Käyttäjän Jätkä kirjoittamat vastaukset
-
Jos Tukin pituutta ja minimimittaa on lisätty, mutta EI HINTAA nosteta, niin se on perseestä.
Sellaisesta sahatukista voisi maksaa jo pelkän mitta – laatu vaikutuksen takia tuon seitsemän euron lisähinnan. Sitten ”Pienempi” tukki normaalimitoilla ja -hinnoilla.
Sahakuitu halvalla, mutta enemmän kuin kuitupuusta.
Ruuki: ”-Isommalle tukille on normaalihinta ja alle 20 cm lpm:lle 7 € alle normihinnan.”
Tuohan on aivan perseestä. Pienemmälle normaalihinta ja järeämmälle 7 €:n lisähinta, niin olisi jotain.
Muuten voi sanoa, että ”Pitäkää tukkinne!”.
Metsä-Masallahan on sentään mitat kohdallaan – ilmeisesti…
Äänekoskelle kannattaisi rakentaa kasvihuonekylä, jossa voisi hyvin käyttää lämmön ylituotantoa. Kyllä kai puunkuorta voisi säilyttää sen verran, että vasta talviaikaan, kun lämpöä tarvittaisiin, sitä voisi tuottaa oikein tosimitassa.
Kyllä kymmenenkin hehtaaria kasvihuoneita melko paljon lämpöä tarvitsee, eikä se ole mikään yläraja. Voisi Närpiön ”Tomaatti ja kurkku” siirtyä Äänekoskelle.
Metsätalousinsinöörikoulutukseen haetaan koulutodistuksilla. Kun hakijoita on ollut n tuhat ja sisään pääsee noin sata, on kouluilla ollut hyvät mahdollisuudet valita sopivimmiksi katsomiaan oppilaita.
En ole nyt osallistunut tuohon valintaprojektiin moneen vuoteen, koska pääsin eläkkeelle, mutta silloinkin loppuaikoina valintatilaisuuteen tuli rutkasti nuoria, jotka kokeessa panivat parastaan.
Kun ainakin aikaisemmin kokeeseen asti valkkaantui hyvällä YO- todistuksella hakenut nuori, lienee kokolailla turhaa testata hänen laskutaitojaan kovin monimutkaisin tehtävin. Samoin monivalintakokeen vaihtoehdot, joita on yleensä vähintään neljä, lajittelevat hakijat melko tehokkaasti, onhan kysymyksiä ainakin ollut vähintään sata. Kun kysymyksiä on sata, niin joskus on Hylsy jysähtänyt jo 97 :n oikean vastauksenkin jälkeen.
Lukion jälkeen suoraan pääsykokeisiin, ei paljoa anna lisäinfoa perustekijäyhtälöihin.
Toki se vanha menetelmä, että ensin hakataan pokasahan kanssa muutama kuutio eri puutavaralajeja ja seuraavana päivänä sata meriä ojankaivuuta lapiolla, jakaisi porukkaa niin, että kokeen lopussa ei olisi hakijoista jäljellä täyttä luokallista, muut olisivat pötkineet kotiin.
Myös noilla tehdastekoisilla kiiloilla on sellainen ominaisuus, että ketju ei kärsi, vaikka hipaiseekin, Nykyään vaan pitäisi jokaisen sahailijan osata ja pystyä tekemään eritasosahaus, jolloin se ongelma on pois.
Täälläpäin on kuitenkin Tammet, Saarnet ja pyökit niin erikoispuita ja erikoispaikoissa, että saattaa puun omistaja tykätä kyttyrää, kun käy palasen tyvestä nappaamassa. Toki tuo lyöntitahti pitää olla lähinnä naputtelua, mutta jäisen puun sahausraossa ei oikein tahdo pysyä kiila, jossa ei ole hampaita.
Eräällä sahalla on varmasti tuolle isommalle tukille parempi hinta kuin muilla normaalitukille. Minimipituuskin on melko kova.
Silloin kun Vilppulan saha oli Pohjansaha taikka Korppoon saha, siellä oli melkomoinen tukkimittalista, kun pituus tehtiin paksuuden mukaan. Kuusitukilla oli pituuden mukaan paraneva hinta, joka sitten läpimittojen mukana nousi vielä. Lyhyitä tukkeja sai tehdä, jos ne olivat paksuja ja lyhyitä sai tehdä, jos sen avulla sai 58 – tai 61 tukit.
Kyllä silloin Korppoon veljekset ostivat parhaat leimikot.
Kaatokiilaa käytetään vain tiukoissa tilanteissa, muulloin tarvittaessa vänkäriä.
Kaatokiilat ovat joko muovia / nylonia, taikka alumiiniseosta. kannattaa ottaa heti isompia kiiloja, 25 -30 senttiä pitkiä. Kun sanotaan, että suurimmatkin sonnit salvetaan, niin kiiloilla kaatuu normaalit, pystyssä olevat puut, kunhan ei vastatuuleen yritetä.
Puusta tehdyillä kiiloilla saa aikaan vain pahan mielen ja vahingon.
