Käyttäjän Jätkä kirjoittamat vastaukset
-
Tuollainen Pariisinmatka tuntuisi lähinnä lahjukselta, ellei kyseistä konetta esim rakenneta Pariisissa ja käytetä näyttävästi työoloissa.
Pariisissa tai Italiassa on ehkä paneuduttu pelkästään ihan muihin ominaisuuksiin ja muissa vehkeissä kuin niissä, mitä on tarkoitus myydä.
Koneissa on aina kuitenkin tärkeää tuo voitelu.Muun muassa nuo Osaran aikana hakatut metsät olivat vajaatuottoisiksi harsittuja metsiä. Suurin osa Lapin metsistä on aikojen saatossa harsittu lähes pilalle.
Kuitenkin, vaikka saataisiinkin tehometsätalouden toimin puunkasvatus joinkuin kannattavaksi, metsien todellinen arvo Lapissa lienee maisemien ja luonnon ainutlaatuisuudessa, jonka tuhoutuminen saa aikaan huomattavat vahingot niin luonnon, kuin myös Lappilaisten ja siellä yrittävien kannalta.Jos puhuu korruptiosta, mutta tarkoittaakin kartellia, niin olisi syytä tarkistaa nuo nimikkeet.
Tällä hetkellä ainakin avohakkuut tehdään sellaisilla hinnoilla, että en voi kuvitella alkavani kilpailemaan minkäänlaisella velkarahalla hankitulla kalustolla siinä lajossa.Kasvatushakkuissa on hieman isompi pelivara, mutta totuus on se, että työn tuottavuus on joka tapauksessa niin heikko, että siinäkään ei ole äkkirikastumisen vaaraa näkyvissä.
Siis kuka lahjoo ja ketä?
Noissa metsänviljelyauroissa on yleensä hydrayliikkaa ja paripyörät siellä siipien valissä, joilla sen syvyyttä voi säädellä ja mm. nostattaa kannon alla olevaa auran kärkeä.
Jämsässä aurasimme jonkin verran todella vaikeita savipitoisia maita, siellä olivat kannot isoja ja lujassa.
Vetokoneena oli Lokomon”Lokkeri, joka oli yksin liian pienitehoinen, niinpä niitä laitettiin kaksi peräkkäin.On veikeä homma, kun alue kynnetään – se tuomitaan kuorossa ympäristörikokseksi, mutta kun tehdään sama temppu kaivurilla ja hutkitaan ojamaat mättäisiin, niin kaikki hymistelevät ja taputtavat karvaisia käsiään.
Istutimme Virroilla isot alueet syväkynnettyjä avohakkuujälkiä ja poikkesin muutama vuosi sitten katsomassa niitä.
Ojat olivat melkein hävinneet ja palteet tasoittuneet niin, että jos puut hakattaisiin pois, siellä olisi voinut maasturilla ajella miten tahansa. (Isoja kivenmurikoita ei ollut noussut pintaan missään vaiheessa.)Itse pidin kyntöjälkeen istuttamisesta, koska se oli mielestäni kaikkein nopeinta istutusbaanaa.
Kyllähän metsätalouden kannattavuus Lapissa lienee kiikun kaakun, jos tehdään maanmuokkaus ja istutetaan taimet alueelle. Kustannukset ovat samaa luokkaa kuin etelässäkin, mutta kantorahaa saa odotella ”liian kauan”.
Mielestäni pitäisi räknätä, onko yleensä kannattavaa hakata metsiä siellä, missä uuden puuston kehittyminen on vähintään hidasta, kun toinen vaihtoehto olisi kehittää matkailua luonnon ainutlaatuisuuden pohjalta.Jos säästettäisiin Lappi metsätaloudelta ja kasvatettaisiin puuta alueelle, jossa se voisi olla viisi kertaa tehokkaampaa ja jossa luonto on turmeltu pahemmin kuin Lapin herkkä ympäristö.
Metsähallitus käytti tuota ”syväaurausta” läpi valtakunnan silloin, kun varsinainen koneellinen muokkaus tuli käyttöön.
Suunnilleen samat urakoitsijat vetivät maan päästä päähän. Kalusto oli kyllä melko järeää. Keski-Suomessakin kynnettiin hyvinkin reheviä pohjia, joissa oli yli 60 senttisten puiden kantoja, mutta kyllä ne kääntyivät ympäri auran edessä.
Käytössä oli kahdenlaisia auroja: Oli Palleaura, joka käänsi kummallekin puolelle paksun palteen, johon oli tarkoitus istuttaa taimet. Oli myös aura, joka teki ojan kummallekin puolelle ”jätkänpolun” ja palle siirtyi kauemmas ikäänkuin energiapankiksi.
Taimet istutettiin jätkänpolulle.
Korkeimmillaan olen nähnyt palteen olevan n. 70 senttiä korkeammalla kuin ojan pohjan.
Nykyään syväaurausta käytetään vain oikein paksukunttaisilla, melko tasaisilla mailla, joissa se on varmasti halvin ja tehokkain tapa tehdä kunnollinen viljelyalusta.
Syväaurauksen ohje oli ajaa vetokoneella viiden metrin välein vako, eli ei se koko alue tullut käännettyä ympäri.Vastaavan mestarin ammattitaito ja vastuuntunto ovat ratkaisevassa asemassa laadun suhteen.
Jos Löyly – saunaravintolan rakentamiseen ei ole suomesta löytynyt tarpeeksi laadukasta tai sertifioitua puutavaraa, niin lienee totuus siinä, että ei ole kunnolla etsitty.
Ei ole sanottu, mistä puulajista on kysymys, mutta ainakin männystä löytyy kyllä myös Lapin hitaastikasvanutta, jos sellaista haluaa.
Jos taas tarvitsee oikein hyvää mäntyä, joka kestää myös käytössä, lienee varma nakki hankkia sellainen tavara venäjältä.
Liian nopeasti kasvaneesta puusta ei tuollaista rakennusta kannata tehdä.
Jos taas tarvittiin Siperian lehtikuusta, niin paras laatu löytyy venäjältä todella hitaastikasvaneista lehtikuusimetsistä, joiden puu on niin raskasta, että sitä ei voi edes uittaa.Suomalaisessakin rakennuskulttuurissa on ollut käytäntönä se, että huijataan niin paljon kuin pystytään.
Nuo rajoitukset siirtomatkojen suhteen ovat siksi, että puut ovat sopeutuneet kasvukausiin vuosisatojen aikana.
Kun siirretään etelästä liian kauas pohjoiseen, ei kasvi välttämättä ehdi valmistautua talveen ja menehtyy.
Joskus on leikillisesti sanottu, että Itä – Länsi suunnassa ei saa siirtää liikaa, koska aikavyöhyke muuttuu ja kasvi herää aamuisin väärään aikaan.
Puu ei myöskään pidä siitä, että se siirretään liikaa etelämmäksi, koska siinäkin kesän ja päivänvalon ajat ja rytmi ovat liian erilaisia,Siinä asiassa olen Jessen kanssa hieman samaa mieltä, että jatkettaisiin vaikkapa Geenimanipulaatioilla muokkaamaan sellaisia koivuja, jotka ovat liian pahanmakuisia hirvien mussuteltavaksi.
Jossain vaiheessa oli jo mukamas sellaiset jalosteet saatu aikaan, että jänikset eivät kalvaneet määrättyjen puiden kuoria.
