Käyttäjän Jätkä kirjoittamat vastaukset
-
Visakallo:
”-Jesse: ”Kumma että täällä pösökuskit vaihtaa samaan uudelleenkin.”
<div class=”comment__text”>No, se taas johtuu siitä, että automyyjät kävelee poispäin tolpan taakse piiloon, jos menet tarjoamaan Pösöä johonkin toisen merkin liikkeeseen. Voit itse kokeilla parin vuoden kuluttua!”
Tuo on kyllä pantu merkille ranskalaisten autojen kohdalla. Pösöö, Citikkaa tai Rellua ei autokauppias hyvitä oikein mitenkään. Mitä tuoreempi malli, sitä vastenmielisempi se on kauppiaalle.
Vastaavasti niiden merkkien myyjien on otettava, jos haluavat uuden myydä, sellaista on se ”merkkiuskollisuus”.
Epäilemättä Ranskikset ovat paljon parempia kuin mitä on niiden maine, mutta se ei riitä.
</div>
Kapemmalla ajokoneella on vain yksi etu: se mahtuu kapeammasta puuvälistä. Tuntuu kun teitä joitakin kuuntelee, että ajouralla pitää olla tiheämmässä puita kuin palstalla.
Jos kuusi – tai kahdeksanpyöräisessä hakkuukoneessa on 7,5 metrinen puomi, sillä pystyy 20 metrin ajouraväleillä ja haamu-uralla hakkaamaan normaalileimikolle hyvän hakkuujäljen.
Ajouran tulee kuitenkin olla nelimetrinen, että ajokoneena voidaan käyttää täysikasvuista leveäpyöräistä ja-telaista ajokonetta, jonka kuljetuskyky ja pintapaineet mahdollistavat täysikokoiset kuormat. Silloin ei ajouria tarvitse rampata kuin kerran – kaksi ja vauriot jäävät jopa syntymättä.
Olen kulkenut korjuusavotalla, jossa ajo on suoritettu joko Terrillä tai ”Harmi-tracilla” ja ne ovat rampanneet ajourat aivan paskaksi. Kapeat ne urat ovat kyllä olleet, jopa alle kaksi metrisiä puidenvälejä.
Siis myös ajouraverkosto on suunniteltu päin persettä.
Jos lukemat ovat oikeat ketjupaketissa, niin onko ketjussa? Vetolenkeissäkin saattaa olla stanssattuna lenkin tunnus, onko se sama molemmissa ketjuissa?
Ketjukin on voinut tehtaalla livahtaa väärään pakkaukseen, miksei myös liikkeessä.
Tapaus on mielenkiintoinen, ei ole tullut ennen vastaan, paitsi kerran Isossa Tilhissä hankimme siihen uusia ketjuja, jotka piti tilata maahantuojalta. Tulikin ketjut, mutta eivät lähteneet pyörimään koneella, käsin vetelemällä kyllä. Oli vetolenkki 0,1 mm liian paksu, eli 1,5 millin asemasta 1,6 milliä paksu vetolenkki.
pitkät neulaset:”-Yhden tapauksen muistan 80-luvulta jossa tuttu metsuri menehtyi sahattuaan takareiden valtimon poikki. Oli suojahousut, mutta lahkeen takaosassahan viiltosuojaa ei ole”.
Vasemman reiden lahkeessa on OLLUT viiltosuoja myös takaosassa, en tiedä, onko sellaisia tällä hetkellä myynnissä.
Yleensä saha on vasemmassa kädessä, kun pölliä / runkoa oiken käden siirtelysaksilla tai koukulla siirretään hieman tai käännetään alapuolen oksien tarkastamiseksi. Saha saattaa olla silloin vieläpä kaatoasennossa, jolloin sen heilauttaminen takaviistoon vie terän lähelle reittä.
Sahan puraisu siinä vaiheessa on kylläkin aika kevyt, koska kaasua ei enää paineta, mutta palautuskierrokset usein pyörittävät ketjua, varsinkin nopealiikkeisellä sahurilla.
Itse käytin säännöllisesti M-sahan yhdistelmäavainta vasemmassa reisitaskussa siltä varalta, että ketju haukkaisi – ei ole koskaan haukannut. Monella oppilaalla on kyllä vasempaan reiteen saha puraissut, mutta vain kerran eräällä tytöllä raapaisi iholle – laastari ja mehulasi terveyskeskuksessa hoitona ja seuraavana päivänä metsään.
Myös vasemmassa olkapäässä on käytetty viiltosuojaa, senkin käyttö on lopetettu, koska kaikkia on opetettu pitämään saha hartiatason alapuolella.
laatua ajatellen, on ihan sama, onko turvekerros viljavaa vai maatunutta. Jos turvekankaalla on kivennäismaa lähellä pintaa, niin tulos on hyvä, jopa erinomainen, mutta jos vaikka maatuneempaakin turvetta on paksulti kuin mustanmullan alueella, niin jo tanakka tuuli kallistaa puuta ja silloin laatu putoaa.
Niinpä. Kaadoimme aivan upeita mäntyjäturvemaalta, suoria kuin kynttilät ja yli viisi metriä sileää – oksatonta tyveä.
Käytännössä sutta ja sekundaa. puut olivat kallistelleet koko asvuaikansa, milloin mihinkin suuntaan, lyly vaihtoi paikkaa kuin onkimies.
Ne tukit olisivat olleet ihan sopivia pyöröhirrestä rakentajille, eli tuoreena seinään ja tapitus huolellisesti.
Tukkia suometsästä? Ei minun mielestäni kannata edes toivoa. Kaikki turvemaalla kasvaneet tukit ovat olleet sisältä monelta puolelta lylyjä, eli niistä ei tule kunnollista sahatavaraa.
Heti, kun lauta irtoaa pelkasta, se vetäytyy lengoksi. Pahin on aina sivulenko, jonka asettaminen esim höyläkoneeseen on vaikeaa, vaikka sen laittaisi väärinpäinkin.
Rakennustavarana esim runkovärkkinä vetää mutkalle tai kieroutuu. Ainoa mahdollisuus on kuivaamon jälkeen niputus, vanteet ympärille ja heti kun nippu avataan, lujasti naulaten paikoilleen.
