Käyttäjän Jätkä kirjoittamat vastaukset
-
Kyllä kaqikki ntoimet koivunkasatuksen edistämiseksi. Jos koivuista löytyy riittävästi raudusta ( n.2 – 4 kpl / aarille,) niin antaa koivikon kasvaa. Evästä maassa riittää hyvin.
Muutaman vuoden kuluttua hirvivaara on ohi ja voi koivut harventaa. Kuusentapit voisi siinä vaiheessa poistaa, uudet tolevat kyllä, taikka sitten koivu/ kuusisekametsä, joka tutkimusten mukaan antaa parhaan kasvun ja laadun.
Koivun juuret ovat syvällä – kuusen juuret pinnassa, ne keräävät kasvuvoimansa eri kerroksesta.Jos koivikko on raudusta, niin siitä vaan metsikkö.
Kohtalaisen onnekas olet, jos tuollaisen pohjan olet saanut metsittymään täysin. Täytepuuna menee mikä poolaji tahansa.
Jos haluat, tunkee koivikon alle kuusikko, jolloin voit joutua pähkäilemään ”ollako vai eikö olla” -tilanteessa, mutta siihen on vielä matkaa.Olen nähnyt lukuisia kokeneita taimikonhoitajia, jotka ovat suorastaan epäonnistuneet oikeaan tiheyteen pääsemisessä.
Olen saanut tuomitsevia arvosteluita, kun olen tehnyt heidän tasoisilleen malliharvennuksen ilman apuvälineitä.
Suurin heitto on ollut yksi runko aarin koealalla.
Sen jälkeen voi ukoille sanoa mitä tahansa – he uskovat joka sanan.Kun teimme MH:lle taimikonharvennusta, oli sopimus 2000 r/ha.
Kysyin toleranssia, ”Se on nolla”. Tarkastus tuli, – koko kolmesataa hehtaaria hyväksyttiin.Jotkut ovat kyllä menettäneet arvostelukykynsä myös noissa hirvivahingoissa ja vahingoissa yleensä.
Kun taimikko on ylitiheä ja sieltä muutama taimi kuolee tai muuten vaurioituu, jään monelta huomaamatta, että ne poistamalla metsä vain paranee.
Teimme kerran metsäautotien pätkää MH:n maalle aivan yksityismaan rajaa hipoen. Maanomistaja – vanha muori tuli vartioimaan, että pysyttiin omalla puolella. Kaivurikuski työnsi pari kantoa rajalle niin, että ne kaatoivat kolmenkymmenen sentin korkuisia taimia pari kpl. Muori hyökkäsi niiden pelastajaksi ja nosteli latvaa pystyyn, hänen puolellaan oli uudistuskypsää kuusikkoa.
Mainitsin hänelle, että niiden tukeminen on turhaa, hän oli eri mieltä.
Kuitenkin nekin taimet olivat sillä avattavalla rajalinjalla, jonka leveys on 1,5 metriä, emmekä tehneet sillä alueella yhtään mitään kaivamista, kannotkin nostettiin toiselle puolelle, ihan ympäristön takia.Vanhat Jonssit – siis ei tosivanhat, vaan ne Guttaperkkasahat olivat nopeasti rapautuvia vehkeitä. Silti ne olivat varmakäyntisiä ja kiersivät hyvin ylärekisterissä, toisin kuin sen aikaiset Tilhit.
Ne kyllä kestivät, mutta tyhjäkäyntiä ei löytynyt millään, ilmanputsari aina tukossa ja kaasutin talvella jäässä.
Laiskoja ja raskasruokaisia paskoja.
Vasta MS 20 näytti, että osaa Sakemannikin kopioida tekniikkaa.
Kuitenkin HVA aloitti todella varman tyhjäkäynnin ja kiihtyvyyden, joka on kuin motogross – pyörässä.
Yksi kaikkien aikojen tehosahoja on ollut HVA:n 154 ja 254. Nyt on HVA:n 550, eli turha on haikailla joitakin vanhoja malleja, kun uudetkin ovat näyttäneet kyntensä.
Olen silti sitä mieltä, että pikkutilhi on todella hyvä saha.Istutusputki menee kevyesti tuoreeseen muokkausjälkeen ja jos se on kovettunut, niin ei se ainakaan potkimalla sinne mene.
Aivan hyviksi osoittautuneet jalkineet olivat joskus kunnolliset nahkasandaalit. Eikä sukkia, niissä ei pysynyt vesi ja ne olivat ihanan viileät.
Kuitenkaan mättäisiin ei ole kovin hyvä istuttaa, parhaat senssit ovat olleet kyntöjälki ja toiseksi lautasauraus pakkopyörityksellä.Sehän on tietenkin niin, että jos mättään päällä??? on kivi, niin se on juuri siinä paikassa, joka on seudun paras kohta puun taimelle.
Samoin se kohta mihin ehdottomasti on puu istutettava, on muokkaamatta ja mätäs / laikku on pirulauta tehty metrin sivuun. Onhan siinä potkittava ja ruopsutettava!.Niitä on tosiaan sellaisiakin istuttajia, jotka eivät istuta muokkausjälkeen, vaan potkii ja ruopsuttaa edes pikkuisen sivuun – aina. Heidän täytyy myös aivan pakosta polkea taimi kuoppaan ja jorpakkoon, vaikka nimenomaa on painotettu, että taimi pannaan sellaiseen paikkaan, että se ei huku.
Näille tyypeille muokkaus on mennyt täysin hukkaan, eikä heidän työstään muutenkaan tule mitään.
”Alppikengistä jäljet vain jää”!Avojuuritaimien istutuksessa tuli suuri virheaalto siinä vaiheessa, kun taimitarhoilla otettiin käyttöön koulintakoneet.
Kun kiekot työnsivät kuuden sentin syvyiseen vakoon yksivuotiaita taimia, joissa oli 25 senttiset juuret, niin oli turha ihmetellä sitä, että taimet pötköttivät kyljellään maassa.
Siitähän ne nousivat pystyasentoon, mutta juuret kehittyivät vaakasuoraan asentoon.
Vanha neuvo oli, että taimet istutetaan latva ylöspäin, mutta silloin oli vaikeuksia saada juuret peittoon.
Me neuvoimme ja istutimme taimet juuret alaspäin, jolloin suurin osa taimista tuli vaakasuoraan asentoon, josta ne nousivat parissa viikossa ihan pystyyn.
Tuloksena suorarunkoinen männikkö.
Nykyään on männyn uudistumisen uhkana kaikilla viljelymuodoilla hirvet, myyrät ja jopa linnut kaikenlaisten nävertäjien ja haavanversoruosteiden kanssa.
Paakkutaimi pitää polkea kiinni kunnolla, siinä metsurinsaapas ei ole hyvä jalkine, vaan vaelluskenkä tai jopa mahdollisimman sileäpohjainen lenkkari tms.
