Käyttäjän Jätkä kirjoittamat vastaukset
-
”Kyllähän ne ostaa mutta hinta tahtoo olla heikko verrattuna päätehakkuuseen.
Itsellä ois hyvä yläharvennuskohde josta teetin jo leimikonkin ja kyselin hintoja. Kympin oli tukki halvempi kun päätehakkuussa. En myynyt ainakaan vielä. Kyse on korpimaasta joka näyttäs luonnon merkkien mukaan olevan helposti taimettuvaa nimittääin harvennus ajourat ovat hyvin taimettuneet kun ovat silloin aikanaan saaneet valoa.
Mahdollisuus olisi ainakin osa leimikosta tehdä jopa kesäaikaan.
Kyllähän sitä mielellään 1000 kiinnon tukkikaupasta ottas sen kymppitonnin enempi ja vois vaikka laittaa pari tonnia uudistamiseen kun ottas riskin että myy halvalla puuta ja katselee muutaman vuoden ja joutuu pian kumminkin viljelemään.
Lähetetty: 49 min sitten
Lähettäjä: kepa ”Yläharvennuksena leimikkosi puumäärä kutistuu merkittävästi, joten ”tappio” pienenee myöskin.
Voisithan sen toki myös teettää ja myydä hankintana!Suojuspuuhakkuu on myös eräs tapa hoitaa kuusikon uudistuminen, silloin tosin pitäisi olla myös mäntyä seassa.
Periaatteessa jokaisessa puussa on sydänhalkeama. Kun runko taipuu, joutuu sen toinen puolikas pusertumaan kireälle ja toinen puolikas venymään pidemmäksi. Syntyy lisää halkeamaa.
Yksikään puu ei kaadu tuulella ilman huojumista, joten runkovauriot ovat isompia tai pienempiä.
Klapeina puista on mahdollista saada huomattavasti enmmän rahaa kuin tukkinakaan, mutta siinä on vain pari ongelmaa. Ensinnäkin kunnon klapisavotta edellyttää koneistoa ja puut pitää saada kätevästi ja oikealla hinnalla myydyksi.Nyt ei puhuta vanhanpojan köriläistä, jotka asuvat lapsuusajan kotona ilmaiseksi ja äiti ruokkii, jolloin joka sentti mitä tulee, voidaan sijoittaa tai säästää. Ansioiksi verottaja tietenkin lukee myös pääomatulot, mutta puhuisin nyt vain palkkatuloista, en tuollaisista sisäruokinnassa olleista syöttiläistä.
On melläkin päin sellainen kaveri, joka poikamieselämää viettäen ajeli tielaitoksen kuormuria, mutta nuuka kun oli, sijoitteli kiinteistöihin. Nyt hähellä on useita liikekiinteistöjä, jotka on vuokrattuina, samoin hänellä on maatiloja, joissa on asukkaat, itse tekee vain puukauppoja. Nykyään on sairaseläkkeellä, joten ehtii tarkastella sijoituksiaan ja ostella uusia kohteita. On siis todellisuudessa kiinteistökeisari.Koko ajan kalastellaan tiettyjä mittoja. Sen vuoksi jää usein latvakuituun jopa lähes neljä metriä tukiksi kelvollista laatua.
Tottakai firma puhaltaa koko ajan MOTO-kuskin ja yrittäjän niskaan, että raakkia ei saa tulla. Jos ei yhtään tule raakkia, on tukkia mennyt kuituun – se on takuuvarma juttu.
Toisaalta heikkolaatuisista puista ei pidä väkisin yrittää tukkia. Myrskytuhipuut eivät käytännössä ole sahapuiksi kelvollisia, ellei ole kyse todella järeästä puusta.
Me sahasimme kerran Kotkan seudulla ”kuuden tukin mäntyjä”: -Tyvitukki ja latvatukki olivat ehjiä, Kaikki välitukit olivat jo niin pahoilla sydänhalkeamilla, että ei kestänyt lankkuina. Tuuli, joka puhalteli siellä mereltä, oli taivutellut ne rikki, vaikka puut olivatkin nätisti pystyssä.”Joskus se yrittäjä joutuu sen autonkin kanssa veivaamaan. Näissä metsurihommissa kun on niin vähän vähennyksiä niin veroprosentti tuppaa nousemaan turhan korkeaksi. Silloin sitä alkaa jo miettimään ajaako vähän paremmalla autolla vai maksaako veroa.
