Käyttäjän Jätkä kirjoittamat vastaukset
-
Jeessi. Kaverilla on juuri nyt yhdestä V- kuutosesta autosta kone ja vaihteisto apurunkoineen pudotettu alas. Kun uudet osat tulee, työ jatkuu niiden asennuksella ja koneen asettelu takaisin paikoilleen. Irroitus n. puoli päivää, takaisin laitto saman verran. Halukkaalle voidaan kirjoittaa kyllä suolainenkin lasku, eikä siihen välttämättä kirjoiteta hölmön lisää.
Sanotaan, että vähintään rekkakuorma pitäisi olla esim. koivutukkia, mutta näyttää siltä, että ei pidä paikkaansa. Vast´ ikää poimivat lähipalstalta väljennysikää hipovasta kuusikosta latvansa katkoneita ja vinoon kallistuneita kuusia ja samalla poimivat koivutukit lähes kaikki. Pinossa näkyy olevan ilmeisesti vaneritukkia vajaa nuppikuorma. Sama on kuusitukkien ja -kuidun määrä.
Logistiikan avulla pienemmätkin erät kyllä ostetaan, mutta erikoispuut pitäisi myydä aina erikoishinnalla niitä tarvitseville.
Koivusahurit eivät vaan tahdo saada ehjää, järeää koivutukkia, vaikka maksaisivatkin siitä ihan hyvää hintaa.
Me sahasimme myös koivua, jota kerääntyi väljennys- ja päätehakkuista, mutta täysin sekapuustosta. Ostossa oli vaatimuksena minimi 20 senttiä ja pituus minimi 25 dm. Terveoksaista puuta. Meillä oli puusepänlaadossa maksimipituus 60 dm, mutta järeimmät lankut piti katkaista, koska olivat tuoreina liian raskaita käsitellä.
Vaikka tukkikokoista mäntyä tulisi kuinka paljon tahansa, siitä ei mekaaninen teollisuus, eikä puusepänteollisuus hyödy yhtään – päinvastoin. ne teollisuudenhaarat kuolevat, jos kunnollista mäntysahatavaraa ei ole saatavissa.
Kohta venäjä on sen suhteen ainoa mahdollisuus maailmassa. Hirvet riippumaan takakintereistään ja lihamylly jauhamaan koirille evästä.
Me sahasimme monena vuotena peräkkäin puusepänlaatua, ostaja halusi järeät lankut mieluummin lyhyinä, eli ne tehtiinkin melko usein tyvilumpeista ja max 30 dm. Oli lupa tehdä jopa 25 dm pituisia.
Hinta oli 300 € / kiinto, läpisahattuna ja tuoreena. + ALV. Ostaja oli tyytyväinen – samoin me, kun kuitupuusta saatiin kohtuullinen hinta, sahauspintoja tulee tuolla sahaustavalla melko vähän, eli kiinnosta tukkia tulee vähintään 0,7 kiintoa sahatavaraa. Ja on helppo + nopea sahata.
Kun laudat / lankut parannellaan vasta tasaamossa, tulee tasauspätkille aika paljon hintaa. Jos laudassa on puolet ns. US- laatua ja sen pituus vielä riittää, kannattaa se katkaista, vaikka toinen puoli meneekin hakkeeksi, jos latvapään laatu jää tasolle betonilauta.
Kuulostaa, että savossa ja pohjoiskarjalassa ei laatu merkkaa mitään, kun siellä vannotaan sormijatkoksen nimeen.
On se vaikeaa, kun ei itse ymmärrä mitään oikeasta autojen maailmasta (Jeessi)
Kaavoihinsa kangistunut tyylivaatimus, eikä käyttöominaisuuksille ja laadulle mitään arvoa. Tyylipuhdasta manneilua, oli pussihousut ja jatsarit taikka ei.
Alan ehdottomalta Gurulta kysäisin Touaregin jakopääremontin hintaa, niin hän sanoi sen tulevan joka tauksessa alle tonnin + osat – hintaan tehdyksi. Harjavallan suunnassa vaan näyttää olevan tapana, että pussihousuisia lypsetään. Moottorihäiriövalo ei ole kytköksissä jakopään venyttelyyn.
Jos et osaa katkoa laatujen mukaan, niin eihän siinä spektitkään järkeäsi lisää.
Ei hakkuukoneen kuljettajankaan pidä ihan lapseksi heittäytyä, voisi edes pikkuisen opiskella sahatukkien laatuvaatinmuksia.
Se on vaan edelleenkin niin, että kun on ”Väärin sammutettu”, niin siinä ei vinoilukaan auta.
Vetorissaa suositellaan vaihtamaan kahden ketjun välein – kolmekin ketjua yleensä menee. Kun tarkastelee rissasta niitä kohtia, joihin ketju on ottanut kontaksia ja työntömitalla mitatessa löytää koloja, jotka on 0,25 mm syviä, on aika vaihtaa rissa uudelle ketjulle mentäessä.
Se, että ketju rutisee, kun sitä pyörittää käsin, on myös merkki siitä, että jako on muuttunut.
Tukkien laatua saisi parannettua hetkessä ja halvalla jo pelkästään sillä, että koulutettaisiin motokuskit tekemään oikeaa apteerausta.(He kaikki eivät todellakaan osaa apteerata). Täälläkin kovapäisimmät moton ohjaajat ovat vähätelleet laadun mukaan tehtävää katkontaa mm. sanoen, että A,B ja C – luokitus napit ohjaamossa ovat täysin tarpeettomat.
Kun esim A- laatua olisi männyn tyvessä 35 dm, mutta tehdään väkisin väh. 46 dm pitkä tukki, niin sattuu pirusti katkaista hakkeeksi 14 dm tukkipuuta.
Usein tuo tyvitukissa oleva , 35 dm ylittävä osa pudottaisi koko tuki C-laatuun, jos se on kiinni tukissa.
Välitukissa tuo heikompi osa menisi täydestä, eli katkonta pitäisi tehdä niin, että koko tukki on samaa laatua, mutta eihä nuo sormijatkoksen tekijät sellaista ymmärrä.
Jos perehdytään Juurikääpään, eli maannousemaan, niin onpa jo ”isät ennen” tienneet, että karjan laiduntaminen kuusentaimikossa / kuusikossa aiheutti kattavaa maannousemaa.
Silloinkin kyse on ollut vain ja ainoastaan juuristovaurioista, joiden havaitseminenkin monin paikoin on ollut lähes mahdotonta. Kuitenkin metsissä on ollut ”lehmipolkuja”, joissa koholla olevat juuret on poljettu jopa kuorettomiksi. Ja juurikääpää kuusissa niin perusteellisesti.
Näilläkin tiedoilla pitäisin perusteltuna korjuuvaurioiden määrittelyssä käytettyä kymmenen sentin painumarajaa vahinkorajana. Kyllä siinä jo juuret ovat saaneet kosketuksen.
Toki, jos muistetaan, että kantokäsittelyä tehdään vain kantoihin, jotka on tehty kasvukautena, eikä talvella tehtyjä kantoja tarvitse suojata, niin sama sääntö lienee toimiva myös juuristovaurioissa?
