteen kolme metriä.
Ei se ole hääppöstä kuituainestakaan, taitaa olla jopa 30 prosenttia heikompi saanto kuin oikeassa runkopuussa. Olisi varmasti järkevää muuttaa sellainen räkämännikkö kuusikoksi tai vaikka hybridihaavikoksi.
”Asuntoautohan olisi jo nyt edullinen asumismuoto yksineläjälle. Voi muuttaa työn perässä. Joku voisi vuokrata niitä kohtuuhintaan pidempään käyttöön.”
Tiukan paikan tullen asuntoauto ei tarvitse kuin parkkipaikan, kunhan hankkii agrekaatin sähköä varten. Lisäksi sillä pitäisi toisinaan pyörähtää tyhjäämässä likavedet ja täyttämässä vesisäiliön.
Myös asuntovaunu olisi ihan käyttökelpoinen, jos olisi henkilöauto asiointia varten.
Avohakkuussa ei voi hankintamies tehdä ”tiliä” omalla työllään, ellei konekuski ole täysi tumpelo. Jos kuitukasaan tai pikkutukeiksi menee ”oikeaa” tukkipuuta, niin laskelma voi muuttua erilaisen etumerkin taakse.
Nuoressa harvennushakkuussa voi olla, että moottorisahan kanssa hyväkuntoinen Mo saa kasaan sellaisen määrän myyntipuuta, että voi räknäillä saaneensa jonkinlaisen palkan ainakin sinne 125 kuutioon asti. Varsinaisen ajokaluston laittaminen pelkästään hankintahakkuun takia on kyseenalaista, koska urakoitsija ajelee puut yleensä sellaisella hinnalla, että oma kalusto ei tule tienaamaan kunnolla edes käyttökustannuksiaan.
Käyttäjänä olen ollut muutaman viime vuoden aikana ja aika harvoin olen kapakkareissuja taksilla enää tehnyt.
Ei ole enää edes puolet autoista Mersuja, on merkki ja mallilista pitkähkö, jos sellaisen tekisin, mutta Jeessin iloksi voisin kyllä muutaman muunkin ,merkkisen luetella.
Yhdessä vaiheessa jouduin silmäklinikalla käymään joka päivä usean viikon ajan, mennen tullen oli eri auto, samoin myöhemmässä vaiheessa tuota syöpää hoidettaessa olen joutunut kymmeniä kertoja käyttämään KELA-kyytiä.
Hienoin auto on tosin ollut nelivetoinen iso bensamersu, joka oli ensimmäisillä keikoillaan. On ollut Opel Vivaroa, Kian tila-autoa, Fordilta Mondeoo ja Transittia, Citroenin tila-autoa, Toyotan Farkkumallia, Volvoa, Volkkarin Tiguania ja Passattia. Nämä siis äkkiä luetellen. Aina olen istunut etupenkillä ja jutellut kuskin kanssa autoista, renkaista ja naisista – joskus jopa musiikista.
Kaikki ovat kyllä jopa auliisti valoittaneet ammattina eri puolia, eli ei ole jäänyt ikkunasta katsomiseksi.
