Käyttäjän Jätkä kirjoittamat vastaukset
-
Miksipä niitä oppilaitoksia turhan panttina pidettäisiin toiminnassa, kun lähiseudulta ei oppilaita riitä. Nythän on periaatteessa kaikkien hankittava jonkinlainen tutkinto, että pääsee peruspäivärahalle. Sellaisten vempuloiden kouluttamisessa menee rahat hukkaan, paras olisi pistää heidät armeijaan ja antaa käsitys toiminnasta, jossa joutuu vastaamaan itsestään ja kavereistaan.
Rane. Jos ja kun ei osaa ajaa muulla kuin maasturilla, niin kannattaisi pitää mölyt mahassaan. Äijät jäivät talvirenkaillaan kevä-tiellä lumen ja jään vangiksi, soittivat apuun. Menin piruuttani Transportterilla kesärenkailla vetelemään heitä pois.
Ei konsti ole mikään – kun sen osaa!
Kuusiuskova:”Meillä männyn mittatavoite n 30-35 cm ja kuusella vähintään 35cm, silloin ne on motin puita. Koivu ja haapa samma 35-40cm.”
Monella yhtiöllä on sahatukeilla maksimipaksuus, joka toki on hakkuusopimukseen kirjattuna. Toki monella yhtiöllä on myös mahdollisuus tehdä niistä sorvipöllejä, taikka parhaat vaihtavat ns ylisuuret pienempiin puihin sellaisen käyttäjän kanssa, joka saa ne vaikkapa sahattua normaalisti. Sahojen linjavehkeet on usein mitoitettu pienemmille tukeille, koska niitä ylisuuria normaalisti tulee niin vähän, että ei kannata maksaa tuplahintaa koneista isojen takia. Ainakin männyn tyvitukeista, joiden latvaläpimitta on esim 55 cm taikka enemmän, tulee halvatun hienoa oksatonta sahatavaraa – ja paljon.
Sahailimme yhden sahan ylisuuria monena keväänä, parina viimeisenä vuotena sain tingattua asian niin, että sahasimme vain 45 x 45 senttisiksi aihioiksi, jonka he saivat ajettua linjasta läpi. (Rehellisesti sanottuna olisin ostanut ne tukit heiltä, mutta eivät suostuneet myymään.)
Jos mänty pitää kasvattaa kahdeksankymmentä vuotta, että siitä saa kolme tukkia, niin pituusvaatimus on keskim väh 20 metrin korkeus,
Paljonkos on keskikasvu / vuodessa? ? ? Sehän tekee keskimäärin 25 cm/vuosi.
Ei aivan päätähuimaavaa vauhtia ole pilviä kohti latva nousst. Kuitenkaan ei tuollaisissakaan puissa ole latvakuidun määrä lisääntynyt siitä, mitä se oli yhden tukin koossa, vaan jopa päinvastoin.
Usein, kun olemme tehneet tukkeja oikein kunnollisista järeistä havupuista, on jopa kuuden tukin rungosta viimeisen tukin jälkeen kuitupuupöllin tekeminen jäänyt haaveeksi, kun latva on loppunut ennenkuin pituus olisi riittänyt minimikuitupölliksi.
Joskus jalkamieheksi joutuminen ei ole johtunut teknisistä vioista, ellei siihen kastiin lueta jäykkäniskaisuutta ja liian kirkasta auringonpaistetta. Jouduin jalkamieheksi kevättalvella, kun ajelin tuollaista lähinnä metsätaloutta varten aurattua tietä, jonka auraaja olikin sitten lopettanut homman ikäänkuin kesken. Kääntöpaikka oli jo monta kymmentä metriä takanapäin ja valkoinen hanki häikäisi niin, että en peilistä erottanut vähääkään tien, penkan – ja hangen piirteitä. Kolme kertaa peruutin penkkaan. Kolmannella kerralla kiinni. Ja eikun kävelemään. Hain traktorin kotoa, vedin sillä auton kääntöpaikalle käänsin keulan kotiinpäin vetämällä, ajelin traktorilla kotiin – ja taas kävellen autolle. Emäntä oli töissä, joten en saanut häneltä kyytiä. Kyllä joskus joutuu vähän kävelemään, vaikka ei TAHO!
Siihen ei tarvita mitään Tajon taikakirjaa, että tajuaaymmärtää kasvun yhteismäärän olevan suurin, kun puita on runsaasti.
Siinä vain käy nii, että ennsmmin tai myöhemmin suuresta kappalemärästä kuolee ylitiheyteen enemmän tai vähemmän puita. Tapahtuu luonnonpoistuma, jota ei edes kannata kerätä energiapuuksi, koska ne ovat niin heveröisiä.
Käytännössä nuorehkoissa kasvatusmetsissä pitäisi kasvukairalla vahtia, milloin lustot alkavat ohentua – ja heti harvennus käyntiin. Itseasiassa ollaan jo menetetty jotain. Ylitiheys hidastaa arvokkaiden puiden kasvua enemmän rahalla mitattuna kuin nuo riukuuntuvat välipuut tuottaisivat kasvamalla vain energia- laho- ja kuitupuuta.
A. Jalkanen:”Järeät haavat metsiin on hyvä linjaus paitsi ei männyntaimikoissa jossa niiden synty on hyvä estää männynversoruosteen torjumiseksi.”
Tuo on hyvä muistutus kaikille muille, paitsi DA-Harjavalta Trollille, jonka männyntaimikoissa havat ovat mitä mainioimpia verhopuita, eikä siellä ole versoruostetta näkynyt koskaan = täysin tuntematon sairaus.
Neljän metrin ajoura merkitsee jo 20 %:n alaa. Kun vielä mitataan ”oikeaan” tiheyteen hakatun enskan keskeltä ajouraa viiden metrin vyöhyke kummaltakin puolelta, eli yhteensä kymmenen metrin kaista, ollaan rankasti vajaatuottoisessa metsässä.
Siis puolet pinta-alasta on vajaatuottoista. Sen paikkaamiseksi jätetään urien puoliväli käytännössä hakkaamatta! -Ronkitaan vain pahimmat susipuut!
Näin saadaan joskus ihan vahingossa käyrien väliin sopiva runkoluku.
Kun Metsäkeskus mittailee kontrollia esim linjakoealoilla, joiden linjat kulkee oikeaoppisesti ajouriin nähden poikittain, vääristää se tuloksen, joka ilmaistaan lukemalla runkoa / ha.
Väitän, että pienempi hakkuukone, esim Sampo, tekisi samalla tehokkuudella haamu-urien kanssa paljon tasaisemman jäljen – ja halvemmalla.
