Käyttäjän Jätkä kirjoittamat vastaukset
-
Niin. Kun kanto lahoaa, jokaikinen juuri. jonka alkupää on kannossa kiinni, lahoaa – ja vauhdikkaasti. Olen nyt työstänyt pikkuhiljaa haavikkoani, joka on syntynyt isojen kantojen juuristoihin.
Paksuimmat ovat kannonkorkeudelta jo yli kolmekymmentä senttisiä, ohuimmat, joka ovat suunnilleen saman korkuisia, ovat kannonkorkeudelta noin kymmensenttisiä. Kaikissa on ruskeaa keskellä – ja se ruskeus yltää useimmissa puissa jopa kymmeneen metriin. paremmin säilyneissä terve puu on vielä alle kolmessa metrissä.
Ei sillä eikä millään – komikymmensenttinen pölli on jo sellainen, että sen ksitteleminen on niin raskasta, että sahailen ne leivinuunipuiden pituisiksi ja rahtaan ne eri kärryllä halkomakoneelle, tiedä vaikka innostuisin kopauttelemaan kirveelläkin, vaikka tähän aikaan suorasyinenkin haapa on sitkeä pienittävä.
Minulla ei ole kiirettä, kahden vuoden puut ovat jo tehtynä, osa on jo ensi talveksi valmiina kuivia, Kaksi traktorin klapikärryä on tarkoitus tänä kesänä täyttää ja pari puuliiterillistäkin voi tehdä, jos siltä tuntuu.
Olen sitä mieltä, että en aio myydä, enkä tehdä mitään tukiaishakemuksia. Minun tahdillani puuta kasvaa moneen kertaan tarpeeseen nähden. Jos energiapuun kantohinta nousee kolmeenkymppiin, niin voisipa olla, että silloin voisin myydä vaikka energiaosuuskunnalle. Osuuskunta takoo nyt rahaa omistajilleen, kun sopimus on sidottu polttoöljyn hintaan
Onhan sekin melkoinen saavutus, että Kaappoon suku on suurella joukolla yteismetsän osakkaana! Siinäpä on saavutus, jota kaikki palstalaiset voivat vain katsoa kadehtien. Kannattaa kyllä tuoda esiin joka ketjussa, ja niinhän Kaappoo on jo osittain tenytkin – ja monta kertaa. Varmaan suvussa on myös ollut vanha kunnon kansakoulun opettaja, jonka iskulauseena on ollut: ” Otetaan vielä kerran uusiksi”. Ja läksytehtävänä kirjoittaa taululle sata kertaa: Koivu on iso puu, Kuusi on iso puu, Mänty on iso puu, Kataja on pieni puu …. jne.
Juurivesoista kasvaneet haavat ovat melkoisen pienenäkin aivan eri värisiä keskeltään. Ja se väri on punaruskeaa, ns. kovaa lahoa, joka vuosien mittaan muuttuu pehmeäsksi ja usein siellä on jopa kusiaispesä.
Jos löytyy järeää ja virheetöntä haapaa, niin siitä saa esim ohueksi laudaksi sahattuna ”Pasuttamalla” upeita taivuttamalla tehtyjä huonekaluja ym.
”Viäntelehtimistä ja kiäntelehtimistä” pelkäävien kannattaa tutustua kuumakuivaukseen, jossa sahatavara ei vääntyile, eikä halkeile ja pitää muotonsa kuivauksen jälkeenkin.
Kaappoo:”Meillä suvussa kuuluu tiloja myös yhteismetsään,jonka ala on 31 000 ha,varhaan rauduskoivu ja hieskoivu tuttuja monelle,mutta sitten esim purppurakoivu,,riippakoivu,kyynelkoivu,riepukoivu,punakoivu,tunturikoivu,paperikoivu,sokerikoivu,vaivaiskoivukin,pensaskoivu,kivikoivu,keltakoivu,varmaan visakoivu kait tuttu ja vaivaiskoivu ja tunturikoivu joillekin,Ja onhan pirkkalankoivukin ja loimaankoivu ja taalainkoivukin”
Voi valtava,-Nuin palajo koivuja. Eipä olisi millään uskonut, että nuin paljon erilaisia koivuja Kaappooolla.
On se mies, mitä me olemme tehneet, että olemme tuollaisen miehen saaneet tänne kertomaan tieteen ihmeellisistä saavutuksista. Kaappoo täytyy saada eduskuntaan, pääministeriksi ja siitä sitten presidentiksi.Kävin pihasaunan takana ja siellä kasvaa ojan varressa isoja koivuja ihan rivissä niin, että 15 metrin matkalla on viisi yli 40 senttistä koivua, ikä alle kolmekymmentä vuotta. Niiden väleisä kasvaa kuusia, joita jo saisi tukkia tyvestä ja koivuja, jotka ovat pienempiä kuin isot koivut, niistä kaikista yhteenlaskettuna saisi liki kymmene kiinnon tilavuuden ja kasvutiheys on, että puut kasvavat noin 15 neliömetrin alalla.
Tuolla alalla olisi hehtaaritiheys n. 6000 kiintoa / ha. Ja kuten kaikki tietävät, rauduskoivu on sitä laadukkaampaa, mitä nopeammin se on kasvanut, kun vielä olisin älynnyt niiden nuorina – hoikkina ollessa pystykarsia ne tyvitukin pituudelta.
Nykyisillä taksoilla ja hinnoilla ei paluuta ole entiseen puunkorjuun suhteen. Lisäksi metsänomistajien elinaikaa on jatkettava muutama sata vuotta, että Kaappoon teoriat tulisivat toimimaan. Kun puunkorjuuta ei käytännössä saa tehdä, koska siinä väkisinkin vahingoitetaan Kaappoon valokuituja ja kolhitaan puita, ellei sitten kuolleita ja pahasti sairastuneita puita poisteta huopatossut jalassa ja jäätyneen maan aikaa metrin hangessa. Ilman puun siirtoon käytettäviä koneita. Hevosillakin pitää olla huopatossut tai lumikengät kavioissaan.
Eli avohakkuu olisi ainoa puunkorjuumenetelmä, jota voisi koneilla tehdä kolmensadan vuoden välein. Muut toimet jalkamiesvoimin.
Voi kerralla sanoa hyvästit elämälle tässä maassa.
