Käyttäjän Jätkä kirjoittamat vastaukset
-
Tukkien ylösottolistassa on vieläkin lyhin mitta 31 dm. Pismmät tukit ovat olleet jalkamitoissa 24 jalkaa.
Jos teki lyhemmän tukin kuin 16 jalkaa, piti olla perusteltavissa oleva syy ja tukin piti olla paksumpi kuin minimimitta. Nyrkkisääntö oli, että kun jalan lyhensi, niin minimipaksuusraja nousi tuumalla.
Vaneritukeilla oli paljon pidemmät mitat toivottuja ja kerran teimme hankintana todella hulppeita koivutukkeja, joissa keskipituudeksi tuli 24 jalkaa, ostaja oli Visuvesi OY.
Niin kauan kun Vilppulan saha (Pohjan saha) – oli vielä Korppoon veljesten omistuksessa, maksoivat he 58 ja 61 dm:n tukeista ekstraa. Hankintakaupoissa oli teksti, että kun tehdään rungosta noita mittoja, niin samasta rungosta saa tehdä jopa 31 dm:n tukin.
Säännöt muutuivat siinä vaiheessa, kun saha siirtyi ”Piimäliiton” omistukseen.Yläraja on ollut 36 senttiä sahatukille, mutta sorvitukkina menee kyllä paksumpikin pölli.
Pituutta sahat mielellään ottaisivat, mutta kuitenkin ovat jo pudottaneet alkuperäisestä 22 jalkaisesta maksimipituudesta peräti neljä jakoväliä pois.
Syy on yksinkertaisesti se, että koko sahakonelinjasto on mitoitettu usein max 55 desimetrin tukeille. (18 jalkaa)
Tilanne vaikuttaa hieman veikeältä, koska 54, 57 ja 60 dm:n sahatavaralla on jopa 15 % korkeampi hinta, kuin noilla nykyisillä vakiomitoilla.
Lyhyden tukkien poistamiseen mittalistalta, sanotaan perusteeksi jopa se, että valmiit saheet liikkuvat linjalla sivuttain, jolloin 54 dm:n laudassa menee paljon enemmän tavaraa kuin 36 dm:n laudassa.
Kohta varmaan tehdään vain 55 mittaisia tukkeja, koska metsätraktorin kuormatilaan saa pitkistä tukeista isomman kuorman kuin lyhyistä tukeista.Kun lähdetään siitä yksinkertaisesta totuudesta, että kuitupuuta ei kannata ainakaan istuttamalla tuottaa, jäänee ainoaksi vaihtoehdoksi tapa, jolla meidän lähellä Rotarit uudistivat ”velivainajansa” lesken OMT- kuusikkoaukon. Alue hakattiin niin, että hakkuutähteet kerääntyivät karhoille, jotka poltettiin. Sitten äestys ja istutus koivun pottitaimilla.
Istutustiheys näyttää harvalta – ehkä 800 – 1000 r / ha.
Nyt koivikko on jo pitkää, lähentelee kymmentä metriä ja runkoluku 3000 -5000 kpl / ha.
Sais Rotarit tulla hätäisesti harventamaan koivikkoa, ettei mene pilalle.
Siemensyntyiset koivut ovat yhtä korkeita kuin istutetutkin, mutta hoikempia. (Rauduksia)
Saas nähdä, päästävätkö asianosaiset koivikon pilaantumaan, minusta vaara on jo lähellä.
Itse harventaisin runkoluvuksi n. 800 – 1000 ja antaisin rauduksen kasvaa. puut ovat suoria ja niistä varmasti löytyy muutenkin virheettömiä runkoja täysi määrä.Kun ensimmäisen kerran olin ”ansiossa” ihan omillani, olin n 15 vuotias, kun Metsälautakunnan metsäneuvoja pyysi erään uudistusalan hoitoon.
Pinta-alaa oli pari hehtaaria ja ensin piti vesurilla piestä kaikki jääneet puun alut maahan. Vaikka alueen reunoilla ja nurkissa oli ihan kelvollinen nuori taimikko, paraimmillaan yli viisimetrinen, niin nekin piti kaataa.
Silloin oli ohjeena, että ne pienetkin, alle puolimetriset kuusentaimet piti poistaa.
Sitten kuokalla laikutus ja männynsiemenet laikkuun.
neuvoja kävi vielä tarkastamassa työnjäljen ja kehuskeli sitä.
Sen jälkeen tarjosi vielä monet työmaat, vaikka olin oikeasti alaikäinen.
Nykyisin olisi varmasti hyödynnetty nuo reuna-alueet, niitä oli sentään suhteellisen paljon ja tosiaan jo etukasvuisia.Niin! Se, että tarkastettuja kohteita on noin vähän, vesittää melko tehokkaasti koko jutun. Sen lisäksi kohteiden valinta saattaa olla aivan pielessä.
