Käyttäjän Jätkä kirjoittamat vastaukset
-
Saparo sai TM:n vertailussa sangen kehnot arviot juurikin nelivedon toimimattomuuden takia.
Onko joku puhunut isosta huskusta?
Jo 242:lla pääsi lähelle kahta tuntia tankillisella ja sammutus vasta bensan loppuessa. Jos sillä sahalla sahasi neljä tankillista nuorta kasvatusmetsää, niin kyllä metsässä nyrjähti semmoinen kahdeksan tuntia.
346 jatkoi samaa linjaa, 550 edelleen melko tarkkaan, vaikka tankin koko on jo pienentynyt. Kuusikossa tukkimetsässä oli aivan eri lukemat. Saattoi mennä puoleen tuntiin tankillinen, kun oksaisia kuusia teurasti, enkä puhu Tilhistä! Kahdeksaa tankillista paloi Huskulla kuusikon päätehakkuussa päivän mittaan helposti. Kyllä mottejakin tuli, tasaisella vauhdilla yli 600 kiintoa kuukaudessa.
2 metrisen teossa mittahäntä oli kätevin. Sen kun kiinnitti parilla pienellä pultilla rystysuojaan, niin ei se haitannut muuta käyttöä yhtään. Nestekaasuletkusta sai hyvä, jäykähkön hännän. Nyt en kylläkään käytä muuta kuin silmää, jos sahailemaan alan.
harrastelija: – mihin kohtaan merkkasit 2-metriseen mittaan 10 jalan merkin?
Kolmosen tekeminen ilman mittanauhaa / keppiä on lähes mahdoton tehtävä, mutta jo vuosikymmeniä on koivunkin voinut katkoa silmävaraisella katkonnalla, joka on lähes kaikilla 10 %:n toleranssilla ja joka kymmenes saa olla 20 %. heitolla.
Pölkky painaa tarkalleen saman verran kasaan ja kärryyn siirrettäessä kuin silloin, kun sen siirtää klapikoneen hihnalle.
Polttomoottorisahassa normaalisti pari litraa päivässä bensaa riittää kovemmallekin karjulle ensiharvennuksessa, jos käyttää ruotsalaista ammattisahaa. Tankillinen kestää ammattilaisellakin pari tuntia, enkä usko akkukoneella päästävän siihen tahtiin.
Epäilemättä sähkösaha on kestävä ja toimintavarma, jos se on tehty paremmista aineista kuin yleisimmät verkkosähköllä toimivat sahat, jotka näyttävät olevan täysin Guttaperkkaa, eikä niiden ketjunopeudella lastu todellakaan irtoa puusta niin, että se miellyttäisi.
Kun hirsirakentajat alkavat hyväksyä työssään akkusahat, niin olen valmis kokeilemaan ihan oikeasti sellaista.
Kyllähän siinä ammattimaista otetta tarvitaan, kun seitsemällä motilla mennään kaksi vuotta, lienee kuitenkin ”kiintoja”?
Puolen metrin pöllit ovat suurimmalle osalle kuluttajille liian pitkiä, kannattavuus hupenee siihen, että suuluukkua ei saa kiinni poltettaessa ja pitää valkeaa vahtia.
Kyllä minusta yli kymmensenttiset pöllit pitäisi ainakin halkaista, vaikka ei klapeiksi asti tekisikään.
Itse olen tehnyt kaikki klapipölkyt noin kolmoseksi, koska pidän kourakuormaimen hankintahintaa liian korkeana klapieni tarvetta ajatellen ja kolmosen pyöräyttäminen klapikoneen syöttöhihnalle sujuu kyllä siirtelysaksillakin. Kasaamisen metsässä teen suoraan peräkärryyn, joten sekin sujuu ihan samaan tahtiin kuin kourakasoihin tehden, osan puista kaadan jopa peräkärryn päälle, jossa ne ovat jo puolittain kyytissä.
Kyllä me teimme myös pitkän rangan katkontaa moottorisahalla kouraan päin, mutta siinä pitää olla kaksi sahaajaa ja molemmilla mieluusti pidemmät laipat
Jos akku kestäisi niin, että sillä pystyisi sahaamaan noin tunnin verran ja leikkuuteho olisi samaa luokkaa, kuin esm n. 45 kuutioisessa Huskussa, niin ”mikä ettei” Akkuja tosin pitäisi olla 6 – 8 kpl, – käyttäjän mukaan.
Sahattaessa ei tarvitsis käyttää kuulosuojaimia, ellei terän ääni olisi niin korkea. Ketjusahoissakin terän melu on niin kova, että moottorin melua ei siksi kannata enää juuri madaltaa.
Kun vielä kaikki akkukoneet olisivat yhteensopivasti ”akutettu”, olisi niiden käyttö mielekästä. Eli Ruohonleikkuri, Trimmeri, RS, Porakoneet, Sahalaitteet, jne – toimisivat samoilla akuilla Ryobin malliin.
Rakennustyömaallakin voisi olla latauspiste, jossa olisi aina täysiä akkuja, jotka sopisivat kaikkiin eri akkukoneisiin. Joissakin isompaa tehoa vaativissa koneissa voisi olla sarjaan kytkettäviä – samankokoisia akkuja, joilla jännitteen saisi releen kautta tuplattua tai mahdollisesti enemmänkin. Esim kolmella 80 Voltin akulla saisi jo 240 Volttia.
Tukkipuun myyminen hankintasavotasta lienee lähes mahdotonta muille, kuin Metsähallitukselle.
Syynä on luonnollisesti isäntien tiedon / taidon puute ja toisaalta liika ahneus ja nuukuus.
Raakkitukkeja ei kannata sahalle kuskailla.
Eräs isäntä toi kuorman lahjatukkeja eräälle kylän yhteiselle rakennustyömaalle, jolla sahasimme rakennuspuutavaraa. Alussa isäntä paukutteli henskeleitään, mutta kun me totesimme, että yksikään tukki ei ole mennyt metsäyhtiölle laadutttomuutensa takia, niin ukko lakkasi kehuskelemasta jalomielisyyttään.
Kuitupuuta tietenkin ostaa kaikki hankintana, jos yleensä ostavat ja MG ostaa aina jäseniltään.
