Käyttäjän Jätkä kirjoittamat vastaukset
-
Jos MHY hoiti Röörillä myös tarjouspyynnöt ja ”kaupan”, niin luultavasti myyntihinta oli ainakin tuon palkkion verran korkeampi, ehkä enemmänkin.
Kukahan siinä oli 2,5 :ttä euroa vailla ja mistä?
Siis mies olisi laskuttanut koillis lappia 2,5 euroa kuutiolta, kun koillis lappi olisi näyttänyt, mistä voisi hakata? Noinko se meni?
Dollobaise:-”Joo pojat tekee mitä osaa, osaan käyttää kuormaaja, en ala hikoilemaan konkeloiden takia. Kyllä se tuollaisen kaksihaaraisen koivutukin irrottaminen kuusen oksistosta on mahdoton tehtävä ilman konetta tai joutuu kaatamaan ylimääräisiä puita.”
Mahtaa olla hieno tunne ensiharvennusleimikossa, kun kaatelee konkeloita ja sitten ne rungot, joista voisi saada minimikuidun – traktorin ja kuormaimen avulla purkaa konkelosta.
Siinä varmasti tuntee olevansa todellinen osaaja. (Oikea osaaja ei kaada konkeloita edes isommista puista).
petep: ”-Ja ainoa oikea teko teille on lopettaa se päänaukominen kun olette pilanneet jo tämänkin palstan ajat sitten ”.
Pesit piposi liian kuumalla vedellä…
Hyvän hinnan on Dollobaise maksanut MHY:lle vaatimattomista palveluista.
Noita koneellisen harvennuksen jälkiä on nähty jo niin paljon, että ainakin minä olen tehnyt havainnon, että eniten vaikuttaa kuskin ammattitaito ja seuraavaksi koneen sopivuus.
Jos kuski ei saa hyvää jälkeä moottorisahan kanssa, ei hän sitä pysty tekemään hakkuukoneellakaan.
Jos hakkuutekniikka on niin hakusessa, että tarvitsee traktorin ja hydr. kuormaajan konkeloita purkamaan, niin kannattaisi joko mennä metsurioppiin kolmeksi vuodeksi, taikka lopettaa se nyhrääminen metsässä. Voisi ihan hyvin jättää ne hommat miesten tehtäväksi.
Meillä metsurikurssin jokainen oppilas joutui purkamaan ainakin yhden konkelon. Ilman traktoria.
Te olette joukolla tuomitsemassa MHY:n plveluita, koska MHY tarvitsee rahaa kulujensa kattamiseen. Teille ei merkitse mitään se, Mhy pystyy sopimaan tuntuvasti korkeamman kantohinnan ja myymään teidän tavallisista tukeista huomattavasti korkeampihintaisia ja – laatuisia erikoispuita. (Pylväitä, Tyviä, Ratapölliaihioita, Parruja, Vaneritukkeja ym).
Verkottumalla saadaan pienetkin erät erikoispuita toimitettua järkevinä määrinä.
Minusta se, mitä kaupasta jää viivan alle, on ratkaisevaa, ei se, paljonko joku muu saa sieltä välistä.
Metsänomistaja voi aivan hyvin tehdä hankintasopimuksia puutavarayhtiön kanssa siinä vaiheessa, kun firman miehellä on ”ostohousut jalassa”. Se on helppoa kuin heinänteko. Kunhan toimitusajat ja -määrät pitävät paikkansa, niin siitä vaan.
Kuitenkaan suomesta ei löydy montaakaan metsänomistajaa, joka siihen pystyy, vaikka ehkä halujakin voisi olla.
Jos laskukoneen käyttö on hanskassa, saattaa selvitä karu totuus, että varsinainen ansio työstä jää pienehköksi. Jos maataloustraktorin kanssa tuhertaa metsässä työpäivän ja saa pystystä tienvarsipinoon 5 kiintoa, joista ”hankintalisä” on 15 € / motti, niin äkkirikastumisesta ei ole pelkoa.
Avohakkuussa tuo ”hankintalisä” kutistuu lähelle nollaa, eikä tukit kaikilta osin ole sahatukiksi kelvollisia – eli ovat väärin katkottuja ja menevät korkeintaan kuitupuuksi.
Siinä ”1 €uron suutari tekee 5 €uron vahingon”.
Näytähän kuitti Jovain, jolla osoitat, mitä kustannuksia sinulta on peritty, ja kuka on perinyt ja minkä takia.
Ilman sitä olkoon sinun kaikki kommenttisi täyttä puppua.
Onhan nuo Petrat toki jo niin vanhoja tussareita, että eihän sellaisen kanssa voi enää kukaan oikea ”Herrametsästäjä” esiintyä. Tärkeintähän heille on, että Auto, Ase ja Asu ovat viimeisen muodin ja mallin mukaiset, eivätkä ainakaan halpoja.
Kuitenkin olen kuullut puhuttavan jopa sellaisesta metsästäjästä, joka joka syksy vääntäytyy hirvikokeeseen ja hirvijahtiin vanhan sotilaskiväärin kanssa. Eikä ole kertaakaan ampunut ohi.
Joillekin tuo jahtireissu kerran viikossa merkitsee pakoa pariksi yöksi emännän nalkutukselta ja mahdollisuutta ”ottaa” oikein kunnolla.