Käyttäjän Jätkä kirjoittamat vastaukset

Hieman riippuu tarpeesta. Jos käyttöä on runsaastikin, niin siihen voi kannattaa sijoittaa just niin paljon, että saa hyvän ja mieleisen.¨

Jos selkä on arka kylmälle tai harrastaa paljon nosteluja, niin kannattaa funtsata vyötä, joka on leveämpi selkäpuolelta ja jossa on lämpöeristettä.
Siitäkin on vaihtoehto, jossa on tuki erikseen ja siihen pujotetaan vyö.

Jos itse lähtisin hankkimaan uutta vyötä, se olisi pelkkä vyö, mieluummin keinokuitua, siihen yksi kotelo saksille, yksi nostokoukulle ja oikean kankun päälle lätkä mittanauhalle.

Jotkut käyttävät koukkukoteloa, jossa on kiinnityslenkit mittanauhalle – makuasia.

Metsurinmitta pitäisi asentaa niin, että ripustus-”leikari” pujotetaan ensimmäisen lenkin läpi ja kiinnitetään toiseen lenkkiin, niin se ei hölsky.

Monet teippaavat huolellisesti mitan pään niin, että se jää parikymmentä senttiä ulkopuolelle, jolloin siitä saa hyvin kiinni.
Mitan saksikoukku pitää varmistaa rautalangalla, ettei se huku metsässä.

”Lillukanvarsiin” ovat juuttuneet nuo muutamat, kun asiallista asiaa eivät ole keksineet.

Tosielämässä on ihan yks hailee, minkälaisilla sopimuksilla puita korjataan ja ostetaan. On yksi lysti puunmyyjän kannalta, tehdäänlö puustansa linnunpönttöj, polttohaketta vai peräti biotuotetta.

SE, mikä oikeaa puuntuottajaa ja – myyjää kiinnostaa, on RAHA.
Kuinka paljon hän saa rahaa ja kuinka pienellä panostuksella.

Nuo Lauri-Vaarin opetuslapset näyttävät uskovan, että joulupukki on olemassa ja tulee poistamaan korruption, jota ei koskaan ole tuossa saumassa ollutkaan.

Muistanpa ajan mokoman, kun tein nuoreen taimikkoon perkausta ja samalla harvensin luontaisesti syntyneiden männyntaimien hyväksi huonolaatuisia istutustaimia pois.

Sahana oli HVA :n 39 tai 36 kuutioinen raivuri, joka oli siihen työhön oiva peli tehonsa puolesta.
Käynti oli varmaa ja äänikin oli ”murea” – Kuin Jonssissa.
Tehot riittivät loistavasti ja saha oli todella näppärä ja kevyt.

Huonoksi puoleksi osoittautui vain se, että koneeseen oli bensatankki rakennettu kampikammion kylkeen ja bensa lämpisi helposti kuumana kesäpäivänä.
Kun sahan sammutti, se piti tankata mahdollisimman äkkiä ja nypätä käyntiin hetkeksi, jolloin kaasutin jäähtyi, eikä sinne muodostunut höyrylukkoa.

Tärkeintä sahassa on sen varmatoimisuus ja keveys, valjaista kannattaa pitää hyvää huolta.

Toisin kuin aika moni muu, minä käyttäisin pienessä sahassa isoille puille pikkuterää ja pienelle risulle isoa terää.
Olen joskus kuljettanut Pikkutilhin MS 200:sta, kun on ollut tyveltään parikymmensenttisiä puita taimikossa enemmän kuin muutama.

On höhlää kantaa ylisuurta sahaa jatkuvasti, kun pienemmällä pystyy tekemään enemmän samassa ajassa.
Olkoonkin, että siinä ylisuuressa sahassa on ”Löylyä”, tärkeintä on työtehon kannalta se, kuinka nopeasti terä siirtyy puulta puulle.

Tuntuu jotenkin epätodelliselta, että joillakin ei raksuta yhtään mikään missään, ainakin kun aiheeksi otetaan puukaupan arkirealismi.

En ymmärrä, millä nuo hyypiöt ajattelevat, mutta lähinnä näyttäisi kaikki heidän jutut tulevan anuksesta.

Kateus on kamala sairaus, sille ei taida olla mitään lääkehoitoa, ainoa mahdollisuus lienee suljettu osasto.

Näyttää aivan sairaalta touhulta tuo Lauri-vaarin ja Joutavan nostattama kateusryöpytys jolla ei ole päätä ei häntää.

Selkeäksi on tullut vain se, että he kadehtivat metsäyhtiöitä, metsäkoneurakoitsijoita, metsureita ja konekuskeja, kuorma-autoilijoita ja kaikkein eniten toisia puunmyyjiä.

Onnesta he saisivat orgasmin, jos nuo kaikki tekisivät vain tappiota ja omatkin puukauppansa he hoitaisivat siinä tapauksessa tappiolla, eli maksaisivat kympin motti, että joku veisi puut pois.

Minusta tilanne, jossa kaikilla menisi hyvin ja kaikki olisivat saamaansa tyytyväisiä, olisi optimaalinen. Nyt on tilanne kuitenkin se, että kuitupuun kantohinta on rutkasti liian alhainen.