Käyttäjän Jätkä kirjoittamat vastaukset
-
Tolopainen on tuon RyZZien taistelijoiden palkka-arneijan kokoonpanon oivatanut, JeeZZi ei milloinkaan, tai sitten JeeZZi on niin Pulterin lumoissa, että ei vain pysty tunnustamaan (käsittämään.)
Nuo ei puhdasrotuiset vähemmistökansat houkutellaan LUPAAMALLA ison nipun Ruplia ja hyvää kuukausipalkkaa sekä runsasta ryöstösaalista autoista (Joilla voi saaliinsa kotiuttaa) – lähtien.
Puolipakollakin heitä viedään. Kun rahat on luvattu muutaman kuukauden ”taistelujen” jälkeen, ei enää tarvitse rahoista huolehtia, mies on jo krematorioitu, eikä häntä näy tilastoissa lainkaan.
RyZZien armeijassa on paikalliset JeeZZit likipitäen ainoat politrukit, jotka ovat aitoja. Rivimiehet ovat vain musikoita, joita ei edes lasketa.
Rallissa tietenkin pääsee tunnelmaan samanhenkisten kanssa ja jos on hyvä ilma, niin se on ihan OK.
Mutta esim Musiikkifestareilla on melkolailla sama juttu. Eihän siellä paljoa näe, eikä musiikintoistossa ole hurraamista. Tosin myöskään telkkarista niitä ei juurikaan viitsi katsoa / kuunnella.
Ja hiilijanjälkeä jää…
Sitten on ne Suviseurat! niiden ympäristövaikutuksista on alettu puhua vasta ihan viimevuosina.
Kaikki tilaisuudet, joissa on osallisena valtava ihmismäärä, tuottaa isot päästöt, mutta aika paha on niitä alkaa kieltämäänkään.
Kaikki tekijät eivät vieläkään osaa tehdä istutustyötä oikein, eivätkä myöskään kone-Hemmot mättäiden ja laikkujen tekemistä.
Eri menetelmissä pitää tehdä erilailla. Otetaanpa vaikka laikkumätästys, jossa käännetään etupäässä kuntta kaksinkerroin ja korkeintaan ohut kivennäismaa päälle.
Nykyohje on, että paakku istutetaan syvään ja tiivistetään kunnolla, mutta mätäs on hyvin kuohkea, eli siinä tiivistäminen ja syvyys ovat elinehto kuivana alkukesänä. pahimmillaan mätäs on käännetty paikkaan, jossa on puuta – esim paksu oksa tai muuten risua = varman tuntuinen kuivuminen.
Sitten toinen tapa on tehdä paksuja / korkeita mättäitä. Sillä on teoriassa puolensa, kun heinittyminen ei niin kovasti uhkaa taimenia, mutta mätäs rapautuu ja puu kallistelee. Jos kyse on oikeasta kivennäismaasta = Hiesusta, niin paakkua ei pitäisi juntata niin syvään, että oksiakin jää maan alle – puun kuoret lahoavat.
Kun tuollaiset mättäät tehdään liian aikaisin ja ne kuivuvat, ne ovat hirvittävän kovia istutusputken upota.
Kolmas tapa on kääntömätästys, jossa aikamoinen kuoppa täytetään ylösalaisin käännetyllä mättäällä. Moni kone-Hemmo ei paina mätästä kuoppaan kunnolla, vaan vain kääntää sen. Mättään alle jää onteloita, jotka vaarantavat taimen tulevaisuuden mutta pinta myös kuivuu ollen kova istuttaa. Siihenkään ei pidä tainta istuttaa, ellei poljeta kunnolla – moni tamppaa istutuskohdan jo ennen istuttamista – ja sen jälkeen.
Itse olen opettanut tiivistämään paakun vasemmalta puolen päkiällä, oikealta puolen kantapäällä. Pelkkä varpailla tupsuttelu ei riitä.
Metsäalan ammattilaisetkin ovat osanneet laskea. Mieluusti kotiinpäin.
Muistuu mieleen Metsäteknikko (nykyisin sanotaan MTI) – joka oli ollut työmatkalla, jossa oli jossain ravitsemusliikkeessä poiketessaan unohtanut (liekö varastettu?) – hattu, joka oli suht kallis kapine.
Hän käsitteli asiaa omassa mielessään ja päätyi tulokseen, että hatun hinta sisältyy matkan kustannuksiin. Niinpä hän laittoi myös hatun matkalaskuun, jossa oli myös muita matkoja ja oman auton käyttöä.
Laskuhan tuli takaisin ja punakynällä ruksattuna tuo hattu sekä saate: Tee uusiksi!
No Teknikko teki uudestaan kolminkertaisen paperilaskun kopiopaperien kanssa, vei laskun esinahkalle saatesanoin: ”Lasku hieman kasvoi, kyllä se hattukin siinä on, mutta et sinä sitä löydä.”
Luovuus kunniaan!
Mittasakset – ei sen kummempaa. Vanhemmat ovat tuuma-astekolla, joissa selkäpuolella sentit. Ne olivat alkuperäiset, ilmeisesti vanhimmat oli tehty puusta. Mittasaksia käytettiin myös leimauksella, kun arvioitiin leimattujen tukkirunkojen tilavuutta.
Myöhemmin tulivat leimaukseen kaulaimet ja niiden mukana myös pitkällä varrella oleva pienempi kaulain, jonka avulla mitattiin kapeneminen.
Tukkien jakamisessa käytettiin samoja mittasaksia, luovutusmittaus tehtiin puolen tuuman tarkkuudella ja kuutiointia varten kuoren alta. Kauvan sitten sekin mittaustapa vaihtui kuoren päältä mittaukseen, jolloin kuutiointi oli kuorellinen puumäärä, silloin olitiin jo tasaavassa kahden sentin mittausluokituksessa.
