Käyttäjän Jätkä kirjoittamat vastaukset
-
Niin varmaan onkin, taikka ei ainakaan ihan lähisukua. Mutta eihän nimi miestä pahenna.
Jos kuusikuitu on katkottu nelimetriseksi, niin sehän on kuusikuitua, ellei sitä ole tehty esim parruksi. Periaatteessa kuitupuuna ostettu tavara pitää laittaa kuiduksi, muuten kyse on vähintään huijauksesta.
Hiomokuusi katkaistaan yleensä poikkeaville mitoille, koska sen täytyy tehokkuuden nimissä täyttää hiomarumpu. Jonkin verran on tasauspätkää ollut tehtaalla, mutta nykymotot mittaavat katkonnan aika tarkasti.
Kuitupuu voidaan tehdä 2,5 metrisestä vapailla pituuksilla aina tavoitepituuteen asti, joka voi olla jopa kuusi metriä.
On totta, että hyviä, järeitä tyvitukkeja on lykätty kuituun ja jopa lahokuituun pikkuruisen sydänlahopilkun takia. Tukin laatuvaatimuksissa kun lukee: Lahoa ei sallita.
Ihan tavallisessakin sahauksessa pieni tyvilaho voitaisiin hoitaa sahattaessa normaalitavalla ydin halki ja tasaamalla lahovika tyvipäästä pois. Eri juttu olisi, jos joku älyäisi sahata Järeästä kuusentyvestä ikkunakantellit, jolloin sahauspintojen kanssa samaan läjään joutaisi keskeltä kartion muotoinen pala, jossa olisi niin sydänhalkeama kuin tyvilahokin. Ja yhdellä 75 x90 millisellä soirolla tulisi koko pölkky maksettua.
Kantellisahurit hakevat pienemmänkin erän, kunhan vaan saavat kaupat. Suurpuunjalostusteollisuus ei ole lainkaan halukas myymään piensahureille erikoispölkkyjä.
Visakallo: ”-Lähemmäs parikymmentä vuottahan tuota ainetta tuli peltopuolella pöllyteltyä vuosittain ja jopa kymmenkertaisina vahvuuksina verrattuna metsäkäyttöön. Ihan aikuisten oikeasti glyfosaatin metsäkäytöstä ei kannata mitään maailmantuskaa kokea, koska onhan niitä ihan oikeitakin asioita olemassa mitä murehtia!”
Olen joskus katsellut peltoruiskutuksia, joissa traktorinkuljettaja on hellepäivänä puolialastomana ohjaamossa ja takaikkuna auki, jolloin tuulenhenkäys työntää ohjaamon täyteen ”kasvinsuojeluainetta”. Enkä ruiskuttaja peseytyy heti tempun tehtyään ja ruokailuun mennessään – en tiedä, mutta kosketus myrkkyihin on aivan tiivis.
Kun todella vähäisillä määrillä hoidetaan kerralla heinät ja vesakko, niin temppu on niin kustannustehokas, että sillä aikaan saatu hyöty mukaan luettuna työajan haaskaus, tekee kerrankin metsätaloudesta tuottavaa. Kun vielä männyntaimikko on suojattu ruiskuttamalla läpi koko alue, jolloin lehtipuun ovat syksylla ruskeita, niin ruokahalut sorkkaeläimilläkin ovat mä luulen vähäiset.
Käytännössä tukinhakkuussa voi huonon ammattitaidon / motiivin omaava hakkuukoneen kuljettaja tehdä kohtalaisen vahingon puunmyyjälle. Jos poistettava puusto on pienehköä, eli vaikeinta jaettavaa olevaa puolentoista tukin metsää, astuu ratkaisevaan rooliin tietenkin ostava firma ja sen käytettävissä olevat mitat.
Käytännössä tukkirunko, jonka tukkiosuus on alle 8,6 metriä, teettää aivovoimistelua kuskille. Jos lyhin sallittu mitta on 43, niin haaveet kahdesta tukista pitää unohtaa. Käytännössä pikkutukkiin ei pitäisi tehdä yhtään jakoväliä isosta tukista.
Jos kakkosharvennuksessa tehdään ns. yläharvennus, on lähes jokainen yhden tukin puun poisto virhe. Siksi esim laatutyvien teko ja niissä pituudet 31 – 61 olisi autuaaksi tekevä apu tukkiosuuden tarkassa talteenotossa.
Nykyisillä mittausmenetelmillä kuitupinosta pilkistävät tukkikokoiset pölkyt olisivat valvontaiskun paikka!
Kontit ja sahatavaraniput on sovitettava toisiinsa sopivaksi, Pituus voidaan mitoittaa niin, että kontti tulee pituussuunnassa hyödynnettyä ja kurottajilla pystyy työntämään niput sisään. Suuri säästö tulee siinä, että laiva saadaan konteilla lastattu paljon nopeammin kuin nippuina. Kun laivaa puretaan toisessa päässä, niin aloituspäässä sitä jo täyttä häkää lastataan.
Konteissa tavara ei kastu läheskään niin paljoa, kuin irrallaan – ollaanhan merellä melko pitkä aika. On tullut laivalasteittain tavaraa vuosien saatossa palautuksena, kun on märkää ja homeistakin.
Siinä on vitsit vähissä, kun 100 000 kuutiota sahatavaraa tulee takaisin parin kuukauden laivaristeilyltä ja kaiken joutuu maksamaan.
Anneli:”-Puiden sienitaudeissa on se ongelma että itiöt lentävät tuulen mukana pitkiä matkoja. Ruiskutus ja kulotus ei siis välttämättä auta jos puu on altis sairastumiselle.”
Miten niin ei auta? Käsitykseni mukaa itiöt lentelevät koroutuneista kuusista tuulen mukana. Jos ne poltetaan, niin eipä enää lentele.
