Käyttäjän Jätkä kirjoittamat vastaukset
-
Jo HVA:n oranssitkin valjaat olivat sellaiset, että niistä löytyivät säätövarat ruholle kuin ruholle.
Pienin sahuri meillä on ollut kymmenvuotias poika, jonka pituus oli minua napaan, paino alle 40 kiloa.
Suurin on ollut yli kaksimetrinen 140 kiloinen – ja molemmille on löytynyt säädöt hyvin.
Trio balanssi valjaat siirtävät sahan painosta suurimman osan lantiolle, jollainen minua selkävammaisena auttaa huomattavasti.Kun HVA:lta tuli ensimmäiset 50 kuutioiset raivurit, se nykäisi muilta R-sahajen valmistajilta maton jalkojen alta ja matka on jatkunut voitokkaana uusien mallien varassa.
Sen sahan kanssa hypistelijät polttivat kytkimet nopeasti loppuun antaessaan terän pysähtyä alvariinsa. Kun pitää koneessa kierrokset aina vähintään kymppitonnissa ja sahatessa tallan pohjassa, niin kytkimet ja kulmavaihteet kestävät kyllä.Suolakivien ”Pyhä” tarkoitus on ollut houkutella hirvet pois maanteiden laidoilta, eli periaatteessa kauas korpien kätköihin.
Hirvet kun ovat ”Valtion lehmiä”, niin ne pitäisi saada kasaantumaan valtion maille, eli sinne nuolukivekset ja riistapellot ja ruokintapaikat.
Metsähallituksella on myös oivalliset metsätieverkot, joiden hyväksikäyttö jahdin aikana ja ruhojen siirtämisessä olisi hyvä apu.Hyväksyttävä taimimäärä on: – Mäntyvaltainen taimikko 1300
Kuusivaltainen taimikko 1200
Lehtipuuvaltainen taimikko 1000 r /ha.
Puulajeina hyväksytään Mä, Ku, RKo, Hies, Haapa, Vaahtera, Tervaleppä, Tammi, Kynäjalava, Vuorijalava, Lehmus, Saarni ja Siperian lehtikuusi.
Esim hieskoivua saa olla taimikossa täydentävänä 20 %
Kyllä männyntaimet voidaan laskea täytenä kuusentaimikossa.
Lähes aina viljelemätön aukko ei olekaan aukko kymmenen vuoden ikäisenä, vaan kiireellisesti perattava taimikko.
Pari rauduskoivua aukossa takaavat pienekin maanpinnan rikkomisen jälkeen riittävän jälkikasvun.
Siperian lehtikuusi on myös aika tehokas lisääntyjä, kun kunttaa on vähän rikottu.Kyse ei ole MINUN laskutaidostani, mutta joidenkin käsityskyvyttömyydestä kyllä.
En ole missään vaiheessa kuvitellut, että tuo sotkettu alue olisi ympyrän muotoinen, taikka edes suorakaiteen tai neliön muotoinen, vaikka sen muotoisia ”reikiä” taimikossa on sangen harvassa, en oikeastaan ole sellaista koskaan nähnyt hirvien, enkä metsästäjien tekemänä, eikä edes luontaisesti syntyneenä.Kunhan Tilhillä keksisivät tehdä masiinaan kiihtyvyyttä ja varvia riittävästi, akselin suojaputki saisi olla enemmän luottamusta herättävä, kulmavaihde voisi olla rääkymättä melko uudessakin sahassa.
Valjaat eivät kanna sahaa ryhdikkäästi, kahvat ovat ihmisen anatomiaan sopimattomat.
Kädensijojen oikea leveys on sama kuin sahan käyttäjän hartioiden leveys.
Kun nuo saadaan kohdalleen, voi suomalainen metsurikin alkaa sahaamaan Tilhillä.Hirvenmetsästyskään ei onnistu sellaisilla mailla, jotka eivät ole ”vuokrattu” hirvenmetsästykseen.
Silloin ei metsään tule hirvilavoja, eikä hirvisaaliin suolistupaikkoja, hirvimiehet eivä sotke kenenkään ituhipin kuusentaimikoita aarikaupalla jne.
Olisi mielenkiintoista kuulla parin aarin alueen mitat.UPM:n omille mailleen tekemän metsätien molemmilla reunoilla oli puurivittien ja raviojan välissä. Kertoivat mäntyjen kasvavan hyvin ja tien pysyvän hyvässä kunnossa.
Puutavara-autolle ei haittaa, vaikka oksat hieman lääppisivätkin, mutta pystykarsinta hoitaa sen puolen.
Tien päässä oli rakennettu koulutuspaikka, ehkä alkujaan ollut komea metsäkämppä. Paikka on Jämsässä.
Kyllä tietä pitkin pääsi myös komealla turistibussilla.Ryypyllä sammuttamisen yhteydessä on jäänyt mainitsematta, että seuraavana päivänä, eli kylmänä, kone lähtee laakista käyntiin. Varmuuden vuoksi ei haittaisi, vaikka ryppy olisi päällä koko yön. (Siis sahassa)
HvA on vaatinut yleensä aina puolikaasun käynnistyäkseen kuumana / lämpöisenä kertavedolla.
Jotkut pitävät sitäkin vikana, että saha ei lähde aina hyvin helposti käyntiin (HVA)
Minun mielestäni sahassa on paljon tärkeämpänä se ominaisuus, että se käy tankin tyhjäksi kertakäynnistyksellä, ellei sitä sammuta. Ja HVA on aina ollut siinä kaikkein luotettavin.
Olen sahannut ja sahaillut : Kolmella ruotsalaismerkillä, Jobulla, Tilhillä, Dolmarilla, Sololla, Danarmilla, Homelitella, McCullohilla, Canadiella, Pioneerilla, Cometilla, Shindaiwalla, Echolla, Tanakalla, Elfolla ja muutamalla, joita en muista. Myös joillakin museosahoilla.
Luotettavin sahamerkki on ollut HVA.
Siinä on esim kytkimen toiminta ollut lähes aina idioottivarmaa, välillä on tullut lyhytaikaisia kokeiluja, jotka on nopeasti korjattu.
Käynnistyslaite on ollut aina todella toimiva. Uudet ammattimallit ovat toimineet täydellisesti puuterilumessa, pakkasessa ja helteessä.
Silti kevytsahoista ottaisin Pikkutilhin, se on lajissaan täydellinen.Jos ei tajua, miten kiväärin luoti lentää, taikka miten npaljon paremmin näkee korkealta, niin silloin voi hätäpäissään kieltää hirvitornien pystyttämisen.
Muistelen huimaa nuoruuttani, kun tanssilavoilla olimme ”metsästämässä, niinlyhyiden pätkien piti ängetä miesjoukon etulinjaan, minä muita päätä pidempänä näin tyttöjen rivistöön muiden takaakin. Kyllä korkeudesta hyötyä on, lähes joka paikasssa, siellä ei edes haise niin pahalta kuin alhaalla – persusten kohdalla.
