Käyttäjän Jätkä kirjoittamat vastaukset
-
Jos olet Metsäliiton jäsen, heidän pitäisi joka tapauksessa ja aina tehdä ostotarjous, jos olet halukas myymään.
<div class=”comment__text”>
”Jees ei narsistina kummiskaan huomaa mitään ero tähän toiseen leimikkoon. https://www.youtube.com/watch?v=ii9DUGaca4U
Ei kovin iso leimikko tarvi olla niin tuossa raivaamattomassa leimikossa äkkiä hävijää Jeesen kuukausipalkkan verran huonommasta hinnasta johtuen. Raivatussa leimikossa kuulettaa kuljettajan motiivi olevan huomattavasti parempi joka näkyy varmasti huomattavasti parempana korjuujälkenä.”
Ymmärrän nyt, miksi Jeessi on myynyt kuitupuunsa kolmen euron kuutiohinnalla MG:lle. Se hinta on ollut varsin hyvä raivaamattoman risukon perkaamistyön mukana tulleista kepukoista.
Nyt täytyy kaikkien alkaa käymään Jeessin työpaikalta ostamassa jotain nippeliä ja samalla siivouttaa ja pesettää Jeessillä autonsa ja peräkärrynsä ilmaiseksi. Sehän on Jeessin tavanomaiseen käytäntöön metsässä viittaavaa toimintaa.
</div>
Metsänomistaja-urakoitsijoiden urakointi on hyvin usein loppunut siinä vaiheessa, kun perintömetsät on lyöty sileäksi. Elikkäs useidenkin satojen hehtaarien metsät ovat loppuneet ennen kuin luottamus omiin kykyihin on loppunut.
Vanha totuus on, että vain vekselivetoiset koneet tuottaa – jos nekään.
Kun selkeästi yli puolet työajasta kuluu risujen raivaamiseen, niin Ei voi urakoitsijalle jäädä plussaa viivan alle minkäänlaisella matematiikalla. Raivattunakin poistettavien puiden keskikoko olisi jäänyt hyvin alhaiseksi, koska poistettavissa oli myös 14 litran runkoja heti paljon.
Kun koko ajatusketju on tullut peräaukosta, ei tulos voi olla muuta kuin sitä itseänsä.
Jovain väittää pokkana, että korjuumenetelmät ovat metsänomistajan maksettavana. Näinhän asia ei missään tapauksessa ole, vaan korjuukustannukset kuin myös kantohinnat maksaa loppukäyttäjät. Kaikkien muiden matkalla syntyneiden kustannuksien mukana menee nuokin maksut. Ja loppukäyttäjät pyyhkivät vessapaperilla omansa, Jovain pyyhkii tietenkin sammaleella.
Tutustuin erääseen henkilöön, joka oli saanut tilasta puolikkaan. Alkuperäinen omistaja oli vuosikymmenten saatossa ostanut maakappaleita lähiseudulta niin, että niitä oli kymmenittäin. Häneltä jäi tila, jonka puolikas kahtia jaettunakin oli yli tuhat hehtaaria.
Sellaisen omistaja voi ostaa – ja hänelle tarjotaan – helposti pikkutiloja ja metsäpalstoja, joiden hinta voi olla mikä tahansa, mutta jos palsta on sopivasti hollilla, niin se on aika helppo ostaa siitä, vaikka hieman ylihinnallakin.
Toki tuo ”Vanhaisäntä” oli ostanut myös isompia tiloja, joissa oli vankat metsät. Muutama vuosikymmen sitten niitä sai suhteellisen halvalla, kun tavallisilta ihmisiltä loppui rahat.
Minun äidilläni oli veli, joka oli sen firman ostoalueen esimiehenä ja käytännössä hyvissä suhteissa meidänkin perheen kanssa. Puukaupat tehtiin aina hänen kanssaan, vaikka isä kyseli muidenkin hintoja.
Isä kuoli ja äiti halusi saman käytännön jatkuvan – kysyin kuitenkin aivan vakavalla ilmeellä muilta, merkittäviltä ostajilta tarjouksia ja sillä kertaa natsasi: Korppoon saha teki kuusitukkileimikosta sellaisen tarjouksen, että ero oli suorastaan valtava. Tarjous perustui silloin jo mittoihin ja meidän kuuset olivat sellaisia, että niistä kannatti tehdä MAX-pituista tukkia todella paljon = Kolme 61 dm:n tukkia ensin ja sitten kaksi tukkia tarkasti jakaen. Tukit mitattiin latvaläpimitan mukaan.
Olimme Metsäliiton osakkaita , eli omistajajäseniä, mutta sekään ei aina auttanut hintakilpailussa.
Takavuosina oli sellainenkin ajanjakso, jolloin tukin laatu- ja mittavaatimukset olivat todella tiukat. Silloin ei olisi pitänyt myydä tukkeja lainkaan.
”Oikeilla taksoilla” hakattaessa on ollut tukkirungossa sama taksa tyvestä minimiläpimittaan asti. Kun hakattiin kuitua tavoitepituutena 2 – tai kolme metriä, niin ne piti kasata avohakkuualueellakin kourakasoihin. Kun vielä tuli aluspuun käyttö ja liputus, niin ne vaikuttivat aivan selkeästi puulajisuhteisiin, eli tukkia ei mennyt kuituun. Jos taas kuitu hakataan pitkänä, niin metsurille on ihan sama, tuleeko siitä kuitua vai tukkia.
Se on aika yksinkertaista.
