Käyttäjän Jätkä kirjoittamat vastaukset
-
Harvennuksen laatu riippuu ensisijaisesti kuljettajasta. Kaiken kukkuraksi kokemuskaan ei AINA riitä, koska huippujäljen tekijän on ”NÄHTÄVÄ METSÄ” hakattuna jo ennenkuin siitä on hakattu yhtään puuta.
On ollut tapauksia, joissa mies on pohtinut saha kourassa: ”Minkä minä tuosta voin ottaa ensimmäiseksi?”
Hän ei ole nähnyt tulosta ennalta. Joskus olen neuvonut, että: Ota tuo puu ensin, ja kaada se tuohon. Ensimmäisen puun jälkeen on asia auennut. Se ensimmäinen puu ei ole ollut se ”Selkeästi poistettava”, eli aluspuu, taikka viallinen, vaan puu, jota hän on pitänyt jopa jäävänä puuna.
Metsästä on nähtävä ne jäävät puut – poistettavia ei tarvitse valkata.
Pitopuumenetelmä on ”ikivanha keksintö”, joka kehitettiin lyhytpuomisilla koneilla ajoa varten. Nykyään jopa maataloustraktorien metsäkärryjen puomit yltäisivät siihen toiseen rankaläjään, mutta ne laitteet ovat melko kiikkeriä kurotteluissa – ja niiden kanssa kuluu aikaa kuutiota kohden niin, että ”Ansiotaso” metsäkoneen taksoilla jää lähes kuvittelun varaan.
Manuhakkuulla tehdyn puutavaran ajo:
-Jos manuaalisesti hakataan kasvatushakkuuta, kannattaa hakkuumenetelmää ja puutavarakauppaa harkita ennenkuin tekee ratkaisevia sijoitusvirheitä.
Kannattaisi tehdä sellainen kauppa, että kuitukin hakataan vapaille pituuksille 2,7 – 6m. Tällöin kaikki puut kaadellaan mikäli mahdollista poikittain ajouriin nähden. Jos on kaksi viisimetristä rankaa peräkkäin, on kauimmaisen pölkyn uloin pää jo kymmenen metrin päässä ajouran reunasta.
Ajokoneessa ei välttämättä tarvita edes kymmenen metrin ulottuvuutta, kun se jo pystyy nappaamaan kiinni kauimmaisen kouraisuyksikön päästä. Käytännässä riittäisi jopa 7,5 metrinen puomi.
Menetelmällä hakkuutyön tuottavuus lisääntyy niin paljon, että ajattaminen urakoitsijan metsätraktorilla ”tapahtuu ilmaiseksi”.
Tuo menetelmä on niin tehokas ja toimiva, että kevyehköllä hakkuukoneellakin (Sampo) haamu-uralla sen toteuttaminen onnistuu hienosti ja metsä on hakkuun jälkeen täydellinen.
Tolopainen:”Mikä tuon halvempi lämmitystapa on kuin muurattu puuhella.”
Tuo vähän riippuu siitä, onko polttopuut itse omista tai ilmaisista puista tehty, vai onko ostettu huoltoaseman eteisestä klapipussessa.
Myös tehdastekoinen hella on edullinen liesi käyttää – myös lämmitykseen. Meillä on Ruotsalainen liesi, jossa on lämmitysken tehostamiseksi mahdollista avata kylkikanava, jonkaa läpi tulee haluttaessa melko kuuma ilmavirtaus.
Toki sähkönkulutusta voi vähentää kotitalouksissakin, mutta siihen antaa hyvän motiivin sähkön hinta. Kun sähkö on kallista, tyhmempikin alkaa vähennellä kulutusta.
No kun kysytään kaikilta raivaajilta: Kuinka paljon olette laittaneet terään haritusta, niin puolet eivät ole koskaan harittanut, eikä suurin osa ole koskaan käsittänyt, mitä varten viilan ohjaimessa on ne kaksi koloa siellä päässä, taikka heillä ei ole sellaista ohjuria, taikka haritusrautaa. (Oikea vastaus olisi ollut: milli kummallekin puolelle)
Kun meillä oli parikymmentä aikuista metsänomistajaa RS-kurssilla ja siellä Metsäautotiellä teroitin terän heidän nähden – Haritin sen, aikaa kului yhteensä viitisen minuuttia, kun piti selittää koko ajan.
