Käyttäjän Jätkä kirjoittamat vastaukset
-
Kantojen hakettaminen rumpuhakkurilla on kyllä epätoivoista puuhaa, niin tehokas kuin se hakkurina onkin, sillä se edellyttää terävät terät.
Hakkuutähteiden hakettaminenkin on aika hupaa terille, koska helposti risujen joukossa näyttää olevan maata mukana.
Toki kivet ja maa ovat poltossa haittana ja häiriöitä tekevänä, mutta murskassa on lähes samantekevää, vaikka sinne heittelisi nyrkinkokoisia kiviä tasaiseen tahtiin.
Minulla on sellainen ominaisuus, että minun on lähes pakko pysähtyä katsomaan esim haketusta ja varsinkin jos kone on pysähdyksissä, haastattelen kuskia, siinä yleensä paljastuu KO seikat.
”Eli bensaa palaa teidän ajoissanne melkoisesti.”
Jos nuo kaksikin Dieselkäyttöistä lasketaan bensavehkeiksi.
Tuolla uusimmalla tuli ajeltua lyhyessä ajassa parituhatta kilometriä ja sen ajotietokone näytti 4,7 litraa keskikulutukseksi. Sehän ei ole aivan tarkka mittaus, van uskon, että varmasti 5 litran tasoa on, mutta sopii siihen yrittää itse kunkin bensavehkeellä.
Minun perheeni mahtuu nykyään vaikka Jeessin Letukkaan, mutta tuon tila-auton hankin Tyttärentyttärelle, jolla on ukko ja kaksipientä lasta, nyt tosin vanhempi on jo esileikkikoulussa. Mutta lisäksi heillä on kaksi koiraa, joita varten jopa se kolmas penkkirivi on käännetty lattiaksi.
Matkatavarat, jos niitä on huomattavasti, pitää kuskata peräkärryssä.
Ajelin monta vuotta Golf Caddyllä, joka riittää meille emännän kanssa ihan hyvin. Auto kävi vanhaksi ja ruostui, joten se lähti ehkäpä varaosiksi.
Kyllä se vaan on niin, että oikea henkilö – tai tila-auto on tehty ihmisen kuljettamista varten.
”Taneli:
Menee nyt jo ohi otsikon. Mökille menevän maantien varressa joku oli kaulannut haapoja vajaa kymmenen kappaletta ja kaikki sellaisia että sopivasti kaatuessaan ulottuvat tielle. Kukahan vastaa seurauksista?
Terveisin: Korpituvan Taneli”
Oletko nähnyt kaulatun haavan kaatuvan itsekseen? Minä en.
Myönnän, että olen tehnyt lapiohommia aika vähän. Mutta ainakin kymmenen kertaa Jeessin luetteleman määrän.
Pelkästään varusmiesaikana kaivoimme jopa kymmeniä kertoja tykit maan sisään, jaosteltat upotettiin maahan räystäitä myöden. poteroita ja yhdyshautoja aina patterin ympärille.
Hyvää oli se, että lapioissa oli aina terää saman verran kuin uudessakin. Kun nuorena olin kesätöissä VR:n topparoikassa, tuli lapio todella tutuksi. Meillä oli kyllä lapiot aina Billnäsin tuotteita.
Jos Jeessi teki sopimuksen silloin, kun MG aloitti hybridihaavasta haaveilun, hän saanee haavoistaan sen sopimuksen perusteella kuusitukin hintaa (vähintään).
Alkuvaiheessa riittävän lyhyellä etäisyydellä oleviin viljelmiin sai taimet ilmaiseksi ja vielä mopoauton, jolla sai ajella peloittelemaan hirviä kaksi kertaa päivässä. Sekin riemu päättyy aikanaan ja hybridinkin juurivesat ovat normaalikasvuvauhtisia, eli tuo nopeakasvuisuus kestää vain ensimmäisen kierrosajan.
Olisi ehkä asiaa tutkia ja kokeilla kaupallisesti arvokkaiden ja käyttökelpoisten puulajien siirtämistä pohjoista kohti. Voisi olla esim Männyllä ja Kuusella tulevaisuutta meilläkin, jos ne olisivat kotoisin vaikkapa Liettuasta, taikka vaikka vielä etelämmästä.
Tietenkin olisi hienoa saada esim Tammi ja pyökki kasvamaan nopeasti ja hyvälaatuisesti vaikka esim Oulun korkeudella. Nythän kuitenkin näyttää siltä, että talousmetsäpinta-alaa meillä on runsaasti yli tarpeen, joten olisi varaa muutama satatuhatta hehtaaria uhrata kehitystyöhön.
