Käyttäjän Jätkä kirjoittamat vastaukset
-
leone. Puhutaan aikansa legendasta, joka ammattitaitoisen käskyttämänä näytti tehonsa. Uudet valjaat (Huskun) – kun hankkii, niin ei yhtään häpea nykyvehkeiden rinnalla.
Sillä sahalla ei normaali metsuri voinut sahata 8 – 10 tankillista / pv. Monet sahailivat vain kaksi tankillista päivässä ja kuusituntista työpäivää.
Työkone on eri sarjassa kuin leikkikalut.
rukopiikki:”Hizbollah sai venäläisiä RPG-29 sinkoja ja tuhosi niillä Merkava vaunuja Libanonissa vuonna 2006.”
Jo silloin, kun meikä palveli ”Suomen raskaassa”, meille vakuutettiin kevytsingon ontelokranaatilla lävistettävän jopa metrin paksuisen panssarin.
Niinisalon koeampumaradalla oli silloin panssarivaunuja ja niiden eteen oli laitettu 100:n mm:n paksuinen teräslevy jättäen ilmaraon väliin. Läpi meni ja kuumuus poltti vaunun sisustaa niin, että kaikki palava tuhoutui. Myös miehistä olisi muuttunut tuhkaksi.
Tilanne ei ole varmasti paljonkaan muuttunut, vaikka keraamisia tiiliä on ripusteltu Neukkuvaunujen kylkiin. Heikko kohta neukkujen museovehkeissä on katto, josta menee läpi Droonen pudottama kaljapullo!
Kaikesta päätellen myös aurinkopaneelilla voi latailla sähköauton akkuja. Vai miten selitätte sen, että on muutamia automalleja, joissa on esim katto päällystetty aurinkokennoilla?
Onko kyseessä Super.Hyper kennot, jotka tuottavat virtaa niin, että autolla voi aurinkoisina päivinä ajella loputtomiin ilman, että akusto tyhjenisi?
Metsäkupsa.Ennen oli ennen, sitten oli sitten, mutta nyt on NYT.
Rukopiikki. Tuskin länsipanssarien panssarointi ja ammusvarasto on niin kehnosti suojattu, kuin Ryzzä-panssareissa, samoin tykkitornin sauma ei taida olla niin avonainen?
Ainakin käyttöominaisuudet ovat saaneet kiitosta, esim Leopardien ajettavuuden on väitetty olevan kuin henkilöautossa.
metsänhenki: Kannattako viilata paljain käsin?
V= Ei kannata. Teroittaessa kannattaisi (pitää) aina käyttää käsineitä. Mielellään nahkasormikkaita, jotka suojaavat sormia terän hampailta.
Nimenomaa ketjusahaa teroittaessa homma on aika tarkkaa puuhaa ja ainakin minä pidän maastossa sahaa sylissä ja istun reppujakkaralla. Vasemman käden peukalo on ketjun päällä viilattavan hampaan tuntumassa ja oikealla kädellä työnnän viilaa. Pidä hammasta paikoillaan vasemmalla kädellä, ilman sitä hammas heiluu välyksen verran laipan urassa. Ensin toinen puoli, sitten sahan kääntäminen ja toinen puoli.
Ketjusahoja teroitellaan ketjun karkeuden mukaan 4,0 mm:n ja 5,5 mm:n välillä olevilla viiloilla. Jotkut valkkaavat viilansa tarkoin esim 0.325-jakoiselle ketjulle 4,7 – 4,8 – 5,1 mm:n listalta. Sopivin viila on aina sa, joka juuri ja juuri mahtuu kourun sisään syömättä liikaa sivulenkkiä, ettei se heikkene.
Purutilan koko on siinäkin hampaassa se avainkysymys. – ja viilan oikea korkeus.
Kun isommalla viilalla tehdään viilaus oikealla korkeudella tulee : – Hampaan etukulma tehokkaasti leikkaavaksi, – Kourun muoto ohjaa lastun kevyesti ”rullalle ” kouruun,- Irroitettu lastu mahtuu yleensä koko leikkuun matkalta, eikä pursua hampaan ja leikkuupinnan väliin = terä ei potki oikealle niin usein ja voimakkaasti.
Venäjän (ja Nevostoliiton) Vuotuiset menot Armeijan ja puolustusteollisuuden momentilla taisi olla liki 30 %, vaikka valehtelivatkin sen olevan vain muutaman prosentin luokkaa.
Varustautuminen tehtiin viisivuotis-suunniteman tavoitteet ylittäen ja tulokset palkittiin. Totuus oli kuitenkin toisenlainen: Tulokset tehtiin kynällä. Uudet aseet tehtiin vain muutaman kappaleen sarjoina, joita sitten esiteltiin paraateissa. Esim ”huippumodernit taistelupanssarivaunut” ovat vain kopioita Länsimaiden vaunuista, alustana on sama vanha tankki jostain -60 – 70 luvulta. Peltikuori on päällepäin tehty erikoisteräksen näköiseksi jne. Tankkeja on tilattu ja maksettu joka vuosi sadoittain, muutama on tehty.
Uniformuja on varastossa kirjanpidon mukaan miljoonille, mutta kun tulee tarve, ei niitä löydy mistään -kuitenkin nekin on maksettu ja ilmoitettu viedyksi varastoon.
Oligarkkien miljardit on kerätty sotatarviketeollisuuden avulla. Ei Venäjän rääsyläisarmeija, jolla on antaa ruostuneen rynkyn kera neljä patruunaa reserviläiselle, kun hänet työnnetään etulinjaan, ole saanut edes murusia siitä, mikä kirjanpidossa on sille varattu ja jaettu.
Jos peukalo, tai mikä tahansa osa kropasta kipeytyy ja rasittuu jo suht pienestä käytöstä, niin kyllä syy on silloin käytön puutteessa, eikä käytössä. Esim se yksi osa kehossani joutui seurusteluni ja avioliittoni alkuaikoina kovaankin käyttöön, mutta ei se kipeytynyt koskaan.
Nykyään jo esim selkä ja hertiat kipeytyvät sangen vähäisestä käytöstä ja se on selvästi rasituskipua. en kuitenkaan syytä esim auton ohjausta siitä, kun viidensadan kilometrin yhtäjaksoisen ajon loppupuolella alkaa hartioita pakottaa, eikä se ole voima, joka siellä pakottaa.
Etusormi ei joillakin rasitu lainkaan, vaikka peukalo hajoaa heti, kun sillä vähän lirputtelee????
Joskus oli Huskulla myös liipasinmalli, Siitä on luovuttu, mutta jostain voisi löytyä varaosana, joten siitä vaan asentelemaan, jos asia on niin kovin vakava.
Itse olen käyttänyt kaikenlaisia koneita ja voin vakuuttaa, että kaikki ammatitason vehkeet ovat sellaisia, että aivan pienellä totuttelulla ainakin minä olen pärjännyt niiden kanssa.
Tasapainokosteus on se, joka löytyy aina, eli kosteammasta tavarasta vesi siirtyy kuivempaan. Kun ilma on kuivempaa kuin puu, siirtyy kosteus ilmaan. Kovallakin pakkasella puu pikkuhiljaa kuivuu.
Katkaise koivupölkky vaikka klapin mittaiseksi, Ota parin viikon päästä pölli ja halkaise se – näet, että päistään pölli on kuivunut jo jonkin matkaa. Tuohen läpi ei kuivumista tapahdu niin, että sen huomaisi, mutta leikkauspinnoista kosteus lähtee.
