Käyttäjän Jätkä kirjoittamat vastaukset
-
Suomalaiset olivat yhdessä vaiheessa oikeasti edelläkävijöitä, kun Uudessakaupungissa alettiin tekemään Petro-Saabbeja, joita sitten jossain testattiin myös ”uusiutuvalla” polttoaineella, eli tärpätillä.
Testissä auto toimi ihan hyvin ja jutun tehnyt toimittaja ihasteli mäntymetsän tuoksua, joka tuli pakoputkesta.
Tuo kaksintö hautaantui melko pian, kun Neste nosti Moottoripetrolin hinnan pilviin, eikä sitä pumpulta saanut kuin muutamilta jakeluasemilta. Tärpätti on kuitenkin puunjalostuksen sivutuote ja luullakseni aika puhtaasti palava aine, jonka todellinen testaus ja tutkinta jätettiin silloin ensiakeleihin.
Unohdettiinko silloin todellinen vaihtoehto fossiilisille polttoaineille?
Sakemanni vain osaa tehdä hyvät vehkeet ja myös osaa käyttää niitä. Sen lisäksi he osaavat tehdä kauppaa.
Kun Suomalaiset jalostavat valikoitua männyn tyvitukkia, täällä paraimmillaan tehdään niistä kantellia. Jos sahaus onnistuu tavalla, josta saksalainen on innoissaan, saattaa satamahinta nousta tonnin kieppeille kiintoa kohti ( liimakantelli)
Jos joku Suomalainen yritys alkaisi tehdä kyseisistä okattomista saheista ikkunanpokia, aihio lykättäisiin höyläkoneesta läpi, jolloin tulisi nopeasti siisti pokapuu -ja paljon oksatonta kutterinpurua.
Kun Saku tekee siitä samanlaisen puukappaleen, niin höyläkone on rakennettu niin monipuoliseksi, että esim huullosta ei jyrsitä, vaan se leikataan niin, että poistetusta osasta tulee pieni lista tai pari, sama toisella sivulla. Pokapuun lisäksi tulee siis useampi lista ja huomattavan vähän oksatonta kutterinpurua. Porukat kävivät vuosia sitten opintomatkalla saksassa ja siunailivat mäntylistan kuutiohintaa: 45 000 €.
”Ei konsti ole mikään temppu, kun sen osaa”.
Hupaisa malli yksityistämisestä oli, kun Valtio möi (lahjoitti) katsastutoiminnan ja ”ostajana ” oli toimiva johto.
Ensimmäinen selkeä muuttuja oli, että yrmeät katsastumiehet oppivat puhumaan yhdessä yössä. Sitten toimiva johto möi ilmeisesti kymmenkertaiseen hintaan koko revohkan luultavasti ulkomaille.
Samoihin aikoihin katsatutoimi vapautettiin kilpailusta ja ne, jotka pystyivät, perustivat oman – kilpailevan katsastuskonttorin. Tällä toiminnalla syntyi kilpailua, joka on pitänyt hinnat jotenkuten kurissa.
JEEZZI. Jos työvuosia on kertynyt liian vähän, leikkaa se eläkettä käytnnössä 2%/ v. Kun täysi vanhuuseläke on 60%, niin eläkkeen osalta on siihen tyytyminen. On toki valitettavaa, että alun vuodet jäivät laskelmista pois, mutta 23 vuotiaasta 63 vuotiaaksi on 40 vuotta, jolloin niitä työvuosia hyvässä lykyssä tulee kyllä riittävästi.
Moni duunari on kyllä sortunut tekemään paljon keikkaa siten, että kolmasosa, tai jopa puolet palkasta maksetaan ”Pimeänä” – ja elelleet leveästi näiden tulojen varassa ajattelematta tulevaisuuttaan yhtään. Paluumuuttajat Ruotsista olivat tehneet vuosikymmeniä rakennuksilla Ruotsissa ja Norjassa ja pitkiä keikkoja jopa ilman verokirjaa. Elämä oli leveää ja autot komeita. Nyt eläkkeellä onkin pitänyt ensin syödä säästöt ja sitten jatkaa kitkuttelemalla. Lisäksi itkua tulee siitä,kun Suomikin vaatii osaansa eläketulon veroista.
Ihan sama tilanne on ns. ”hikiurheilun” parissa. Aivan suotta kerätään valtavia ihmismassoja yleisöksi kisoihin, joissa muutamat ”huiput urheilevat piristeiden voimalla”.
Pelkästään Jukolan viestin ympäristölle aiheuttamien tuhojen määrä on hirvittävä. Suomessa moottoriurheilun tiimoilla synnytetyt ympäristöhaitat ovat mitättömät verrattuna urheiluaatteen tuottamiin haittoihin.
