Käyttäjän Jätkä kirjoittamat vastaukset
-
Rane:”Luin myös virolaisen metsäkonevalmistajan haastattelun jossa hän väitti että siellä koneen normaali vuotuinen käyttömäärä on n. 6000 h.
Lähetetty: 3 h, 0 min sitten
Lähettäjä: Rane ”Minkälaista metsäkonetta ne siellä tekevät?
Tuo 6000 käyttötuntia vuodessa merkitsee nelivuorotyötä, taikka sitten ei ole lomia ja vapaapäiviä lainkaan.
Virolaisetkin duunarit – ollessaan työsuhteessa suomalaiseen työnantajaan, saavat takaisin veronpidätyksensä, jos työsuhde on kestänyt alle 6 kk.
Suomalaiset ruotsissa keikkaa heittäneet olivat kerrallaan vain alle puoli vuotta omalla nimellään ja loppuajan väärällä nimellä.
Töitä he paiskivat paljolti pimeästi, joten ei kertynyt eläkettä tms ja nyt ovat jotkut hieman ihmeissään eläkkeittensä riittävyyden kanssa.Annelille: Puulajien lämpöarvo on kyllä huomioitu, mutta ei kovin tarkkaan.
Klapikauppiaat ovat hinnoitellet koivuklapin omaan luokkaansa ja asiakkaat ovat periaatteessa samaa mieltä.
Sekaklapierissä ei taida montaa prosenttia koivua olla.Lämpöarvo kiloa kohti on ilmaistu 4,00 – 4,15 lukemilla.
Kun koivu painaa kuivana parisataa kiloa enemmän kuin kuusi, lienee ostajalta viisas valinta hankkia koivua, vaikka se onkin hieman kalliimpaa.
Kun koivun polttaa ilman tuhta, ei nokeentuminen ole merkittävästi isompaa, kunhan puu on kuivaa.
Jesse polttaa märkiä, tuohipäällisiä tikkuja kattilassaan, joten Tuubiharja täytyy olla jokaviikkoisessa käytössä.Puun lämpöarvo riippuu yksinomaa siitä, kuinka paljon sen kuiva-aine painaa.
Jos Kuutio kuivaa puuta painaa kaksi kertaa enemmän kuin toinen puulaji, on siinä myös lämpöenergiaa kaksi kertaa enemmän.
Kotimaisista puulajeista painavin on koivu, toinen on mähty, kolmas on kuusi, sitten ilmeisesti leppä ja kevein on haapa.
Nämä siis kuivana puuna.
Esm kuusi palaa räyhäkkäästi, mutta nopeasti verrattuna koivuun, joka palaa hitaammin ja antaa tulisijaan enemmän lämpöä.
Pienten tikkujen polttaminen, varsinkin Jessen tavoin tuoreena, ei ole täysipäisen hommaa, enkä puhu nyt hakelämmityksestäSilloin kun vielä hakattiin moottorisahalla päätehakkuitakin, kesti järeän kuusikon päätehakkuussa teräketju melko tarkkaan kaksi viikkoa ilman mihinkään vieraaseen materiaaliin sahaamista.
Kuusen oksat ovat talvella niin kovia, että sen tunsi tankin ollessa loppumaisillaan, että ei enää leikkaa kunnolla.
Silloin valkkaantui laatuketjut kauppiaan valikoimista ja tuli esiin kovakromauksen merkitys terävänä pysymiseen.
Kolmas ketju samalle rattaalle alkoi jo jäykistymään, se oli kovaa aikaa sahoille ja miksei metsureillekin.Aikoinaan, kun aloittelin sahailua, jäi viilaaminen aikalailla pitkiin kantimiin, eikä siltikään tullut oikein terävää. Silloin näin ensimmäisen viilanohjurin, taisi olla Oregonin tekoja, aika hankala käyttää, mutta saihan sillä kulmat oikeiksi.
Sittemmin sain kokeilla viilaan kiinnitettyä mallia, jolla sai myös viilan korkeutta muokattua. Joku pätevämpi tulkkasi viilausohjeiden kulmien merkityksen ja silloin aloin hyödyntää myös syvyydensäätöhampaan madaltamisen vaikutusta.
Metsäkoulun aikana hioin taitoa ja sahauskilpailuihin mentäessä moottorisahakonsultti pyysi viemään kilpasahani hänen teroitettavakseen. Ukko sahasi sillä yhden kiekon ja myönsi, että hänellä ei ole siihen mitään tehtävissä. Sen kyllä tiesinkin jo sitä ennen.
Veikkaan muuten, että kun pannaan vanerilevyn päälle puolen metrin pituinen 15 senttiä paksu pölli pystyy ja siinä asennossa pitää sahata viisi ehjää kiekkoa, niin ainakaan Jessellä ei tankillinen bensaa riitä suorituksen tekoon, nopemmat tekevät sen alle puolen minuutin. (Taitolaji)Ymmärrän hyvin myös Jessen tasolle jäänyttä LVI- asentajaa, jolla tuhrautuu ketjun teroittamisessa ja tankkaamisessa ”puoli päivää”.
Silloin ei todellakaan kannata alkaa niihin puuhiin, varsinkin, kun tankillinen kestää alle puoli tuntia.
Saha muuten pyörisi tankillisella paljon pidempään, jos se leikkaisi kunnolla.
Pikkutilhin tankillisella saa sahattua enskaa pari kiintoa, kunhan saha, terä ja mies ovat kunnossa. Viisi tankillista ja kymmenen kiintoa päivässä on tällaiselle eläkeukolle mielestäni kelpo suoritus, kun pysytellään vain oman metsän harvennuksessa eikä ole kiirettä minnekään.Taitaa kaikissa ammattikäyttöön tarkoitetuissa sahoissa olla säätömahdollisuus.
Monissa sellaisissakin sahoissa, joissa säätöä ei ole, voidaan pumpun kapasiteettia muuttaa.
Öljypumppu toimii niin, että mäntä sekä pyörii, että liikkuu pituussuunnassa.
Pituussuuntaisen liikkeen se tekee joko männän tyvipäässä olevan vinon pään ja säätöruuvin avulla, taikka männän paksunnokseen tehdyn vinon uran ja ruuvin avulla. Joskus uria on kaksi, eli loivempi ja jyrkempi.
Tehokkaammissa sahoissa on säätö siksi, että niissä voidaan käyttää myös vakiolaippaa pidempiä terälevyjä, jolloin öljyntarve on isompi.
Traktorin perässä / vaihdelaatikossa käytetään joskus vaihteistoöljyä, joka on kankeampaa. Sangen moni käyttää jäte-peräöljynsä M-sahan teränvoiteluun.
Kaikki öljyt voitelevat terän riittävän hyvin, eikä haittaa, vaikka puoli tankkia jääkin säiliöön bensatankillisen jälkeen.
Olen rassannut noita oljypumppuja ihan työn puolesta varmaan sadoista erilaisista sahoista.
