Käyttäjän Jätkä kirjoittamat vastaukset
-
Nuo ohjekirjat on nykyään tehty helpoimman mukaan, eli automallin kaikille mahdollisille versioille on selostukset samassa kirjassa.
Kun sen nimenomaisen malliversion tyhjentävä tieto olisi mahtunut yhdelle sivulle, niin asiaa onkin käsitelty 20 sivua.
Paljonkin parempi olisi se vanha malli, jossa parillekymmenelle sivulle on painettu juuri sen mallin kannalta oleelliset ohjeet ja tiedot.
”
Tuossa on seuraava osio harjoituksista”
-Kylläpä otti Jonssi iloisesti kierroksia! Noin pitää sahalla kaasutella.
Meillä oli savotalla kolme maataloustraktoria talvipakkasessa. Ei mitään Webastoja, eikä edes Termiä.
Polkastiin koneet käyntiin ja sitten meillä oli mukana kolmenkymmenen litran tonkallinen kuumaa vettä, jolla sulatettiin lasit – joka aamu. Hyvä konsti ja lasitkin olivat aina puhtaat.
Kyse ei ole vain jostain viasta, vaan siitä, että tukkirungosta kuljettaja ei näe kokonaisuutta ja pätkäisee esim. kolmen tukin rungosta kaksi hieman pidempää tukkia.
Kerran ostomies leuhki, että motolla hakatuissa tukkierissä ei ole raakkeja ollenkaan. Sille firmalle ei kannattaisi myydä tukkeja.
Nyrkkisääntö on, että jos on sadan tukin erä, ja siinä on yksi raakkitukki, niin kaikki on hyvin. Jos siinä ei ole yhtään raakkia, on kuitupinossa tukkia.
Jos tukkierässä on laaturaakkia esim 10 %, niin mittalistat menee uusiksi. Sahalle tuodusta kuitulaadun tukista ei makseta edes kuidun hintaa.
Kyllä myyjän pussista on pohja puhki .
Tolopainen:
-Metsänomistaja ei menetä rahallisesti mitään vaikka ei uudista hakkuualaa, vaan antaa uudistua luontaisesti. Pieniin aukkoihin tulee uutta metsää nopeasti, vaikea on estää metsää uudistumasta lehtipuut tietenkin tulee ensiksi, sitten vähitellen havupuut. Metsätuloista suurimman osuuden vievät muut kuin metsänomistajat eli varsinaiset menettjät eivät edes omista metsää.”
Jos metsänomistaja tehokkaasti uudistaa avohakkuualan, hän menettää – ja menettää niin paljon, että uudistuskustannuksia ei vaan taida saada takaisin samassa suhteessa kuin lähes mistä tahansa muusta sijoituksesta.
Varsinkin karummat kohteet eivät kestä iskeä kovinkaan paljoa uudistukseen.
Lyhyt koulutusaika ei riitä tekemään nollatasolta lähtevästä oppilaasta ammattitaitoista kuljettajaa. Koulutuksen läpikäyneistä noin puolet jää alalle, mutta se ei todista, että he kaikki olisivat hyviä ammattilaisia.
Varmasti joka pitäjästä löytyy muutama kuski, jota lähes kaikki metsänomistajat haluaisivat tekemään varsinkin kasvatushakkuita.
Lisäksi urakoitsijoilla on kuskien väliset erot sekä määrässä, että laadussa selkeät.
Luultavasti noita ammattitaidoltaan hyviä kuljettajia valmistuu oppilaista korkeintaan 20 %. Loput 10 % kehittyy riittävän hyviksi normaalissa kuudessa vuodessa.
Hyvät tukkien tekijät ovatkin sitten asia erikseen.
