Käyttäjän Jätkä kirjoittamat vastaukset

Saako sahan rikki jos ketju on liian kireällä ?
Lähetetty: 37 min sitten
Lähettäjä: petep

Ei paljo muutenkaan. Liian kireä ketju kuormittaa sahaa mielettömästi.
Suurin tekninen rasitus kohdistuu kärkipyörään ja teräketjuun, mutta myös kampiakselin laakeri joutuu kohtuuttoman rasituksen kohteeksi.

Saha kuormittuu varmasti ainakin 30 % kovemmin kuin hieman löysällä ketjulla sahattaessa, ainakin saman verran sahan leikkuuteho on matalampi.

En tiedä yhtäkään sahausta,- joka on aloitettu tiukalla ketjulla ja sahattu tankillinen – jossa ketju olisi edelleen roikkumaton, ellei teräketjuöljy ole lopunut hieman liian aikaisin, silloin kyllä on ketju kireällä ( ja mutkilla niin, että on osittain irti laipasta)
Kun ketjua pitää kireällä, se venyy ja löyhtyy joka tankillisella. Se ei ole täysijärkisen hommaa.

Niin. Ilman metsäteollisuuden hyväsydämisiä patruunoita ei täällä tietenkään olisi edes elämää enää.

Suurmetsäteollisuus ei ole toiminut maan parhaaksi koskaan, vaan vain ja ainoastaan oman itsensä parhaaksi.

Jos nuo roistofirmat olisivat rehellisesti kilpailleet puun hinnoilla ostotapahtuman yhteydessä, niin jo se, että maksaisivat kolme euroa enemmän raakapuusta, olisi antanut metsänomistajille sata miljoonaa enemmän vuodessa.

Kun kaikki suuret firmat ovat kiskoneet jopa miljardin voittoja / vuosi, niin tuo hinnanlisä ei olisi ollut siitä kuin 5 %:n luokkaa.

Jessenkin olisi jo pitänyt tajuta, että koulutus olisi ollut hänellekin tarpeen ymmärtääkseen ”Osuuskauppaväen periaatteen” = ”Ryövää ja varastaa – asiakkaat kannattaa”

Mutta yhtään ei ota päähän kantaa sitä edestakaisin joka päivä, ihan vaan varmuuden vuoksi.

Kukin taaplaa tyylillään, mutta olen etupäässä pyrkinyt seilaamaan niin vähillä turhilla askelilla kuin mahdollista.
M-Sahan on jopa parempi olla telttakankaan alla metsässä, kuin auton takaronkissa hikoilemassa ja haisemassa.

R-saha ja henkilöauto – ovat ihan mahdoton yhdistelmä, jos sahaa ei voi jättää esim kattotelineelle yöksi.
Eri juttu on, jos sitä on huollettava verstaalla joka yö. (Kannattaisi kyllä vaihtaa merkkiä)

Voin kyllä uteliaille kertoa, että moninkertaisessa paperisäkissä yönsä viettänyt saha on miellyttävä kaveri ottaa työhön.
Mikään paikka ei takertele, käynnistysnaru menee nätisti sisään, ketju lähtee heti pyörimään, kun vähän nostaa kierroksia jne.

Toinen vaihtoehto on, että liipasimet on jäässä, ketju on jäässä, purusuoja on täynnä lumen ja sahanpurun sekoitusta ja halvattu! Naru jää ulos kun nykästään sahaa käyntiin.

Ja turha elvistellä huollon hyvyydellä, saha on jäätynyt räntäsateen takia, eikä sitä ole pystynyt estämään edes arto.

Kyllä maastossa yksi saha kerrallaan riittää.
Polttoainekannuja minulla on ollut aina kahdet, eli metsästä olen tuonut vain tyhjää kombikannua, en kanna nesteitä edestakaisin.

Eri asia on, jos savotta on ihan tien varressa, silloin tuon sahan autoon.
Hakkuulla en koskaan jätä sahaa siihen, mihin hakkuu loppuu, vaan esim viereisen ajouran varteen.

Kypärän puhdistamisessa – huoltamisessa ja sen tekstiiliosien uusimisessa artolla onkin askaretta niin, että päivänvalolla ei kerkiä kahta tankillista enempää sahailemaan, kun vielä autolla ravaa evästelemässä niin siinähän se päivä kulahtaa. Vielä kun iltasella pesee pyykit ja kuivaa kanssa.

Jos tankkaus- ja evästauot tehdään aina autolla (arto), niin ihmettelen, miksi kypärä ja saha jäävät metsään?

Kypärässä on ns hikinauha, jonka kuivumista ja hygieniaa voi kotonakin hoitaa. Samoin siinä on kuulosuojaimet, jopa radiolla varustetut, mutta ennen kaikkea kupeissa on pehmikkeet ja sisuskalut, jotka kyllä kostuvat käytössäkin. Ei ole myöskään mieltä ylentävää, kun etanat ovat majoittuneet kuulosuojaimeen ja sieltä limaisena korvaan jne.
Onpa joskus nähty jyrsittyjäkin osia mainituissa varusteissa.
Sahan on hyvä olla pussissa varsinkin talvella.
Olen naputellut alijäähtyneen sateen kuorruttamaa M-sahaa kannon päällä vietetyn yön jälkeen, että olen saanut liipasimet ja käynnistimen toimimaan sen verran, että saa koneen käyntiin.