Käyttäjän Jätkä kirjoittamat vastaukset
-
Kuka sen ”täyden määrän” oli sinulle asettanut?
Metsätyön ainoa etu on vapaus, se kylläkin vesitetään usein asettamalla ”ruoska” selän taakse. Minusta aina pitäisi olla mahdollisuus lähteä metsästä milloin hyvänsä.
Viileänä päivänä ehkä hieman pidempään, mutta hautovasta helteestä mäkäräisten kiusaamana pitäisi päästä pois.
Tosin myös istutustaksat ovat usein säälittävän pienet.
Meillä metsurikurssi istutti Metsähallituksen työmaalla koulupäivisin. Työ ei oikein maittanut kenellekään, mutta sitten he kertoivat menevänsä illalla MHY:n istutuksille, joissa maksettiin kolminkertaista taksaa.
Silloin manasin ”taksakirjat” helvettiin, metsähallitus käytti taksakirjoja, jotka olivat niiden itse laatimia.Myös ajouraverkon suunnittelu pitäisi monessa tapauksessa pistää uusiksi.
Naapurilla oli ensiharvennuskohde, jossa tiestä lähti kuvio kohtisuoraa poispäin n. 600 metriä. säännöllinen kuvio oli n 60 -65 metriä leveä.
Firman urakoitsija teki ajourat, varastopaikan, hakkuun ja lähikuljetuksen.
Varastopaikka oli tien (oma) toisella puolen.
Arvatkaapa, millaisen ajouraverkon urakoitsija teki!
Maasto on kauttaaltaan hyvin kantavaa, kivetöntä, entistä peltoa.Kaasuttimeen ei kannata vaihtaa summassa mitään. Neula voi vuotaa, mutta sen voi tarkistaa painemittarilla bensaletkun nipasta.
Keskinastan kuluminen on yleensä olemattoman pientä, keinuvipu voi olla vääntynyt hieman, mutta sekään ei tyhjäkäyntiin vaikuta.
Jos ”on ihan pakko” avata kaasutin, niin pumppukalvon alla oleva sihti kannattaa puhdistaa.
Kalvot pitää asentaa oikeaan järjestykseen, jos erehtyy kaasarin avaamaan.
Jos saha ei lähde helpolla käyntiin lämpöisenä, sen neulaventtiili ilmeisesti vuotaa.Noin vanhassa sahassa stefat on varmaan jo kovettuneet.
HVA:n edustajalla oli laakerin ulosvetoon tehty ulosvetäjä, en tiedä myyvätkö niitä enää. Samoin stefan ulosvetoon on ainakin kahdenlaisia ulosvetäjiä, jos sahassa on stefat erillään, voi vaihtaa pelkät ne, mutta jos onkin ”suojatut laakerit,” menee laakerit aina uusiksi.
Nykyään laakeritkin vaihdetaan kylmänä, ei tarvitse tohoa, mutta vasaran tarvitsee.Yleensä on kampiakselin Stefa, joka vuotaa.
On aika nätti homma vaihtaa, mutta samalla runkolaakerit menee vaihtoon.
Jos tehdään helposti, pitää olla ulosvetäjät, eli puhtaassa koneessa ei mene paljoa aikaa.
Sahalla on ilmeisesti sahattu paljon, taikka sillä on runsaasti ikää, jolloin tiivisteet ovat kovettuneet.
En alkaisi remontiin, jos en itse voisi sitä tehdä.
Kunnollisessa pienkonekorjaamossa menee helposti parisataa €.Yritättekö uskotella, että Pohjois-savossa tai Pirkanmaalla ei olla tehty ennakkoraivauksia?
Luultavasti siellä on puun ostajilla samat kriteerit kuin muuallakin, eli kauppakirjassa vaatimus ennakkoraivauksesta.
Kyllä nuo korjuuvauriot johtuvat vain ja ainoastaan korjuukoneiden kuljettajista.
Ei kukaan voi olla niin ääliö, että väittäisi juuristovaurioden tai tyvenlyöntien syntyneen alikasvustosta.Yleensä ottaen ostajalla ei ole juurikaan vastuuta ostaessaan puutavaraa. Vastuu on myyjällä, jolta ostaja voi pyytää valtakirjan, jos tehdään kauppaa tilalta, jolla on vaikkapa useita omistajia.
Meillä on ostajat olleet aina tuttuja – jopa sukulaisia, joten usein ei ole kysytty valtakirjoja tms.
Meillä oli jakamaton kuolinpesä, josta ensimmäistä puukauppaa tehdessäni ostaja soitti äidille ja varmisti, että minulla oli valtuudet myydä. Sen jälkeen ei kyselty.
