Käyttäjän Jätkä kirjoittamat vastaukset
-
Jos hakkaa pitopuulle, paras pito on kolmion muotoinen, jossa sahaukset kohtaavat pintapuussa n. 2 sentin syvyydessä.
Sen saa poikki silakkapuntarillakin, mutta se kestää kyllä vetää.Niin! Muutamia faktoja työntutkinnasta. Raskain työvaihe on kasaus, kun kasataan uran varteen. Eniten aikaa vie karsinta, se kannattaa opetella tekemään sujuvasti. Kolmosta hakattaessa maksettiin mitan käytöstä metsurille 11 %, eli niin paljon menee aikaa hukkaan, kun kuitu hakataan määrämittaiseksi.
Joskus tein ensiharvennusta syyskesällä ja ilman aluspuita. Oli sateinen syksy ja usein pakasti. Ajoin itse maataloustraktorilla ja silakkapuntarilla, kuormain ei jaksanut puristaa kourakasoja pyöreiksi. Joka kasan alta lähti mukaan kymmene sentin kerros sammalta ja maata.
Kyllä pino oli karmea, mutta talvella pyrytti lunta pinoon valtavasti. Mittamies oli kylmissään ja sain todella hyvän pinomitan tienvarresta.
Sama ostaja ei ole sen jälkeen kertaakaan tehnyt tarjousta hankintakaupoista.Mitä te sekoilette? Pystykarsinta ja männyn harvennus ovat kaksi aikalailla eri asiaa.
Pystykarsinnasta sen verran, että etelä-suomessa karsinnan voi aloittaa Helmikuun 1 päivänä ja lopettaa syyskuun 15 päivänä. nila-aikana hyvin varovaisesti. Syksyllä ei oksantynkä enää pihkotu ja syyshaavakka iskeytyy avonaiseen tynkään.
Mäntyjen kantoja harvennushakkuussa ei käsitellä millään – koskaan!Vanhan säännön mukaan sytytystulppa neuvottiin vaihtamaan ”Kuukausihuollossa”, eli kuukauden työtuntimäärän jälkeen. Nykyisin tulpat, bensat ja sytytyslaitteet ovat muuttuneet niin, että tuon määrän voi tuplata.
Ammatikseen työntåvållå metsurilla ei ole varaa montaa rokulipäivää pitää, joten vaihto hyvissä ajoin kannattaa, samoin kun tankissa olevan suodattimen vaihto.
Kokemukseni mukaan tikkuja jää sektorisuojan ja terän väliin, jos ei käytetä riittäviä kierroksia. Sahattaessa pitää käyttää maksimikierroksia ja nekin piti ennen säätää näppituntumalla.
Jos on kunnolliset öljyt, säädöt ja kovat kierrokset, ei esim pakoputki karstoitu tukkoon lainkaan.Parhaat kengät RS-työhön ovat kokemuksemme mukaan Dunlopin solumuovisaappaat – vihreät ja meillä varvaskupilla varustetut. Äärettömän kestävät, kesällä viileät ja talvella lämpimät ja kevyet. Nokian Loggereiden jälkeen tuntuu, kuin ei olisi jaloissa mitään.
Meilläpäin on metsät täynnä ojia ja taimikonhoitotyössä esim. Metsähallitus vaatii kaikki yli puoli metriset risut katkaistavaksi max 20 sentin kantoon. Työ onnistuu vain ojan pohjaa kävellen ja siellä on aika usein vettä.
Vaelluskengät on kokeiltu, ne on OK. Stihlin kengät on kokeiltu, ne on OK. Dunlopin ”kumisaappaat” on hyväksytty = parasta A-ryhmää.Avohakkuualueen äestys ja konekylvö tai siemenpuut antavat kyllä taloudellisesti ajatellen kannattavimman tuloksen. Parin vuoden viivästyminen ei kovin paljon merkitse, mutta istutus on jo sen verran kallista, että sijoituksena se kannattaa vain siinä mielessä, että välttyy käräjiltä metsänhävittämisrikoksesta syytettynä.
Oksasaksilla minäkin auttaisin latvaa löytymään. Ensimmäisen metrin matkalla ranganvaihto peittyy tehokkaasti, eikä kaikkien sydänlankkujen tarvitse olla ihan virheettömiä, vaikka ne menisivät aikanaan puusepän tavaraksi.
Kunhan eläviä taimia on riittävästi hehtaarilla, niin kyllä sieltä päätehakkuussa löytyy 400 kunnollista tukkipuutakin.
