Käyttäjän Jätkä kirjoittamat vastaukset
-
”Ei mikään ole niin tärkeää, kuin hirvenlihan syöminen ja hirvien kasvatus toisten maalla”.
Eikä sekään ole kovin tärkeää.
Kyllä se näkyyn nopeasti ihan ensikertalaisissakin, että joillakin on lahjat siihen työhön, joillakin ei pätkääkään.
Ja vaikka kuinka hyvin hallitsee koneen, ei silti saata olla ”pelisilmää” puiden valintaan, eikä siihen, minkälaista tavaraa runko pitää sisällään.
Parhaat kuskit tekevät siistin metsän, hyvän katkonnan ja määrää uskomattomasti. Minkä takia luulette, että koneurakoitsija antaa kenkää hyvinkin lyhyen koeajan aikana?
”-
Metsälehden paperiversiossa nro 24, oli juttu mänty-tyvitukkien laadun heikkemisestä. Jopa joka kolmannessa tyvitukissa alkaa olla sisäistä vikaa ja ne menevät seksta-laaduksi. Tämä on seurausta 70-luvulla uudistetuista männiköstä, jotka tulevat 2-harvennusikään ja tukkia alkaa kertyä niistä.
Tilanne tulee pahenemaan edelleen, ainakin seuraavat 50 vuotta. Sahat toimivat niin ohuella katteella, etteivät pysty ottamaan sitä omaan piikkiinsä. Ongelma heijastuu varmasti kantohintoihin, mutta ei puuntuottajien katekaan kestä juurikaan laskua. Osansa saa siis varmaan koko ketju: sahat, puuntuottajat sekä puun korjuuta ja kuljetusta suorittava porras.”
On mielenkiintoista, että mekaanisen puunjalostuksen saralla on tullut uutta luokitusta mukaan. tähän asti on ollut tukilla 1, 2, ja 3 -laadut, jotka muutettiin A- B- ja C- laaduiksi.
No hyvä niinkin, mutta nyt on tullut uusi luokka, joka lienee jonkinlainsen kopiointiyritys sahatavarapuolelta, eli Seksta – laadun tukki.
Tuo lajike lienee tuleva itä-suomesta, jossa on keskitytty lähinnä määrään – ei laatuun, koska siellä on päästy näkemään sormijatkolaitteisto. Männyn tyvitukkien katkaisupaikkaa määriteltäessä ei ole koskaan orjalliset listat päteneet, vaan katkaisukohta on pitänyt määritellä silmävaraisesti.
Lisäksi- jos kuoritussa tukissa huomataan sahalla virhe, sahurin pitäisi pyöräyttää tukki siihen asentoon, että laatuvika jää joko kokonaan pois, taikka se ”kerätään” mahdollisimman tarkkaan yhteen taikka muutamaan saheeseen. Jos esim mäntyrungot ovat kasvaneet suht lähellä toisiaan, voi toinen sivu olla täysin oksaton, vaikka toisella sivulla on maksimioksia tai jokin muu vika. Jo pari oksatonta lautaa tekisi sahauksesta kannattavan, mutta jos sahaus tapahtuu väärässä asennossa, menee kaikki saheet aika lailla halvempaan hintaluokkaan.
Onkohan Jeessin autossa vielä niin vanha moottoriohjausohjelma, että se ei kerro, minkä takia moottorihäiriövalo palaa? Kyllä minullakin Audissa häiriövalo paloi silloin tällöin, mutta siinä tuli koodikin, joka kertoi, mikä mättää. Sen sai kyllä kätsästi vikakoodin lukulaitteella pois ja esim tehot palasivat samalla hetkellä, kun koodi nollattiin.
Jos on riittävän etevä lukulaite, sillä voi myös päivittää moottoriohjausyksikön ”ihan ite”.
Täälläkin jotkut kuvittelevat, että nuoren männyn kuivuneet oksat ovat muka karsiutuneet, mutta sehän ei pidä paikkaansa. Kun satalitraisen männyn tyveltä viideltä metriltä on oksat kuivuneet, mutta jopa kolme senttiä paksut, ne ovat niin kovia, että sellaiseen voisi aivan huoletta kiinnittää hirttonarun, se oksa kestää kyllä. Samoin se pysyy puun kyljessä ainakin kaksikymmentä vuotta heikentäen tukin laadun.