Kun meillä on verottaja suunnitellut tämän verotuksen sellaiseksi että joudutaan tekemään järjettömiä ostoja ihan sen vuoksi että saa veroprosentin pidettyä kurissa. Toinen vaihtoehto lienee sitten verojen maksu mutta niitä rahoja ei sitten enää näe missään edes vaihtoauto hyvityksessä.
Ei niitä autoja kuitenkaan joka vuosi tarvii vaihtaa mutta silloin tällöin kun poistot ovat pienentyneet liian pieneksi.
Lähetetty: 2 h, 35 min sitten
Lähettäjä: Metsuri motokuski ”– Joopa joo! Tuo selittääkin pitkälti sen, että metsurien nimiä ei näy verojuoruissa, joissa eniten ansaitsevat on yleensä pitäjittäin julkaistu.
Mitä minä olen nähnyt metsurien verokortteja, niin niissä on ennakkoveronpidätysprosentti huidellut yleensä huimassa alle 20 prosentissa.
Silloin on kyllä verosuunnittelu mennyt nappiin. En tosin ymmärrä, missä he pitävät niitä uusia autojaan, kun ajelevat -80 luvun Nissan/Datsuneilla.Etelä-Pohjanmaalla on nuo raja-asiat selvät ja jämptit. Yleensä ne on sarkajaolla aikoinaan jaettu ja periaate on vissiin ollut, että kaikki saavat joenrantaa, viljelymaata, metsää ja perämetsää / suota.
Siellä aika tyypillinen malli on eräskin tila, jossa on pinta-alaa 450 ha, mutta sarka on leveimmillään alle 150 metriä ja kapeimmillaan n. 30 metriä. Taikka toinen tila, joka on koottu ostopaloista, joiden yhteispinta-ala oli n. 2000 ha. Tila sitten jaettiin ja nuo kapeat nauhat halkaistiin hyvin tarkkaan.
Jotkut sarat ovat kiilamaisia, jotka menevät aivan piikkiin asti.
Siellä on avainasemassa metsäautotiet, jotka on tehty poikki sarkojen.
Ajourat ovat poikkeuksetta rajalinjoilla ja ajouraverkko mallia ”tikapuut”.Onhan se tietysti kovaa, kun ei yhteiskunta elätä. Kai verotkin pitäisi laittaa Valtion maksettavaksi.
Mitähän tukirahoja minä olisin saamassa? Tälläkään hetkellä en saa mitään.
Kun funtsaan menneisyyteen, niin olenhan minä saanut, opiskeluaikana sain taloudellista tukea, mutta siihen se sitten loppuikin. Niin ja lapsilisää olen saanut.
Kyllä kaikki pitäisi olla niin järjestetty, että kukin pärjäisi niillä tuloilla, mitä esim työstään saa.Eipä noita rajapyykkejä muuten pitäisi millään värikkäillä muovihiluilla merkitä, eikä rajalinjojakaa, paitsi hakkuun tms ajaksi.
Olisi syytä pyrkiä helpottamaan ammattiaan hoitavien työtä, ettei turhaan kuluisi aikaa joutavanpäiväiseen haeskeluun, eikä vahinkojen selvittelyyn.
Rajanaapurin kanssa pyykit ja linjat esiin, eihän se voi niin vaikeaa olla?
Yksin rajan selvittäminen on työläämpää, ellei ole hyvät mittalaitteet tai Gepsit mukana. Pidempiin rajalinjoihin nolisi hyvä värkkäillä myös viisarikivet, vaikka se onkin vanhanaikaista.
Metsässä voisi ihan hyvin harkita naapurin kanssa rajalinjalle vaikkapa ajouraa, jota molemmat voisivat käyttää hyväkseen.
Rajoista on jokseenkin turhaa riidellä, sopu on paljon parempi, riita maksaa aina – molemmille.Ovat vanhojen talojen peruskorjauksen tai purkamisen yhteydessä painineet meilläpäin rossipohjissa olevan melko paksun turvekerroksen kanssa. Turpeen päällä on ollut ”painona” savikerros.
Tuossa vanhan koulurakennuksen luokan lattian alla väitti konservaattori olleen 70 senttiä turvetta.
