Käyttäjän Jätkä kirjoittamat vastaukset
-
kuusessa ollaan:
-”Kyllä nyt Stihli on vahva saha, 261 on hyvin toimiva ja nyt tehopainosuhdekin kohdallaan. 241 kun saisivat hieman tehokkaammaksi, olisi pikkuharvennuksiin muutakin tarjolla kuin 201.”
Jos kaipaat 241:seen lisää tehoa, niin saanko tietää, mitä sillä sahailisit? Olen sahaillut sellaisella ja se on mielestäni aika makea saha. Samoin 261 on aivan eri vehje kuin entiset.
Maahantuojalle / valmistajalle on ehdottomasti edullisinta antaa tilalle uusi. Oman laadunvalvonnan takia pitää se ”maanataikappale” purkaa täydellisesti. Siinä menee ammatti-ihmiseltä todellisuudessa vain tunnin verran aikaa, vaikka purkaessa tarkastaa joka osan silmämääräisesti.
Kuitenkin usein on vika löytynyt kampikammion vuodosta.
En kehdannut sanoa, että ne ovat pääkaupunkiseudulla järjestään kaikki.
Pohjanmaalle jäivät ne, joilla on sen verran omatoimisuutta, että perustivat oman pienyrityksen, jossa tekevät läkkipellistä koriste-esineitä. Toisilla sitten on perintötila, jossa muutama sata hehtaaria peltoa ja virolaiset maataloustyöntekijät.
Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että uusissa autoissa on yleensä ottaen paljon sellaisia ominaisuuksia, joita en tarvitse. Aivan kuten ns. älypuhelimissakin.
Kun itse asun täällä missä asun, en kaikista kaistavahdeista ja pimeän kulman kurkistelijoista piittaa, mutta esim asuntoautossa peruutuskamera on oiva apu.
Kun etukamera, takakamera, ajotietokone ja navigaattori möllöttävät kojelaudalla, niin eipä siihen enää DVD-elokuvannäyttökojetta tai peliohjelmaa kaipaa.
Jeessin politiikka on se, että kaikki se, mitä on hänen joskus ehkä tulevassa autossaan on ehdottoman välttämätöntä ja elintärkeää suorastaan ja se, mitä siinä ei ole, eikä tule olemaan, on täysin tarpeetonta hilavitkutinta. No hänhän onkin ainakin puoliksi ”Onnellinen.”
On sahoja ja on ”sahoja”. Pitäisi aina heti erotella selkeät ”kertakäyttösahat” sellaisista sahoista joilla sahataan ja joita huolletaan. Esim suomessa metsässä kannattaisi käyttää vain hyviä – kohtalaisen keveitä sahoja. Mökkisahat ovat erikseen.Yhdysvalloissa on jo vuosikymmenet myyty ”moottorisahoja” tavarataloissa, valintamyymälöissä, joissa ei ole ollut myynnissä edes sytytystulppaa, tai teräketjua. Saha ostetaan pakkauslaatikossa, eikä sillä ole takuuta tms. Kun ketju tystyy, saha pannaan roskapönttöön ja ostetaan uusi. Uuden hinta voi olla alle kaksikymppiä.
Nuo tuollaisetkin sahat lasketaan merkin kappalemyyntiin, jolloin sillä lukemalla on reppavaa elvistellä.
Suomessa myydään kiinalaista sahaa jopa alle 50 € / kpl. Niitä on kuitenkin myytävä kaksikymmentä kpl, että päästään oikeiden ammattisahojen parhaimmiston hintaan.
Kun kuulosuojaimista tulee musiikkia ja ajankohtaista puheohjelmaa, niin paree on kuunnella niitä, eikä koko ajan vain pohtia työntekoa.
Joskus hakkuulla metsurit laskivat koko ajan pöllien tai runkojen lukumäärää ja olivat melko tarkkaan selvillä ihan puutavaralajeittain tekemästään työstä. En ymmärtänyt sellaista paneutumista, vaan ajattelin tasan tarkkaan muita asioita koko ajan. Puiden valintakin tapahtui aivan rutiinilla, samoin katkonta jne.
Se on aivan sama kuin esim autolla ajaminen maaseudulla. Ei siinä tarvitse koko ajan olla viimeisen päälle skarppina.
Matkalaukkujen nostelijat eivät saa kahtakymppiä tunnilta!
Helsingin hintatason korkeus ei johdu siitä, että duunareilla olisi liikaa rahaa, vaan siitä, että sinne on pakkautunut pääkonttorit ja siellä on soperpalkoilla eläviä pomoja ja muuta porvaria, jotka väkisin nostavat hintoja, mm. ostelemalla sijoitusasuntoja kovalla rahalla ja kiskomalla niistä kovia vuoksia.
Kuusessa olit ilmeisestiPohjoi-Suomessa koulussa. Siellä opettajatkin palvoivat Tilhiä. Se tosin johtui voitelusta.
Jos epävarmempi saha – varsinkin talvella – kuin Tilhin 024, niin se olisi ollut ihme maan päällä. Siinä ei pysynyt tyhjäkäynti, tai jos pysyin niin sammui, kun kosketti kaasuun. Kurkkuja vaihdeltiin ja sahaedustaja kiersi kuin mustalainen kehumasa, että nyt, nyt…
238 HVA, samoin kuin 154, olivat talvisarjoineet takuuvarmoja toimijoita. Vaikka sahan hautasi tyhjäkäynnillä lumihankeen, niin siellä se vaan käydä putputti. 242 oli tullessaan tavanomaisesti uutuussahan sangen kranttu, mutta vuoden päästä lunasti lupaukset.
026 Tilhi, laiska, hengetön, suursyömäri ja käteensopimaton painava paska. Aina ilmanputsari tukossa – myös kesällä.
Metsurit ostivat 026 – mallia tasan kaksi = ensimmäisen ja viimeisen.
Meillä oli sahahuutokauppa, jossa myytiin loppuunsahattuja Huskuja ja lähes sahaamattomia Tilhejä. Huskujen hinnat nousivat huomattavasti korkeammalle, vaikka Tilhien laipoista näki, että ei ole paljoa sahattu. Sahalla, joka ei käy, on vaikeaa ja hidasta sahata.
Kun Helsinki on vaan porskuttanut – ja porskuttaa edelleenkin, niin ehkä syy onkin politiikassa.
Kun Kepulijohdossa olevat kunnat ovat suorastaan selvitystilassa ja kaupunki, jossa ei Kepulit juhli – menee taloudellisesti hyvin, niin eikö siinä olisi mietinnän paikka maakunnissa?
Myöskään Kepulien pesiintyminen hallitukseen ei ole ratkaissut ongelmia, vaikka tukiaisia on Pohjanmaalle kärrätty.