Tarkastettavat leimikot pitää valita joko arpomalla, tai esim joka kymmenes leimikko – riippuen leimikoiden määrästä.
Jos tarkastus tulisi vaikkapa 5 prosenttiin työmaista, olisi tulos aika luotettava, kunhan ne tulisivat satunnaisessa järjestyksessä.
Silloin voidaan puhua otannasta.Olimme maatalousoppilaitoksen oppilaiden kanssa harjoitustyömaalla tukkimetsässä. Pohja oli melko viljavaa ja puusto oli erittäin hyväkasvoista viljelymännikköä.
Sinä talvena oli kohtuuttoman kireät mitta- ja laatuvaatimukset.
Oppilaitoksen kenttämestari ja aputyönjohtaja olivat teettäneet oppilailla tukkeja ja teettäneet kaikista puita, jotka olivat riittävän järeitä tukiksi.
Aluksi kävimme läpi laatuvaatimukset ja niiden mukaan toimien lähes kaikki ”tukit” menivät raakiksi.
Homman tiimoilla syntyi suorastaan riita, kun kenttämestari Huohotti, että ”Eihän täältä sitten tule tukkeja lainkaan”.
Kun puut ovat monivääriä, lenkoja ja liian suurilla oksilla varustettuja, niin ei niistä saa kelvollisia tukkeja vaikka kuinka touhuaisi.Tuo käsite: Liian harvaksi hakattu – on yleensä tukinnanvarainen juttu ja usein lausuttu ilman pätevää perustelua.
Minua on usein moitittu liian voimakkaasta harventamisesta, mutta poikkeuksetta moitteet ovat perustuneet silmävaraiseen ja väärään arvioon.
Nuoressa metsässä, on se sitten vaikka taimikkoa, ainoa luotettava menetelmä on mittaaminen. Koealat, joko runkolukuun tai pohjapinta-alaan perustuen ovat ainoa luotettava menetelmä asian varmistamiseksi.
Kyllä MOTO- kuskikin mittaa runkolukuja ja välillä kokeilee relaskoopin käyttöä.
Jos vain pelkästään hakkaa, niin melko pian ”silmä valehtelee”.
Moottorisahan kanssa on aika helppo tankkaustuon yhteydessä kahvia hörppiessä katsella taaksepäin omaa työnjälkeä ”sillä silmällä” ja paikata hieman tarvittaessa jälkeä.
Kuitenkaan ei koskaan saisi meenä liian harvaksi, koska silloin metsästä tulee vajaatuottoinen, eli kasvukyvystä osa menetetään muutamaksi vuodeksi. Metsä kyllä paikkaa lievän liikaharvennuksen, mutta menetys on jo tapahtunut.Tutustuimme työn puolesta Lapin metsienkäsittelyyn ja Metlan kenttätutkimusmenetemiin sekä tuloksiin.
Siellä oli Sodankylän vaiheilla monenlaisia tutkimuskohteita, mm alue, jossa jokaisessa mättäässä oli lämpöanturi, jonka mittaamat lämpötilat rekisteröitiin tietojärjestelmään. Niitä sitten verrattiin kasvuun ym.
Lapin puut ovat varmasti jo ”jalostuneet” kestämään sikäläisiä olosuhteita, mm kuuset ovat siellä oksiltaan täysin erilaisia kuin täällä, johtuen siitä, että leveäoksaiset kuuset ovat luonnon raakkaamina tuhoutuneet ja jäljelle on jääneet vain kapeaoksaiset puut.
Lapin alkuperää ei niin vaan siirretä etelään, koska siellä kasvurytmi on erilainen kuin täällä, mutta epäilemättä oikeanlaisella risteytyksellä voisi sieltä saada käyttöön ominaisuuksia, joita etelän puilla ei ole.Lujuusluokitellun kuusisahatavaran, joka on sahattu ”pohjoismaisella sahaustavalla, lustonpaksuuden raja kuusella on – mitattuna vähintään 20 mm:n päästä ytimestä, neljänkymmenen millin matkalla vähintään kymmenen vuosirengasta. Männyllä riittää 30 millin matkalla vähintään kymmenen.
Haapaa ei ole tietääkseni luokiteltu rakennussahatavaraksi.
Kuusen ja koivun sekoituksella on päästy parhaaseen taloudelliseen tulokseen. Myös koivun laatu on paras.
Nopea kasvuvauhti parantaa koivun laatua, mutta kuusesta tulee höttöä, josta ei kerry edes massaa kunnolla. Puu on kevyttä kuin haapa, eikä siitä voi tehdä lujuutta vaativia rakenteita.