En tavannut niillä alueilla jyrsintää, missä meillä oli toimintaa. Ajourat olivat linjattu Bussolin kanssa ja ne olivat tasan määrävälein.
Metsästys oli siellä yhtä tarkeässä asemassa kuin noiden erikoispuiden tuottaminen. Hakkuun jälkeen ajouria pitkin ajeltiin maastureilla jahtihommissa.
Piikkipensaita ei näkynyt metsässä mielestäni lainkaan. Puusto oli käytännössä Pyökkiä ja tammea. Noissa poimintahakkuu-metsissä uudistuminen perustui ”jatkuvaan kasvatukseen”.
Aika ratkaiseva vaihe olisi hoitaa ranganvaihdot silloin, kun tehdään taimikonharvennusta ja on materiaalia, mistä valita. Samassa vaiheessa voisi olla järkevää leikat haarat ja poikaoksat pois.
Kun poistettava osa on alle pari senttiä paksu, se kylestyy helposti, eikä vioita sydäntavaraakaan mainittavasti. Myös isoilla sahoilla voitaisiin muuttaa sahausasetteita niin, että ytimestä otettaisiin lauta, taikka niinkuin puusepänlaatua sahattaessa, tehdään aina sydänkappaleita isommasta tukista kolme, taikka viisi, jolloin keskeltä tuleva sahe sisältäisi virheet ja ytimen, mutta siitä lankusta sahattaisiin keskeltä 50 millinen rima, joka heitettäisiin hakevärkkeihin.
Rane2: -”Vastikään oli jossain lehdessä juttua saksalaisten puunkorjuusta.Siellähän harrastetaan paljon harsintahakkuita ja niin että isoja arvopuita vedetään kokorunkoina lanssiin.Jälki näyttää kuulema kovasti krouvilta ja jääviin puihin jää väistämättä jälkiä.Routaa ja pakkasta ei ole apuna juuri koskaan.”
Kyllä siellä, missä me olimme savotoimassa, metsä oli sellaista, että siellä KASVATETTIIN vain niitä arvopuita. Arvopuut valittiin jo siinä vaiheessa, kun ne olivat rinnantaalta alle 15 senttisiä, niille annettiin tilaa kasvaa, mutta lähelle jätettiin harjaavia puita, jotka tekivät puhtaan tyvipöllin. Sitten tuli vaihe, jossa nuo puut rekisteröitiin ja niihin maalattiin numerot.
Kun puun tyvipöllille tuli ostaja, se haettiin pois – Siis se tyvipölli. Loppu jäi metsään odottamaan mahdollista harvennushakkuukierrosta. Tyvipöllin hintaluokka oli noin 3000 € / kpl. Noita järeiksi kasvatettuja laatupuita oli muutama kymmenen kpl / ha. Kehittyviä oli useita satoja / ha.
Koivun ja männyn laatutyviä menisi rajattomasti vientiin ja edelleenkin Mahogany ostaa laatuvaatimukset täyttäviä, lähinnä tyvipöllejä hyvään hintaan.
Vaan kun leimikot myydään könttänä suurelle sellufirmalle, menee siinä nuo arvokkaat rungonosat bulkkitavaran seassa lähes lahjaksi.
Se, että suursahoiltakin löytyy oksatontakin sahatavaraa, selittyy myös sillä, että katkonnassa laadun perusteella on lyhin vientilaadunkin mitta 18 dm. Jos tukki on ollut 52 dm pitkä, mutta siitä sahatut saheet on tasattu 18 dm: mittaisiksi, niin kannattaisi edes tukkien katkaisijan miettiä, että onko jokin asia mennyt pieleen? Ainakin selluhakkeeksi on mennyt 34 dm.
Kyllä mekin sahattiin lehtikuusta lattialaudaksi säteittäin ja siitä saatiin kuivauksen ja höyläyksen jälkeen yli 700 € / kiintokuutio.
