Käyttäjän Jätkä kirjoittamat vastaukset

Olimme Etelä-Saksassa erään suomalaisen urakoitsija-yrittäjän ”vieraana.”
Hän oli tehnyt pitkäaikaiset sopimukset metsähallituksen mailta hakata puuta ja hoitaa ne pois.
Hinta oli läpitte sama, oli puulaji mikä tahansa ja järeys mikä tahansa. kaikki hakkuu oli kasvatushakkuuta.
Urakoitsija hakkasi kaiken tavaran max 4,5 metriseksi, joka oli kuljetuksen kannalta sopiva.
Hänellä oli kaksi puoliperävaunullista rekka-autoa, joilla hän vei puut tehtaalle, jossa vastaanotto punnitsi kuormat.
Ketju oli kuuma, eli suurin osa puista oli tehtaalla viimeistään kahden päivän sisällä, syykin oli tietysti se, että puu olisi keventynyt varastoinnissa nopeasti, kun MOTO aisasi kesällä puut ja piikkirullat rikkoivat kuoret.
Suomalaiset tavat vallalla, eli : -Kun jokaisesta kuormasta mitattiin aina puun kosteus samasta kohtaa, oli yhden pinkan karikoita vasten olevat pöllit pystyynkuollutta kuusta, loppu kuorma oli tuoretta tammea tai pyökkiä.
Suomalaiset loistivat muutenkin: Tuli ”Pätevä motokuski suomesta”. Kännissä kuin käki, ryyppäsi vielä kaksi päivää ja kolmantena ”hoiteli krapulaansa” häipyen muutaman satasen työkalujen kanssa tuntemattomaan osoitteeseen.
Virolaiset kuskit olivat ahkeria ja pysyivät työssä.
Kyllä meidän kannattaisi täällä pysytellä erossa sellaisesta ”puukaupasta”.

Kömpii mieleen epäilys, että Jovain aivan provomielellä täällä kiihoittaa metsänomistajia jonkinlaiseen kansanliikkeeseen.
Kuitenkin, jos aletaan tehdashinnasta ja vähennetään siitä kustannukset kannolle asti, niin yhtiöltä jää huoli korjuukustannuksista kokonaan pois.
Toki yhtiö voi laskuttaa myyjältä jokaisen sentin, jonka myyjä voi maksaa kuorma-autoilijalle, metsäkoneurakoitsijoille ja firman toimi8henkilöille ja kuitit voi laittaa verovähennyksiin.
Yksi asia on kuitenkin melko varma: Puunmyyntitili, josta voi vähennyksiä tehdä, hupenee niin, että kovapäisinkin huomaa, että kantorahaa jää tuntuvasti vähemmän, voi olla, että ei jää lainkaan, vaan pitää isännän mennä ansiotyöhön voidakseen jatkaa metsätaloutta.

Toinen vaihtoehto voi olla, että Jovain on perinteinen maanviljelijä, joka on kunnostautunut vain vähennysten hankkimisesta.

Kuivalle kankaalle ei kannata istuttaa mitään. Ei ainakaan Hybridihaapaa.
Maanmuokkaukseksi traktorilla ajelua ketjut pyörissä ja kylvö.
Se on maksimisijoitus.

Jovain, niinhän ne kuulouisivat, mutta oletko unohtanut, että saadakseen vähennyksiä verotukseen, pitää ne ensin maksaa?

Eli kopputulema on täysi nolla.

Nimenomaa paksukunttaisilla maapohjilla voimakas maankääntö muuttaa ratkaisevasti lämpöolosuhteita.
Vanhassa Lapin kuusikossa oli, kun siellä aiheesta reissasimme, niin paksu sammal- ja muu kenttäkerros niin paksu, että siihen jalka upposi puolisääreen asti.
Sellainen kunttakerros pitää maaperän kylmänä pitkälle kesään verrattuna paljaaseen kivennäismaahan.

Paras muu keino kuin auraus, olisi avohakkuualueen kulottaminen silloin, kun kuntta palaisi niin, että siitä jäisi vain 10 % vahva kerros ja sitten kävisi kevytkin muokkaus.

Kuitenkin Lappiin pitäisi perustaa reservaatti, jossa pyrittäisiin säilyttämään luonto – jopa ennallistamaan tehdyt tehometsätaloustoimien jäljet.