Käyttäjän Jätkä kirjoittamat vastaukset
-
Kun leikitään ajatuksella, että puut ovat täydellisessä Balanssissa, niin voihan sitä mennä henkensä kaupalla kokeilemaan. Suosittelenkin ensimmäiseksi kohteeksi pihapuita, taikka ihan vaan sähkölinjan välittömässä läheisyydessä olevien puiden kimppuun käymistä pelkän painopisteteorian pohjalta.
Ennemmin tai myöhemmin selviääkin, että puut eivät olekaan niin tasapainossa, että tavallinen tallaaja saa ne kaadettua haluamaansa paikkaan ilman kaadonsuuntaamiseen keksittyjä työkaluja.
Kun metsureille tuli vaatimukseksi suunnattu kaato, jossa pitää huomioida puiden kuljetustekniikka, niin alkoi apuvälineiden keksiminen.
Suorastaan mullistava keksintö oli aikoinaan kaatovänkäri, jolla oikein käytettynä pystyi kehittelemään jopa kymmenkertaisen nostovoiman siitä, mitä metsuri sai irtoamaan omista pohkeistaan.
Vaikeimpien isojen puiden kaatajat keksivät – Juuri päinvastoin kuin palstan metsuriäiti Anneli, että kun isossa tyvessä tekee vain matalan kaatokolon, jää sen ja tyven takareunan väliin paljon pidempi vipuvarsi, kuin silloin kun kaatokolo on kalvettu puolirunkoon asti.
Samoin se, että ”sarana” on puolityvessä, aiheuttaa sen , että JOS ( kun) kaatosahausrako menee vahigossa kiinni, niin sillon on monsti ongelmia tiedossa. Kun oikean sahan ketju tekee kahdeksaan millin sahausraon, joka menee kiinni, siirtyy kolmikymmenmetrisen kuusen latva helposti kolme metriä taaksepäin. SILLOIN on painopisteen siirtyminen tapahtunut, ja se painaa!
Ehei kuule. Kaatokolo ei käytännössä vaikuta painopisteseen paskaakaan. Jos puu on tasan tarkkaan tasapainossa ja teet kaatokolon yli puoleen tyven läpimitasta, sen 8rungon painopiste on muuttunut, mutta ei se vielä kaadu, vaan on tehtävä kaatosahaus, jossa on jätettävä ”sarana”, eli pitopuu, joka ohjaa puun kaatumista, kuin oven saranat ohjaavat ovea osumaan oviaukkoon.
Toki mekin olemme vedelleet isojakin tukkirunkoja metsään rakennetun harjoitus-sähkölinjan päälle. Siinä työssä sähköasentajat kiipesivät vähäoksaisiin puihin vieden sinne juontovaijerin, jolla kiskaisimme juontovinssillä puut kenalleen ”sähkölinjan” päälle. Neljälle eri sähköyhtiölle järjestettiin myrskytuhopuiden poistotekniikkakursseja.
Se ei vaan yli 30 senttinen tukkipuu kaadu yhtään helpommin, vaikka siinä olisi ihan reilu kaatokolo – On tullut sen verran kokeltua, että tietoa on: ei se ainakaa tyvestä katkea, oli vetämässä kuka – tai mikä tahansa.
”No jopas on operaatio. Pitäisi vaijeri viedä 6m korkealle puuhun ja roikkua siinä ja samalla kaataa puu.”
Ihan peruskauraa metsäkoulun opettajille…”
Jo tuolla aikaisemmin esitettiin, että vaijerin kiinnittäminen esim rinnankorkeudelle ei kolmekymmentä metriä korkean puun kaatamisessa auta kovinkaan paljoa.
Toisekseen: Kun te kiinnitätte vaijerin puusta johonkin – vaikka toiseen puuhun, tai traktoriin, niin kuvitteletteko te, että sahattuanne puun tyven valmiiksi, sen vaijerin paino vetää puun kumoon? Siinä tapauksessa koko vaijeripeli on ollut aivan hölmöilyn huippua, jos ajatellaan työn tekemistä. Sellaiset puut kaatuvat ilman mitään apuvälinettä, sahan käyttäminen riittää.
Puuki. Mitäs muita laitteita onkaan Ryobin 36 Volttisella akulla toimivia?
Ryobilla on kyllä ilmeisesti tehokkain akkusaha, mutta olen vielä odotellut versiota, jossa olisi kaksi 18 Voltin akkua sarjassa. Samoin kuin on niiden ruohonleikkurikin, joka toimiikahdella akulla, toinen malli on yhdellä 36 volttisella.
Tässä kohdassa tuo ONE+ idea jonkin verran ontuu – no onhan myös kulmahiomakone yhdellä 36 Volttisella.
Ohjeiden mukaan vaijeriin kiinnitetään vetoköysi / taikka vaikka ketju, jolla varppia kiristetään sivulle päin.
Normaali ihminet tekee sahaukset valmiiksi, sammuttaa sahan ja aloittaa vakkapa kiilojen naputtelun sahausrakoon, taikka Stalpenin veivaamisen. Jos MINÄ kaadan isoa puuta, jossa tarvitaan esim kaatovänkäriä.. Silloin pitää ”avuliaiden Aatujen” pysytellä kauempana ja pitää kädet taskussa!
