Käyttäjän Jätkä kirjoittamat vastaukset
-
Puuki. Möit erinomaisen raivurin. Sillä on ilo päästellä, mutta ruohon ajoon se on liian raju, Sitä ei ole tarkoitettu ajettavaksi vajaalla kaasulla ja kytkimen toiminta edellyttäisi aikalailla tasaisia ja kovia kierroksia. Varaosatarve tietenkin voi olla, että koneen hintaa nostaa suhteellisen paljon. Ehjästä sahasta 250 on halpa hinta.
arto. Liike olisi tehnyt samat toimenpiteet ja ehkä myynyt samalla hintaa kuin tuttavasikin. Liikkeen kate hyvä, koska uudesta koneesta ei varmaan olisi annettu ylim. alennusta, eli vaihdokki olisi mennyt nolla eurolla.
Minä ostaisin sahan arton jäljiltä, mutta en takuulla Pavekan ”Laittamana”.
On luonnollisesti perusteltavissa se, että kun tarve on max pari tankillista vuodessa, niin esim paras raivuri 1300 € on sellainen sijoitus, joka ei niillä sahailuilla koskaan tule tienattua takaisin. KORKO-menotkin ovat jo niin kovat, että mitenkään ei raaski ostaa siihen enää valmisbensaa, joka takaisi, että vuoden seisonnan jälkeenkin se käynnistyy nikottelematta.
MUTTA: Esim meidän aika lähellä on kaksikin hyvää sahakauppaa, jotka ovat ottaneet vaihdossa käytettyjä sahoja, huoltaneet ne ja antavat vähintään toimintatakuun. Sellaisesta paikasta ostaja saa varmasti rahalleen vastineen.
Katselin Huskun listaa: mallistossaa on kaksi oikeaa raivaussahaa. molemmista muutama varusteversio, mutta loppujuoksussa vain kaksi. Jonssilla oli enemmän sahoja, mutta vain kaksi oikeaaa raivaussahaa. Tilhillä sama juttu, Echolla taitaa jopa olla vain yksi oikea jne.
Trimmeri on, olkoon polttomoottorilla tai patterilla: Vain trimmeri, jolla ei pidä mennä ylivuotista vesakkoakaan niittämään. Ammattiraivuriin hyvä trimmeri, niin: ”Kyllä lähtee!”
Pavekka. Kyllä olen. Ja olen kuunnellut, kuinka sahakauppias hehkuttaa, kuinka paljon edullisempi tuo karvalakkimalli on, vaikka ”Siinä on melko tarkkaan sama teho kuin rinnakkaismallissa, mutta vääntökäyrä on parempi, vaikka siinä ei käyrä nouse ihan yhtä korkealle, sen takia kestääkin paljon paremmin.” jne. Kaikki aivan lööperiä, vain se pitää paikkansa, että hinta on satasia halvempi.
Tolopainen:”Jos ostaisin mökille raivaussahan, ostaisin akkukäyttöisen Ryobin. Käy sama 18v akku kuin porakoneisiin.”
Aiotko mökillä harventaa ruohikkoa? Nuo Ryobin akkuraivurit ovat vain ruohoraivureita. Ehkä 36 volttisella VOI terääkin pyörittää, mutta en tohtisi sen varaan paljoa laskea.
Mutta paino taitaakin olla sanalla JOS?
Kun avaa ”Karvalakkimallin” moottorin ja Tonnin hintaisen ”Ammattilaismallin”,niin sokealle reetallekin pitäisi löytyä se jyvä, mikä erottaa ne toisistaan.
Vaikka sahat muistuttavat toisiaan muutenkin, kuin vain värin perusteella, niin erot ovat tarkemmin katsottuna melkoiset.
Parhaiden sahojen – pelkästään mäntä/ sylinteripaketin hinnalla saa huokean harrastelusahan. Myös muut sisuskalut ovat ”tehdyn näköiset”, runko on valettu metallista, sahan kotelot on kiinnitetty lujilla tiheäkierteisillä ruuveilla, eikä karkeakierteisillä ”peltiruuveilla”. Halppismallissa on usein oikaistu ja tehty yksinkertainen ja halpa ratkaisu, jonka ei ole tarkoituskaan kestää tuhansien tuntien huudattamista. Tehot ovat aivan erilaiset saman kokoisissa koneissa, samoin paino, maksimikierroksissa on tuhansien ero. Ja kouriintuntuva ero on käteensopivuudessa.
Jos nostetaan tikunnokkaan Husku:n karvan verran yli 50 kuutioisen sahamallin kaksi eri versiota, niin niissä tilanne kirkastuu kaikille. 50,1 ccm ja 51 ccm. Ero on hämäävän pieni. Paperilla tehoissakin ero on pieni. Käytettävyydessä ero onkin ammattilaisen käsissä suuri, jopa liian suuri. Maksimikierroksissa on merkittävä ero, käytännössä tuo ero merkitsee leikkuunopeudessa paljon, samoin ero kiihtyvyydessä on merkittävä.
Tärkeintä käyttäjän kannalta on, että tietää, kuinka erilaisilla sahoilla sahataan. Esim hirrenveistotyössä ammattisahalla ammattimies sahaa – ja saha kestää. Ituniska sahaa sillä halvemmalla varausta pitkään hirteen – ja saha hajoaa? Siinä se ostohinnan säästö meni, että kilahti.
Toisaalta voidaan sanoa, että ituniskalla traktorin pyörän alle jäänyt moottorisaha on yhtä hajalla, oli se minkä hintainen tahansa. Eli ostakaa kiinalaisia sahoja, kun ette sahan päälle ymmärrä mitään.
Ihan tieteelliseltä tutkimukselta tuntuu Kaappoon kertomus. Kauhean yllättävää, että hautausmaalla on puiden juuristoa vahingoitettu!
Hautojen kaivaminen niin, että puiden juuristoa ei vahingoiteta, on jo temppu sinänsä, kun juuria on ihan kaikkialla.
Valtava häverikki syntyy siitäkin, kun hiusjuuria katkotaan ja niiden kärjissä olevat valot lähtevät eri paikkaan. Ainakin ne valokaapelit katkeavat.
Kongolaisen maahantulijan Ranskankieliset loitsut varmasti auttaisivat hoitamaan homman, mutta kuinka Kajaanin hautausmaassa makaavien vainajien henget suhtautuvat pakanallisiin loitsuihin – ja kuinka seurakuntalaiset suhtautuvat moiseen taikuuteen?
Mutta saha, jonka uushankintahinta on alle kolmesataa, jopa satasen pintaan, on sitä luokkaa, että vaikka sillä tekisi ruohikon raivausta kerran kesässä, niin suraavan vuoden urakkaa varten vaaditaan jo huoltotoimenpiteitä ja jopa varaosia. Sama toistuu joka vuosi.
Jos käytetty laatusaha sammutetaan pienkonebensalla, se lähtee vuoden tauon jälkeen kuin ”Jänis makuulta”, ilman kallista huoltomiehen valohoitoa.
Tulpa, kalvon ja bensansuodattimen vaihto sahaan, jolla sahataan pari tuntia kesässä, on työ, joka tulee vastaan useamman kymmenen vuoden välein. Ei tarvitse pelätä. Kiinailmiö ei aina kestä edes sitä kahta tuntia, eikä kannata korjata, takuuseen annetaan rahat takaisin taikka uusi samanlainen.