On tehty urheilualttareita, Stadionista ja jäähalleista alkaen. Metsiin on raivattu pururatoja, vaikka urheilukenttiäkin on joka kylillä ja vieressään sisäurheiluhalli.
Ja harrastajakin ajaa autolla lyhyenkin matkan päässä olevalle polulle tai ladulle, vaikka voisi ihan hyvin senkin matkan liikkua omin voimin.
Hybridikoneita on kyllä useampia kuin vain yksi. On jopa useampi valmistajakin. Entisellä työnantajallanikin on käytössään sellainen – ihan omaksi ostettu ja maksettu.
Kaikki menestyvät koneurakoitsijat ovat havainneet, että hankintahinta ei ole se ratkaiseva tekijä koneen kustannuksissa, vaan koneen tuottavuus ja ”Muuttuvat kustannukset” ratkaisevat. Hybridin avulla saadaan pienillä käyttökustannuksilla supertehot lyhytaikaista tarvetta varten. Kondensaattorien avulla ja muuttuvatilavuuksisilla pumpuilla saadaan pieneenkin koneeseen ison koneen tehot, eikä polttomoottoria tarvitse ylenmäärin polkea.
Puuki:”Optimiolosuhteissa puun saa kaatumaan melko pienellä vedolla. (kaatokolo max. n. 1/3-osa puun paksuudesta, tasanen oksisto, suora puu, ei lahotyveä, tuuletonta ). Siihen riittäisi semmonen voima joka saisi pitopuun taipumaan 6 m päästä taivutettaessa, ja lisäksi voittaisi puun keskellä olevan painopisteen aiheuttaman momentin . Esim. 1000 kg:n pystypuun massa olisi n. 0,1 m päässä pitopuusta ; taivutusmomentti= 1000 x 0,1 = 100 Nm.”
Puhut optimioloista! Optimioloissa puuta ei tarvitse vetää kumoon – eikä kiilaa tai kaadonsuuntaajaa käyttää puun kaatamiseen, se kaatuu itsestään, vaikka Annelin mukaan se seisoo pitopuun päällä.
Pitopuu ei ole mikään kantava voima, se on vain: Estämässä puun kaatumisen taaksepäin, eli silloin se ei kanna, vaan vetää puuta kohti kantoa / maata. Sen toinen merkittävä tehtävä on ohjata puuta kaatumaan kaatokolon osoittamaan paikkaan.
Kaatokolon syvyydeksi normaaleissa – isoissakin puissa riittää melkolailla usein se, kun terä on uponnut puuhun laipan leveyden verran. Jos kolon kohdalle sattuu ulkoneva juurenniska, sitä ei lasketa arvioinnissa.
Kaatokolossa pitää olla syvyyttä sen verran, että pitopuun saranaan saadaan leveyttä, jonka varassa ohjaus tapahtuu riittävän hyvin.
Hankalaan rakoon kaadettaessa on joskus hyödyksi, kun sahataan pitopuu poikki, kun puu on jo lähtenyt kaatumaan haluttuun suuntaan. Silloin runko pääsee pyörähtämään, jos ja -kun sen oksat ottavat pystypuun oksiin. Näin voidaan välttää konkeloa.
Hybriditekniikka on jo tullut mukaan kilpailuihinkin, eikä kokonaan voida unohtaa kehitynmallia, jota kaikissa näissä konetapahtumissakin toteutetaan alkaen ihan Pelle-Pelottomista ja jokamieskisoista, joissa näkyy, jos vaivautuu varikolle katselemaan – nokkelia kikkoja, joilla on parannettu autojen suorituskykyä todella vaatimattomilla kustannuksilla, mutta silti ihan mahtavin tuloksin.
Metsäkoneisiinkin on otettu esim Hybriditekniikkaa, siellä on ollut Turbot jo kauvan käytössä – ehkä juuri kilpailujen antaman mallin mukaan.
mehtäukko. Noin juuri voi homman tehdä aika turvallisesti. Aina kannattaa varautua myös muuttuviin tekijöihin – esim tuuleen. Iso, elävä haapakin on melkoinen purje, joka kyllä uskomattoman nöyrästi lähtee tuulen mukaan.
Olen ollut muutaman kerran toimitsijana SM – ja MM kisoissa, joissa on kaadettu eläviä puita, kuusia, joiden D 1,3 on ollut 35 -40 cm, pituus min. 28 m. suoruus ja pystyasento mitattu niin, että runko on kallellaan max 1 asteen verran.
Kaikki kilpailijat ovat tarkistaneet ilmavirtauksen SUUNNAN ! Kukaan ei ole koskaan yrittänyt sivutuuleen, eikä ainakaan vastatuuleen. Kaikilla on vänkäri ja hyvin monella pari kaatokiilaaa. Kaatopoikkeama mitataan kymmenen metrin päästä puun kannon keskikohdasta mitattuna.
