Käyttäjän Jätkä kirjoittamat vastaukset
-
Kaivukone menee samasta välistä kuin ajokonekin. Se ei takuulla tarvitse neljää metriä leveämpää tilaa.
Noita laskeutumisaltaita olisi pitänyt tehdä jo aikojen alusta lähtien säästämään vesistöjä turvepaskalta.
Jos tasoittaa samalla reissulla hieman kulku-uran pohjaa, voi saada pikkuisen virkistymis- tai muuten hyötykäyttöä lammikolle.
Tiedän pari alan ihmistä, jotka ovat kasvattaneet kirjolohia tuollaisissa altaissa, toki ruokkien niitä.
Samoin niissä saattaa vesilintujakin pesiä rauhallisina ja suojaisina paikkoina jos ovat.Kovapalan isompi kitka syntyy siitä, kun pala on koko pituudeltaan sivussa terästä, mutta peltiterässä on vain hampaan kärjeltä taivutettu sivulle.
Peltiterän hampaan reuna ottaa leikkauspintaan vain 1 – 2 millin matkalta. mutta palaterä koko palan korkeudelta ja liaäksi palan leveydeltä = milli – pari.
Tehon tarvetta on mitattu halkaisusirkkelin teriä vertailtaessa ja sähkömoottorin ottamalla energiamäärällä se on ollut helppo mitata.
Samoin on tutkittu myös erilaisia hammasmuotoja.Se oli vuonna 1975, kun Metsähallituksen hakkuuneuvoja esitteli kovapalaterän raivaussahoihin.
Sitä silloin kokeitiin ja todettiin sen vuolevan raskaammin lastua, eli hitaammin kuin ”peltiterä”.
Silloin oli teroituskoneet vain terähuollon vehkeitä ja maksoivat nykyrahassakin tuhansia, teroitupalvelut olivat todella harvassa ja kiinnostus hiipui kerralla, kun terä sattui kiveen, koska palat murtuivat ja irtosivat.
Nyt on tilanne teroitusmahdollisuuksien osalta toinen: Kaikilla on pikkurälläköitä, jonka voi helposti asentaa esim vanerilevylle, josta saa hyvän tuen terälle.
Myös terien hinta on romahtanut ja saatavuus parantunut.Yhtä vain en käsitä: Kuinka ihmeessä teroitukseen saatte kulumaan niin poskettomasti aikaa?
Jotkut jopa vaihtavat terän maastossa mieluummin kuin teroittavat, vaikka teränvaihdossa menee paljon enemmän aikaa kuin viilauksessa ja mutteri pitää vaihtaa joka kymmenes kerta?
MUTTA: Kovapalaterä on selkeästi raskaampi sahata, kuin ”peltiterä” (Palan kitka on paljon suurempi)Näkyy merkkausnauhojen hinnoissa olevan melkoiset erot, liekö laatu samanlainen kaikissa.
Hinnat alle eurosta yli vitoseen rullalta, pistää harkitsemaan, mistä tavaran ostaa.
Yksi nyrkkisääntö kannattaa pitää mielessä aina: Nauhat laitetaan pystyyn jääviin puihin – ei poistettaviin.
Jos esim rajalla ei voi laittaa nauhoja pystypuihin, niin vesuri käteen ja teikit linjalle ja nauhat niihin. Naapurin puihin ei nauhoja saa laittaa.En ole aikaisemmin kiinnittänyt huomiota kuitunauhan hintaa, mutta kurkistin nyt ja ällistyin, että miten voi tavallinen nauharulla 75 metriä maksaa 5,20 € / kpl?
Leimikon hyvään merkkaukseen, jossa siis huolellisesti liputetaan rajat tuplalla ja ajouratsuunnitellaan ja merkataan hyvin, kuluu jo useampi rulla nauhaa.
Joku vetää aika hyvää katetta nauhakaupoilla.Kun puu, jossa on yleensä vankat oksat, vedetään nuoressa kuusikossa ajouralle, syntyy väkisin vaurioita. Siksi runko pitäisi karsia ennen kuin sitä vedetään uraa kohti tai kuormaan.
me teimma saksassa kuudenkymmenen metrin välein ajoura, hakkuukone otti kymmeneen metriin poistettavat puut, jonka jälkeen moottorisahamies kaatoi seuraavan kymmenen metrin vyöhykkeen puut ajouraa kohti. Moto pui ne latva edellä. mitan ei ollut väliä, koska puut myytiin painon mukaan.
Menetelmä oli sellainen, koska hakkuu- tai ajokone ei saanut poiketa yhtään viivasuoralta ajouralta.Ajouralle kaataminen ja ajouraa kohti kaataminen ovat kaksi aivan erilaista tekniikkaa.
Voi voi. Duunarien palkankorotukset ovat olleet jo vuosia korkeintaan minimaaliset. Elämiskustannukset ja ruoan hinta ovat nousseet siitä huolimatta maksimaalisesti.
Kyllä ensin pitää hintojen laskea, ennenkuin palkkoja voidaan alentaa.
Kuinka duunari pystyy vaikuttamaan ruokatavaroiden hintaan, kun ruoka tuodaan ulkoa ja täällä tukkuporras jakaa sen kauppoihin – seurauksena hinta kolminkertaistuu?
Kaikki ne, jotka syyttävät vain duunaria, eivät ole eläissään tehneet oikeaa työtä palkkansa eteen ja eläneet pelkän sen varassa.Kyllähän se niin on, että terottamalla terä pysyy terävänä, jos vaikka sillä sahataankin.
Jos ei huomaa terässä mitään tylsistymistä, vaikka on Huskilla sahannut kolme tuntia, niin vikaa täytyy olla hoksottimissa.
Joskus meillä jotkut oppilaat tarmokkaasti viilasivat terää, mutta viila oli liian syvällä (ilman ohjuria), eikä leikkaava särmä terottunut lainkaan.
Kyllä minäkin olen joskus löytänyt kiven tai jopa metallia puusta, on saha raapaissut maat tms. Sellaisen jälkeen olen korkeintaan sahannut sen leikon loppuun ja mennyt varikolle.
Kokemus jo pienenä poikana opetti, että tylsällä ei pidä yrittää vakisin sahata, koska sahauksen jälkeen viilalla teroittaminen on lähes mahdotonta, tai ainakin kuluttaa viiloja pirusti.
