Käyttäjän Jätkä kirjoittamat vastaukset
-
Matka mittaportilta on aika helppo taittaa, kun kuorma on jo kumipyörien päällä.Kaikki kuiduttava teollisuus, joihin minä olen tutustunut, on veden äärellä, joissakin tapauksissa jopa veden päällä.
Lumi ja jopa jää muuttuu vedeksi vedessä melko nopeasti.
Tuosta mittauslukeman tarkkuudesta tuli mieleen Työvälineen esittelijärouvan vastaus lankamittauslaitteen tarkkuuteen: ”Se on kymmenen senttiä”, eli kun lankaa vedetään satoja metrejä, niin mittaustulos pitää kymmenen sentin tarkkuudella paikkansa. Kuitenkin jo kolmensadan metrin jälkeen lanka venyi helposti metrejä.
Jos moto ilmoittaa paksuuden millimetrin tarkkuudella, sen on mitattava se kymmenesosan tarkkuudella.
”Kerran meillä tuli eteen tilanne, jossa jouduimme, ja pääsimme vertailemaan saman henkilön palkkaamista kunnallisen tai yksityisen puolen sopimuksen mukaan samankokoisella kuukausipalkalla. (Kieltämättä erikoinen tilanne!) Yksityisen puolen sopimus tuli vuositasolla työnantajalle yli 20% edullisemmaksi, joten ratkaisu oli helppo tehdä.”
Yksityispuolella tuli kuitenkin Pekkaset mukaan, kuntapuolella ei.
Lähes kaikille opettajille on laskettu vuosityöaika. Siitä kokonaistyöajasta on erotettu opetustuntivelvollisuuteen kuuluva määrä, sekin voi lähennellä 1500 tuntia / v.
Oppituntien lisäksi on tehtävä melko rutkasti muita – opetustilanteisiin ym liittyviä töitä. Ne tehdään, eikä niistä makseta ylityökorvauksia tai muuta vastaavaa, vaan ne tehdään ”omalla ajalla”.
Tollopainen:
”-Koita nyt Jätkä selvittää itsellesi, että sahoilla tapahtuva tukkien mittaaminen on menetelmältään kaikista tarkin, siinä tukkien paksuus mitataan millin tarkkuudella ja kaikki muotovirheet saadaan selville. Ei upotusmittauksen tarkuus riitä nykysahojen mittaustarpeisiin. Kun pitää mitata tarkasti lenkous pituus ja paksuus, nippujen upottamisella ei paljon viisastu. Moto mittaa tukin paksuuden noin sentin tarkkuudella ja antaa paremman tukkisaannon kuin tarkempi mitta, koska mittaa tukit liian paksuiksi.”
Onko joku puhunut sahalla tehtävän tukkien vastaanottomittauksen upottamalla? minä en ole moista havainnut.
Miten ”Mittausaltaissa” olevat uppopuut vaikuttavat mittaustulokseen? Entä saostumat? Ei tuohon tarkoitukseen taida olla mittausaltaita, vaan nippu upotetaan luonnonveteen, jossa pohjaan saattaa olla matkaa kymmenen metriä. Ja pohjaan pitääkin olla matkaa, eihän punnitus onnistu, jos nippua kannatellaan.
Upotusmittauksessa mitataan puun määrää, ei lenkoutta, ei oksaisuutta, ei ladontaa.
Kesällä on aika harvoin myöskään lunta ja jäätä nipuissa, vaikkakaan vedessä punnituksessa ne eivät juurikaan vaikuta, ilmassa punnituksessa kyllä.
Upotusmittaus on kontrollointia varten, eli kaikki mittaustavat kontrolloidaan upottamalla. Ei koskaan – ei milloinkaan ole kaikkia puutavaraeriä mitattu upottamalla.
Tollo kadehtii opettajien ”kesälomaa”, joka todellisuudessa on opetuksetonta aikaa, ei lomaa. Opettajilla ei ole vuosilomaa.
Kuitenkaan hän ei kadehdi opettajien pientä kuukausipalkkaa, joka on yleensä pätevällä ja alottavalla opettajalla vain pari tonnia vuodessa, eikä määräaikaisten työsopimusten vuoksi peitä kesäaikaa, vaan työsuhteeseen tulee 2 – 3 kuukautta kestävä palkaton jakso. Vasta sitten, kun on nimitetty virkaan, voi saada ”vuosipalkkaa” jossa tuo vuosipalkka maksetaan jaettuna 12 erään.
Jovain:
”-Saadaan selville punnitsemalla (Arkhimedes), mutta myös allasmittauksena, niin kuin tuolla aiemmin on kerrottu. Ei siihen Saimaata tarvita.”
– Kyllä siihen kelpaa vaikka Päijänne, mutta vaatimuksena on, että vettä on riittävästi ja paikka on ilman jäitä talvellakin, kun mitataan.
Pelkkään painoon perustuva mittaus ei voi olla täysin oikea, kun on kyse puutavarasta ja sen ominaispainon määrittelyssä käytetään kertoimia. Siksi Motomitta on tarkka, koska siinä on mitattu kaikki puut, jotka on hakattu seuraavaksi on upotusmittaus ja sen jälkeen arvonta. Tukkien mittaus sahalla ei ole niin hyvä kuin motomittaus.
Ketjua, jonka kouruhampaiden ulkopinta on vaurioitunut niin, että siinä näkyy vaurio tai naarmut, ei kannata alkaa kunnostamaan. Terävänä pysyminen edellyttää sitä, että kovakromi on ehjä.
Halpakin teroitus-smirkeli toimii auttavasti. Ensin ketjulle sopiva säätö tehdään huolellisesti. Sitten smirklataan hammas, joka sitä kaipaa eniten, taikka on lyhin. Käytännössä kannattaa kerralla ottaa melko vähän, sekin kolmella lyhyellä painalluksella. Ketjua ei tarvitse lukita, leikkuuhammas aettuu aina toppariin, joka on säädettävä. Merkkaa aloitushammas tussilla. kun kierros on tehty, laikka käännetään toisen puolen hampaita varten.
Smirklaa lyhyin painalluksin, niin hammas ei kuumene ja karaistu hirmu kovaksi.
Purupiikki täytyy madaltaa erikseen viilalla.