Ne elektroniset mittasakset on Kontrollimittasakset, joissa pituus kuitenkin mitataan normaalilla metsurinmitalla ja naputellaan kojeen muistiin. Sakset laskevat kuutiot hyvinkin nopeasti ja tarkasti.
Lisäksi oli metsurimittausta varten kehitetty mittalaite, joka ”Länkiharpin” tavoin aukesi riittävästi mitatakseen kuitukokoiset rungot sitä mukaa, kun ne tulivat kaatovuoroon. Sakset ilmoittivat vuorollaan koepuun, josta piti mitata käyttöpuun osuus.
Jakomiehen pituusmittalaite oli muistaakseni jakomittakeppi, joka oli varustettu Jaloilla, joita oli tyvipäässä kaksi ja latvapäässä yksi. Se ”Seisoi hyvin rungon päällä ja sillä kolmannella jalalla raapaistiin runkoon merkki. Jakomerkki lyötiin niin, että kaksi kirveen iskua vinottain toisiinsa nähden jolloin pala kuoresta itosi – ja osa puustakin. Kummallekin puolelle katkaisumerkkiä lyötiin firman leima, kuoreen veistettiin pilkka, johon kynällä merkittiin pituus, jonka metsuri kopioi katkaisun jälkeen tukin latvapäähän.
”-Synteettinen biologi josta aloitit juttusi olisi ihan eri asia kuin synteettinen biologia.”
”-Ei ole sillai, minun tiedot perustuu synteettisen biologian kertomuksiin.Synthetic Biology”
Synteettinen Kaapo 123 on aivan eri tapaus kuin luonnollinen Kaapo.
Synteettinen Kaapo 123 on tulevaisuuden ongelmajäte, jonka biologinen hävittäminen on kallis ja vaikea prosessi. Luonnollisen Kaapon voi kierrättää.
Tolopainen:”Vanhanaikainen käsitys, että sähkö pitäisi kuluttaa itse, sen voi myydä verkkoon. Kai sitä rahaa kuluu kesälläkin.”
Näillä näkymillä on juurikin noin. Jos on jo olemassa sähköliittymä, niin ylimääräisen sähkön saa työnnettyä pörssihinnalla verkkoon. Kaverini suorastaan pihistelee sähkönkäytön kanssa nyt, kun hänellä on oma voimalaitos, koska se tuottaa hänelle rahaa. Panelit tahkoavat kesäpäivinä tiliä, vaikka kaveri on eukkonsa kanssa mökillä viettämässä laatuaikaa.
Nythän sähköyhtiö maksaa pörssihintaa sähköntuottajalle ja vastaavasti myy tuottajalle sähköä heidän sopimillaan hinnoilla. Luonnollisesti siirtomaksua peritään sähköstä, jonka kuluttaja ostaa.
Kaveri laittoi juuri kuusikymmentä neliötä panelia ja aurinkoisella kelillä virtaa menee verkkoon. Kun kävin tontilla, oli hetkittäin hieman yli 4 Kw tuotos, mutta kun pilvi meni auringon eteen, pilkku siirtyi vasemmalle.
Isännällä on vino pino paneleita, joille hän on katsonut toisen rakennuksen katolta paikan ja asentelee ne sinne. Ammattitaito riittää itse tehdä koko homman. Sähkösedät vain tekevät viimeistelyn kuten säännöt edellyttävät.
On laskeskellut, että kun itse tekee suurimman työn, jää perustamiskustannukset niin paljon pienemmiksi, että takaisinmaksuaika nykyhinnoilla on roimasti Tanelin laskelmia lyhyempi.
Olkiluodon ”Järjettömät valmistuskulut” ovat suurimmaksi osaksi laitetoimittajan, eli AREVAn piikissä. Alkuperäinen urakkasopimushan oli n. 3 miljardia, lisätöitä päälle hieman. Sopimukseen sisältyi sanktiot myöhästymisestä, eli laitetoimittaja maksaa korvauksia tuottamattomasta sähköstä.
Jossain vaiheessa nuo laskelmat olivat sellaiset, että Suomen ei tarvitse maksaa mitään, vaan Ranskikset ovat voimalaitoksen lisäksi maksamassa Teollisuuden voimalle useita Miljardeja.
Laitos on siis ”tienannut hintansa” moninkertaisesti jo ennen valmistumistaan.
Käytännössä Suomen olisi ehdottoman kannattavaa ostaa pari vastaavaa voimalaa Ranskiksilta samoilla ehdoilla kuin tuo kolmonenkin!
Otsikon mukaisesti:”kirjanpainaja tappaa kuusikon nopeasti”
Ihminen on jossain vaiheessa keksinyt, että kirjanpainaja katkaisee virtauksen kuoren alla, jolloin puu kuolee nopeasti, tai hieman hitaammin, mutta sitkeämpikin puu kuolee, eikä sen juuristo veso. Näin ollen kaulausta on opeteltu vuosikymmeniä, mutta kovapäisimmät eivät usko, että sekin homma pitää tehdä hyvin.
Kaappoo ei ole asiaa oivaltanut, eikä siitä taida olla Petteri punakuonon opuksissakaan mainintaa, eli hänkään ei sitä tiedä, taikka kuvittelee ilmeisesti, että elämännesteet kulkevat valokuitukaapeleita pitkin, kunhan niihin vain on sytytetty valo.
Siitäpä tulikin mieleen, että jospa laittaisin pihasaunaan tähtitaivaan kattoon: Nostan kannon ehjänä juurineen ja ripustan sen valaisemaan saunaa. Mikä säästö sähkökuluissa!
