Käyttäjän Jätkä kirjoittamat vastaukset
-
Rukopiikki:”Mutta kyllä täällä päin ainakin veteraanit puhui vaikkapa Raatteentien ukrainalaisista ”ryssinä”.
Inkeriläisetkin olivat ”Ryssiä” – tai nykyisin ”Ryzziä”. Kun ukraina kuului Neuvostoliittoon, niin mitä muita he silloin olivat kuin Ryssiä? Onhan maan oikea nimikin Russia!
Rauduskoivun kohdalla ylitiheys tulee kalliiksi. DA-Trolli ainakaan ei sitä usko, mutta mäntti mikä mäntti.
Se aika, jolloin Ra-koivikko on harvennustarpeeseen tullut (oksakosketus) ja milloin siitä ollaan myöhässä, on jotain luokkaa kolma vuotta. Sitten peli on jo menetetty kaikin puolin. Toki ne elossa pysyy, mutta rapistuu niin, että tukkikaupat voi käytännössä unohtaa ainakin väli – ja latvatukkien osalta.
A. Jalkanen:”Jos joskus on päässyt sahaamaan klapeja tilhin vanhemmalla MS 250 sahalla, ei niitä sen jälkeen millään korppusahalla viitsi alkaa hangata.”
Afrikka pystyisi yksin tuottamaan ruokaa riittävästi koko maailman ihmisille.
Ongelma siellä vaan on se, että porukka ei viitsi tehdä mitään järkevää. Ei tarvitse olla huolissaan Kiinalaisten maanviljelyksistä, paitsi että he eivät takuulla maksa kunnon hintaa niistä maista. Samalla Kiinalaiset valtaavat koko Afrikan, koska eihän siellä vilja kasva, jos se jätetään alkuasukkaisen huoleksi.
Huimassa nuoruudessani olin koko kesän hakkuulla ensiharvennus savotassa. Leimikko oli niin iso, että sillä kertaa samalta alueelta hakattiin yli 30 000 kuutiota. En toki hakannut kaikkia yksin, oli siellä monta muutakin.
Kesä oli lämmin ja polkaisin palstalle niin, että sain nykäistä Partnerin käyntiin n 02.00, kun alkoi valkenemaan aamu.
Eväinä minulla oli juomaa noin 4,5 litraa ja purtavaa niin, että joka tankilliselle söin hieman.
Uteliaisuuttani punnitsin itsen joka aamu – ja töistä tultuani. Aamupaino oli 78 kg, töistä tultuani 74 kg. Samat lukemat joka päivä. En keventynyt sinä kesänä, mutta laihduin keskivartaloltani melko ohueksi, kuntotestit krtoivat syksyllä esim hapenottokyvyn olevan aivan Suomen huipputasolla.
Raivurin kanssa ei taimikossa pääse samaan kuormittavuuteen, mutta kyllä siinäkin työssä läskit palavat, kunhan on koko ajan hiki pinnassa. Jos ei hikoile, ei kyllä pala kaloritkaan.
Raivaushommissa ei tuo tekstiilipuoli ole kovin rtkaisevassa asemassa, kunhan housut on sellaiset, että voi rohkeasti ottaa hieman pidempääkin askelta ilman, että housut repeää haaroista. Lahkeet riittävän lyhyet ja jalkineiksi suosittelen vaelluskenkiä. Suunnistus-saappat märällä kelillä ovat ihan hyvät.
Yläkertaan kevyt – hengittävä pitkähihainen, vaikka vain T-paita. Kevyet sormikkaat kädsissä.
Aloittelijalla suurin kunnostus tapahtuu painon putoamisessa. Helposti ensimmäisen viikon aikana elopaino putoaa viisi kiloa, joka on jo merkittävä vauhdin lisääjä. Kun sahataan urakkatahdilla kuusikin tuntia joka päivä, on sahan painossa yksi kilo jo merkittävä asia. Se voi helposti merkitä päivätuloksessa kymmentä prosenttia.
Tolopainen:”Jos joskus on päässyt sahaamaan klapeja tilhin vanhemmalla MS 250 sahalla, ei niitä sen jälkeen millään korppusahalla viitsi alkaa hangata.”
Kaliberi painon ja tehon suhteen on ihan hyvä. Tuo Tilhi on kuitenkin niin Guttaperkkasaha, että aikuisten oikeasti sillä ei töitä tehdä. Rankametsällä menettelee, jos kyse ei ole kestosavotasta.
Tuonkin sahan kohdalla lahjomaton vertailukohta on Ostohinta. Töihin ei pidä lähteä alle kuudensadan sahan kanssa, ja oikeisiin töihin ei kattohintaa ole. Laatu maksaa.
Puuki:”Fiskarsin yksikätinen malli on kevyt ja tarvittaessa tehokas. Aloitin ”metsämiesuran” vähän toisella kymmenellä ollessani raivaamalla uudistusalan alikasvoskuusia 2-käden painavalla vesurilla . Nykyinen yhden käden malli on paljon parempi .”
Miten kukakin arvioi. Taimikonhoidossa Kurejokinen puolentoistakäden vesuri on tähänastisista paras vesuri. Toki silläkään ei pärjää lähimainkaan Ammattilaiselle raivaussahan käyttäjälle. Varsinkaan, kun tehdään vaikkapa ennakkoraivausta.
Se on kuitenkin aivan varma asia, että jos ja kun raivaa karkuun päässyttä taimikkoa (risukkoa) 1 -2 hehtaaria kahdeksan tuntia jokainen arkipäivä, alkaa sahan ja varusteiden paino tuntua.
Jos ja kun sahan käyntiinveto alkaa olla kynnyskysymys siksi, että se on niin raskasta, on kyllä konstit vähissä. Tiedän tosin yhden sutjakan – aikuisen naisen, joka halukkaasti raivaili hyvällä sahalla taimikoitaan, mutta ei saanut konetta käyntiin. Hänen keinonsa oli, että ukko pisti sahan käyntiin pihassa, asetti sen suksitelineelle käymään ja eukko ajeli työmaalle käyvän sahan kanssa. Kunnon sahassa tankillinen kestää lähes kaksi tuntia, jonka jälkeen ajelu takaisin, tankkaus ja teroitus, kevyt lounas ja takaisin metsään. Ukko oli kotihommissa,teki myös sen lounaan valmiiksi.
Tuolla naisella on vrmaankin jo akkuraivuri!
Tosin näyttää täälläkin valtaosa olevan sellaisia suhareita, joille tärkein asia on, että saha lähtee mahdollisimman helposti käyntiin. Minusta se on aina ollut toisarvoinen seikka sen rinnalla, että saha ei sammuile itsekseen.
