Käyttäjän Jätkä kirjoittamat vastaukset
-
Mitä minä olen keskustellut hakkuukoneurakoitsijoiden ja käyttäjien kanssa, niin myös MOTO- ketjuissa on samat totuudet kuin m-sahojen ketjuissa.
Ketjumerkkejä on kyllä suomessakin melko paljon, On hieno homma, jos löytyy uusi laatu, joka kestää ja pysyy terävänä. Tärkein on kuitenkin sen leikkuuteho, enkä usko, että siinä ihan merkittäviä lisäyksiä tulee ihan tuosta vain.
Leikkuuhampaan särmä on kuitenkin ratkaiseva tekijä, eikä edes tuon päältäteroitettavan ketjun leikkuuhampaissa ole selvästi leikkuuta keventävää taikaa.Arton puheenvuorosta ei käynyt selväksi, kuinka Husqvarna on onnistunut tekemään teräketjun käsittelemättä sen materiaalia?
Olimme Etelä-Saksassa moottorisahahommissa. Meitä valisti siellä ollut metsuri, että vain isolla sahalla siellä pärjää ja ketjut tylsyvät nopeasti.
No eihän me uskottu, vaan meillä oli HVA:n 550:t matkassa ja vakioterät.
Puulajit olivat Tammi ja pyökki, jotka molemmat ovat kohtalaisen kovan puun maineessa.
Nou problem, tankillisen sai päästellä teroitusten välillä ihan surutta, vaikka sahaus oli pelkkää kaatoa.Toisin paikoin tyvessä oli vihreää sammalta, jota kannatti potkaista pois terän sisäänviennin kohdalta, koska huomasin, että ketju kipinöi siinä kohtaa.
Teräketjuina käytimme vakio Tilhin ketjuja ja viiloina Sveitsiläisiä viiloja.Ihmettelin heidän luulojaan puun kovuudesta, mutta nyt olen alkanut ajatella, että hekään eivät osaa kunnolla terottaa teräketjuja.
Näyttää näköjään kuusella olevan poikaoksakielto, joka tietää kyllä sitä, että joissakin kuusileimikoissa ei tukkiprosentti kovin korkeaksi kipua.
Jos hakkuukoneen kuljettaja on tarkkana, niin pienikin poikaoksa pilaa hyvän tukin ja niitä voi olla isossa kuusessa kymmenenkin kpl, vaikka runko on ihan suora ja muuten virheetön.Miksi männylle ei olla yhtä julmia? Eikö mäntykuitua koiteta saada samoilla keinoilla?
Rakennustyömailla on yleensä vastaava mestari ja rakennuttajan puolelta on usein nimetty valvoja. (Joka ei valvo mitään)
Pystykaupoissa pitäisi myös olla ammattitaitoinen valvoja, joka seuraisi jokaista hakkuukonesavottaa sen aloittaessa ja savotan aikanakin piipahtaisi tarkastamassa, onko katkonta sellaista kuin kauppakirjassa sanotaan.
En kylläkään tunne siihen työhön päteviä henkilöitä muita kuin yhden ja olen niin laiska, että en viitsi lähteä kiertelemään enää työmaita.
Luulisin tosin, että parin viikon koulutuksella muutama teistäkin pystyisi ”näkemään rungon kokonaisena”, vaikka se olisikin pätkitty tukeiksi ja kuiduiksi.
Esijännityksella ketju ”koeajetaan” tehtaalla siten, että niitit hiotuvat paikoilleen. Ei se venymistä poista, vaan alkuvaiheen venymisen.
Lähetetty: 3 h, 2 min sitten
Lähettäjä: kuusessa ollaanOn selvää, että valmistuksen ja kokoonpanon aikana syntyy enemmän ja vähemmän purseita, jotka poistuvat nivelistä, kun niitä taivutellaan.
Siinä ketju hieman venyy, mutta on liioiteltua kerskua esivenytyksellä.
Paras kotikonsti olisi edelleenkin pestä uudesta ketjusta varastorasva pois ja panna se öljykylpyyn, taikka asentaa se sahaan löyhälle ja pyörittää pienillä kierroksilla samalla tiputtaen seehen hieman ylimääräistä öljyä.
Ketjun ikää se tuskin pidentää, mutta voi vähentää venymistä.
Se, miten öljy kulkeutuu ketjun niveliin, on niiden toimivuuden kannalta ratkaisevaa ja kaikkein tolloimmalle sinne H-valtaan päin voin paljastaa salaisuuden: Oregonin ketjuissa on öljyurat olleet jo kolmekymmentä vuotta sitten.Paikalliset sahat maksavat usein parempaa hintaa tukista kuin isot firmat ja usein sekin on perusteltua. Niillähän on mm maatiekuljetus paljon lyhyempi kuin suurilla tehtailla.
Pitäisi vaan metsänomistajien onnistua myymään sahalle vain tykit ja sellufirmalle kuidut.
Tässä on se jippo, jolla omatoiminen metsänomistaja tekisi tilin: – Myymällä erilaiset tavaralajit eri ostajille he saavat parhaan hinnan.
Metsänhoitoyhdistys on avainasemassa auttaessaan puun myyjiä tekemään hyvät kaupat. (Jos siellä on pätevät toimihenkilöt)
