Käyttäjän Jätkä kirjoittamat vastaukset
-
Kyse taitaa olla kattilan hyötysuhteesta, eli sata litraa kuivaa puuta = hyötysuhde 100. Sata litraa tuoretta puuta = Hyötysuhde jotain muuta.
Evijärvellä oli rakennettu lämpökeskus, jossa oli joku uutuuskattila. Nakkilan konepajan kehittelemä ja valmistama. Oli kipakka pakkanen, kun kävimme haketustyömaalla, jossa pystystä tekivät nuoresta männiköstä lumisia ja jäisiä puita ja heti hakkuriin ja lämpölaitokselle. Siellä kkuorma kipattiin maahan upotettuun varastoon, jossa oli sen verran lämmitystä, ettei hake jäänyt jäiseksi köntiksi.
Komeasti paloi ja savupiipusta tuli puhtaan höyryn näköistä savua.
Sekin lämpökeskus taisi palaa hieman myöhemmin, vaikka oli muistaakseni kokonaan terästä ja betonia.
Pihkatappi: -Jees-mies ei teroita uutta ketjua ettei siitä tule liian ottavaa
Ei teräketju sen paksumpaa lastua ota, vaikka sen teroittaa, se terä vaan jaksaa pyöriä nopeammin, kun se on terävä ja ei siten hyydy siihen tehtaalla määriteltyyn lastunpaksuuteen. Ja vähintään parin tankillisen välein on teroitus suoritettava uudelleen.”Juurikin noin. On vahva epäilys, että Jeessi ei ole elämänsä aikana päässyt sahaamaan terävällä ketjulla varustetulla sahalla.
Parikymmentä vuotta sitten Oregon lanseerasi teräketjun, joka oli mainosten mukaan ”Valmiiksi terävä”. Se leikkasi paremmin, kuin senaikaiset automaatilaikkakoneella teroitetut ketjut.
Mutta jo sitäkin aikaisemmin Oregon markkinoi ketjuja, joita sanottiin LG- ketjuiksi ja nykyään Tilhin sahurit sanovat ”talttahampaiksi”. Kyseessä on siis teräväkulmainen ketju, jota eivät ammattimetsurit ottaneet omakseen, koska se karsiessa tunkee puuhun. Pyöreäkulmainen ”hylkii” puuta karsinnassa, eli on nopeampi ja kevyempi käyttää.
Hirrenvaistäjät käyttävät sitä, koska se menee tarkasti varausviivan sivua pitkin, kunhan sahaaja on hereillä.
Noinhan tuo raivurin terä teroitetaan, paitsi: – Viilana olen käyttänyt jo kauan 6,3 millistä. Polvea en laita maahan viilatessa, vaan ihan suorin jaloin teroitan, ellei reppujakkaraa ole takamuksen alle.
Haritus näytti olevan hieman hakusessa, mutta voihan sitä noinkin jotenkin …. Joitakin hampaita teroitti ukko kahdesti ja niinpäinpois, mutta se saattaa olla vaan jännitystä.
Minullakin on kerran ollut traktorin peräkärryllinen koneellisesti kuivattua hukkapätkää, joka tuli Varsitehtaalta. Eli lankuista oli sahattu aihiot pois, joista automaattisorveilla sorvattiin vesurin, kirveen, lapion ym – varsia.
Yleensä jokaisessa palassa oli jokin virhe vartta ajatellen – esim. oksa. Pätkät oli heitelty pienissä erissä ulkona katon alla olevaan korkealaitaiseen kärryyn ja kun kuorma oli täysi, se tuotiin asiakkaalle.
Puut olivat hyviä, paloivat reippaasti ja pitkään, kun hapen saantia sopivasti ohjaili. Ja lämpöä tuli.
Käytännössä puita kului suhteessa vähemmän kuin pyöreästä puusta tekemiäni, mutta johtuen kantikkuudesta niitä mahtui puunkantimeeni jonkin verran enemmän. Sen tunsi jo painossakin, että tavaraa oli enemmän.
Ei Jätkä ole väittänyt, että lattaviila ottaa heti ensimmäiselläkin kerralla purupiikkiin.
Arvio viilainpaketista on: -Ehdottoman kömpelö ja siinä viila on koko ajan samassa asennossa. Vapaalla viilalla ja -kädellä viilatessa viilaa voi pyöräyttää silloin tällöin, samoin sitä on syytä kopauttaa vaikka laippaan, jos muuta kovaa ei ole lähellä, että viilausjäyste putoaa viilasta pois ja voidaan viilata puhtaalla viilalla.
Ketjun viilauksessa paras ”apuväline” on rullaviilanohjain, jossa todellakin viila on vapaana ja siinä ei ole mitään haittatekijöitä, viilaaja näkee teränsuun ilman esteitä, jos osaa katsoa oikeaa kohtaa.
Ohjuri, viila ja ketju pitää aina olla samaa sarjaa.
Oregonin rullaviilanohjain on aina juuri siinä teroitettavassa hampaassa kiinni, joten hampaan kallistelukaan ei vaikuta viilaustulokseen, kunhan katsoo, että molemmat rullat pyörivät. Viilan voi vetää ”samasta reiästä” takaisin, mutta se ei saa olla viilausliike.
Ostan aina pyöröviiloja tusinoittain, ne ovat silloin halpoja, eikä tarvitse tylsällä viilalla hangata.
Olen kokeillut hiomapuikkoja, timanttiviiloja ja teroituskoneita – Paras terä tulee viilalla ja vapaalla kädellä. Kun teroitan viilalla upouuden Stihlin ketjun, niin siitäpä ei juuri leikkuunopeus parane!
Jos olette haltioissanne ohjaimesta, johon on kiinnitetty lattaviila purupiikkiä varten, niin sanoisin vain, että Hoh-Hoijaa.
Jos uuden ketjun laittaa sahaan ja sitten sen ohjaimen kanssa terottaa, niin ihan tyhjää haukkaa lattaviila useilla kerroilla.
Pelkkä teroitus on sitä, että viilalla työnnetään korkeintaan kaksi kertaa koko viilan mitalla. Kaikki siitä yli menevä on turhaa, koska särmä on takuulla terävä. Taikka viila on onneton, loppuunhangattu paska, jonka teho on sama, kuin hankaisi rasvatulla naulalla viilan asemasta.
Purupiikin lyhennystarpeen tuntee sahatessa, jos teroituksen jälkeenkin terää täytyy painaa puuhun, on piikin madaltamisen aika.
Itse tykkään madaltaa säätöhammasta 12 tuuman lattaviilalla, koska se on niin tukeva ja varma vehje, että sillä saa hyvän jäljen.