Yksi isäntä nappasi juuri sen sahan harjoitukseen ja varttitunnin päästä tuli takaisin. Kehui niin perusteellisesti terän, kehui sahan ja kehui minut.
Kaikilla oli kysymys: ”Myyttekö te noita teroitusohjureita ja viiloja?” Vastaus kysymykseen: Emme myy, mutta näitä on sahakauppiaalla, jolta olette ostaneet sahan. (En voinut sanoa, että Huskun myymälässä näitä on)
Videolla näkyy selkeästi ominaisuus, joka korostuu aina kun konetta kavennetaan: Huteruus lisääntyy, vaikka takana onkin keinuteli. 280 leveä kone ei keinutelin kanssa paljoa kallistu, vaikka joutuisi ajamaan puoli metriä korkean kiven/kannon yli.
Runkolukkoa ei kyllä yleensä käytetä oikeissa metsätraktoreissa muualla kuin kuormatessa.
Videon kone on kyllä halpa, voittaa se maataloustraktorin metsäajossa, ehkä isäntälinjan kone.
”Aika monesti on tullut nähdyksi, kun ammattilaiset sytyttää hitsipillin. Mutta ei koskaan tulitikuilla, aina sytkällä. ”
Kyllä ammattilaisilla on ihan sitä kaasupilliä varten kehitetty kipinän antaja, jossa on ”kuppi”, johon kaasu ohjataan ja raapaistaan kipinä. Sytytin roikkuu yleensä kaasupullosta, joten se on aina seurassa. Kuitenkaan liekki ei silläkään syty, jos virtaus on liian suuri, vaan se korkeintaan leimahtaa. Taitaa kauppanimi laitteella olla: Kaasunsytytin.
Kenenkään trollin on aivan turha väittää, että kaasuputkessa oleva maakaasu räjähtäisi ja rikkoisi putken. Kaasu ei syty ilman happea, vaikka kuinka kipinää siihen iskisi. Kaasu ei syty edes kovassa paneessa, ellei siinä ole happea. Merenpohjassa 70 -90 metrin syvyydessä on jo vedenpaine aika kova – ja kaasu tulee kovemmalla paineella putkesta – eikä räjähdä.
Tuossa Pulterin putkihommassa on takuulla RYZZÄ:t olleet asialla ja taitaa olla yksi niitä harvoja kertoja, missä ovat onnistuneet, eivätkä RYZZI:neet.
Olisikohan Harjavallan DA-JEZZE ollut asiantuntijana – Putkirunkkari kun on?
Saksassa on kuitenkin mittavat määrät kirjanpainajan tappamia kuusikoita, niitä vaan klapeiksi, palaa hyvin sellaisenaan ja jos tuo sisään pariksi päiväksi, ovat jo erinomaisia polttoklapeja.
Olen tehnyt sellaisista lukemattomia jätkänkynttilöitä, kun yht`äkkinen tarve on iskenyt talvella. Suoraan metsästä pöllit, M-sahalla ristisahaus – pikku liraus P-öljyä keskelle ja tulitikku palavana perään. Kun syttyy, niin palaa loppuun asti räiskähdellen.
Nestekaasutoho syttyy tulitikullakin aivan yhtä hyvin kuin sytkällä. Venttiili pitää vain ollaa melko pienellä. Eipä se putkesta veden alla purkautuva kaasu taida kovalla paineella purkautua ilmaan, kyllä sen syttymään saisi.
Tulee mieleen, että pitäisi pistää ”sukkula”, joka olisi täynnä kunnon räjähdettä – menemään putkea pitkin Ryzzlandiaan , niin kovalla kärjellä, että se läpäisee kaikki mahd. venttiilit. Perillä sitten pamahtaisi oikein kunnolla.
