Käyttäjän Jätkä kirjoittamat vastaukset
-
Metsätila on suhteellisen varma sijoitus, jos siinä on kasvava metsä joka paikassa, vaikka ei KL nelosta olisikaan kovin paljoa.
Velaksikin voi näillä koroilla ostaa melko turvallisesti, mutta jos korko nousee ???? Metsän puut kasvavat kuitenkin kunnossa olevassa metsässä useitakin prosentteja joka vuosi, ellei puustoa ole runsaasti hehtaarilla ja sillä ikää. Nuori metsä kasvaa uskomattomasti kunnossa ollessaan.
Jos kuitenkin rahan tarve yllättää, nykykursseilla metsästään pääsee eroon – ja saanee siitä saman tai enemmän, kuin mitä se maksoi ostettaessa.
Aikaisemmin oli Metsäteknikko, jolla oli metsätyönjohtajia pari kappaletta, heillä oli aputyönjohtajia, jotka olivat aina työmaalla silloin, kun siellä oli työn tekijöitä. Lisäksi oli päiväläisiä, jotka tekivät kaikenlaista hommaa, kuten pinojen polkemista ja kappalemäärien laskemista + alamittojen ym raakkaamista. Aputyönjohtajat mm. jakoivat tukit sen jälkeen, kun ne oli kaadettu ja karsittu.
Kun kaikki nuo vastuulliset ja tärkeät työt on pelkän metsätalousinsinöörin vastuulla, on neljän vuoden koulutus aika lyhyt. Pitää muistaa, että työnjohtajakouluunkin tarvittiin ainakin kaksi – kolme vuotta työharjoittelua – Metsäteknikon koulutukseen enemmän. Sen vuoksi metsäteknikko oli valmistuessaan vähintään 25 vuotias, joskus jo yli kolmikymppinen, koska jokaisesta harjoittelukuukaudesta sai hieman lisäpisteitä.
Jotkut ovat jääneet eläkkeelle harjoittelijoina.
Metsätalousinsinöörikoulutus kestää 4 vuotta (240 opintopistettä). Oppilaat valitaan pääsykokeella, kuten moniin muihinkin koulutuksiin ammattikorkeakouluissa.
Kaikki opiskelijat, jotka on valittu, ovat samalla viivalla opiskelun aikana.
Opintoihin kuuluu myös työharjoittelua oikeassa työpaikassa. Koulutuksen aikana harjoitellaan puuntuotantoketjua päästä päähän alkaen uudistamisesta ja päätyen sahatavaran tekoon ja lajitteluun. Mukana on myös metsäsuunnittelu ja metsätilojen kauppa.
Ammattikoulutus ei monellakaan alalla tee täysinoppinutta ammattilaista, mutta se antaa hyvät eväät alalle ryhtymiseen.
Jos Mersu olisi ottanut taaksepäin vaikka vain parikymmentä senttiä, se olisi varmaan mennyt kuoppien yli helposti, kunhan olisi malttanut olla painamatta kaasua liian syvälle.
Nastarenkaan mitättömät nastat eivät pitkälle auta, jos rengas pyörähtää paikallaan edes kierroksen. Kitka pitää paremmin – siinäkin.
Kun otetaan kyytiin autottomia ja ajokortittomia kavereita, niin kyllähän sinne tankkiin menovettä löytyy.
Kun poika sai kortin, eikä hänellä ollut vielä omaa henkilöautoa, Jetta taittoi taivalta tuhansia kilometrejä kuukaudessa. Tosin dieseliä kului satasella ällistyttävän vähän.
Eihän polttoaine ole se kaikkein kriittisin asia, kunhan ei kolahda, on kaikkein tärkein.
Kohta hän ostikin oman auton, omilla rahoillaan tietenkin.
Jukolan viesti onkin sen tasoinen massatapahtuma, että se tuhoaa ympäristöä ja kaiken kukkuraksi se on varsin alkukesästä, joten metsässä syntyneet poikueet häiriintyvät takuulla ja tapahtuu poikaskuolemia.
Haitat juuristolle lienevät jopa mittavat, onhan suunnistajilla varsin kovapohjaiset ja jopa piikeillä varustetut jalkineet.
Alkuperäinen Jukola juostiin kyllä erilaisin säännöin, niitä suosittelen nytkin: – Saunasta talvella ulos pakkaseen ja lumihankeen paljain jaloin vain saunapyyhe ympärillä ja nälkäiset sudet kantapäitä näykkimään.
Jukolan viestin viehätys piilee siinä, että juoksulenkin jälkeen Venlat käyvät suihkussa kokolailla avoimella paikalla ja yleisö saa vapaasti ”keppi kovana” nauttia näkymistä.
Näillä näkymillä Jatkuva kasvatus alkaa näyttää ihan kannattavalta menetelmältä. Puuta tulee aivan liikaa ja sen kantohinta laskee koko ajan. Miksi panostaa tuotantoon, josta ei panostustaan koskaan saa takaisin?
Parempi on, että harsii vain sellaisia puulajeja, joista saa rahaa ja jättää muut herran haltuun.
Nuorestakin metsästä päävaltapuut nousevat ylitse muiden, eli luonto tekee valinnan, ei ylitiheäkään männikkö tuhoudu kokonaan, vaikka suuri osa puista kuoleekin pystyyn.
Kun tuollaista suunnistuskisaa aletaan suunnittelemaan ja järjestelemään, niin suurin vaiva ei kai ole kysyä maanomistajilta lupaa?
Jos lupaa ei heru, voidaan tietenkin se tila rajata kartasta ulos / jättää valkoiseksi. Maanomistajahan saa tietenkin omasta alueestaan suunnistuskartan, jossa maaston muodot ja puuston lajit ovat tarkastikin merkitty.
Itse en näe noin pientä kilpailua mitenkään metsän kuntoa heikentävänä, kun nykyisin enää harvoin on rastimerkit naulattu eläviin puihin – ennen ne hakattiin viiden tuuman nauloilla pystypuihin, eikä niitä korjattu pois tarpeen loputtua.
Teiden tukkiminen ja pihoille tulo on tietenkin jopa hävytöntä.
