Käyttäjän Jätkä kirjoittamat vastaukset
-
Karummilla pohjilla ei 60 vuotta vielä riitä saamaan oikeaa tukkileimikkoa. Tulee niitä DA-Trollin keskenkasvuisia puita puitavaksi, on ns puolentoista tukin runkoja.
Toisaalta voipi olla, että kyse on harsintahakatusta metsästä, jonka jätemetsästä on vastoin kaikkia ohjeita alettu kasvattaa ”Jatkuvapeitteisenä” metsänä ja vuosittainen lisäkasvu on ollut alle yhden kuution / ha. Metsä voisi olla vajaatuottoinen kitumetsä.
Ainoa oikea tapa on katkaisuhoito ja jalostetut männyntaimet istuttaen, mitä pikemmin, sitä parempi. Noihin on joskus saanut Valtion rahoituksen, kun hakkuutulo ei riitä uudistuskustannuksiin.
Havupuumetsässä on runkoluvun pudottaminen harvennushakkuulla tuhannesta neljäänsataan, tai vaikkapa vain viiteensataan – on liian voimakas toimenpide.
Oikea harvennusvoimakkuus löytyy sieltä, mistä A.Jalkanen sen sanookin löytyvän. Harvennusmallit kouraan ja opaskasviohjeesta katsotaan metsätyypin määrittelyssä tarvittavien kasvien kuvat ja määritellään tyyppi niinkuin on opetettu.
Hoidetussa puustossa myös pituusboniteetti kertoo jotain. No kun pituus on mittailtu valtapuista, mitataan pohjapinta-ala. Siihen tarvitaan relaskooppia. Jos ei ole, sen voi kyllä tehdä itsekin. Harvennuksessa pohjapinta-ala pudotetaan, mutta vain sen verran, että alempaa käyrää ei aliteta.
Jos ensiharvennus on tehty ajallaan ja ohjeen mukaan, poistuma on n. 40 %. Silloin on vain tehty tilaa jääville ja oikein valitut jäävät rungot kasvattavat juuristonsa poistettujen puiden reviirille, tuottavat uuden neulaskerran joka vuosi, eli kolmen vuoden kuluttua tuottavat neulaskerrat on uusittu ja puiden kasvu äityy hirmuiseen laukkaan. Vuosikasvu nousee niin, että keskimääräinen kasvu 10 – 20 vuoden aikana nousee yli kymmenen kiinnon. Puuthan ottavat suurimman osan kasvuvoimastaan neulasilla, joita harvennuksen jälkeen on tullut enemmän ja isompia kuin sitä ennen.
Lisääntynyt kasvunopeus korostaa vielä sitä, että runkojen lisäkasvu on puhtaasti tukkia, jopa yli sata prosenttia lisäkasvusta on tukkia. Kuitukuutiot vähentyvät, kun ne järeytyvät tukkikuutioksi.
Kun hintelät, puolentoista tukin rungot kehittyvät neljän – kuuden tukin rungoiksi, on niistä puista lähes mahdoton tehdä täysimittaista kolmimetristä kuitua latvasta.
Anneli. Viimeaikoina on puhuttu Ikäkairasta ja eri henkilöt ovat puhuneet Kasvukairasta. Kyseessä on kuitenkin yleensä sama työkalu.
Ikäkairoja on sitten jopa puoleen metriin asti yltäviä vehkeitä, jollaisen vääntämisessä tarvitseekin jo olla ”Marmelaatia hauiksessa”. Kasvukaira voisi olla paljon pienempi, mutta siinä on myös lyhyempi kampi, joten kyllä senkin vääntämisessä ranteet saa olla kunnossa, varsinkin, jos väännetään umpijäässä olevaan puuhun.
Tuo Visan kaava pitää paikkansa – ja nimenomaa silloin, kun metsällä on taloussuunnitelma, joka on tehty kestävän metsätalouden periaatteiden mukaisesti. Silloin ei ole niinkään kyse satunnaisesta rahantarpeesta, vaan kyse on metsätaloudesta ja puun tuottamisesta parhaan- ja tasaisen tuloksen tuottamisesta. Siksi suunnitelmissa ei ole ehdotettu esim, kaikkien KL nelosen kuvioiden hakkuuta heti kerralla, vaan käsitellään hoidon kiireellisyyden perusteella kuvioita siten, että ne pysyvät tasaisesti hyvässä tuottokunnossa.
Takavuosina tuli yllättäen vaihe, jossa kuusen D 1,3:n läpimitta kelvannut tukiksi, vaan meni kuitukasaan. Hakattiin harvennuksilla paljon päävaltapuita pois, kun ne olivat tulossa ylijäreiksi. Silloin ei oikeastaan sorvikuusta juurikaan ostettu ainakaan täältä.
Se olisi ollut vakava isku metsätaloudelle varsinkin meidän opetusmetsissä, joita oli jo 90 vuotta piiskattu kasvamaan järeiksi, Silloin oli valtavat hakkuusäästöt koulun opetusmetsissä ( n. tuhat hehtaaria)
Käytännössä ei ikä siinä vaiheessa merkitse mitään, koska siihen ei enää pysty vaikuttamaan.
Aikaisemmin oli järeys yksi painava pointti päätehakkuuaikaa määriteltäessä, nythän saattaa joku DA-Trolli tehdä avohakkuun heti, kun suurimmat puut täyttävät pikkutukin mitat.
Joskus on yksityismailla tehty ensin alaharvennus, jonka jälkeen keskijäreys nousi niin paljon, että avohakkuu oli lain mukaan mahdollinen.
Vanha lohkaisu oli, että: ”Kun metsä on kehitysluokkaa neljä, se kannattaa avohakata, jos puutavaran hinta on siedettävä.” (Siis pitää hakata) Syy on luonnollisesti tuo korolla laskeminen.!
Kasvukairalla (ikäkairalla) – tehtyyn reikään (Männyllä) – ei juurikaan mitkään höttiäiset iske, koska siitä kairattu lastu työnnetään takaisin reikään ja jopa kuorenjyty pannaan korkiksi. Pihka liimaa kaiken umpeen.
Kairaus tehdään normalisti D 1,3:n korkeudelta. Minä voisin kehua, että tästä porukasta ei todellakaan moni ole sahannut niin paljon kairattuja tyvitukkeja kuin mitä minä olen joko henkilökohtaisesti, taikka opetuslapset valvonnassani sahanneet
. Opetusmetsässä on 119:n vuoden aikana kasvukairat olleet kovassa käytössä.
Paras, mitä on tullut vastaan, oli kämmenen kokoisella alalla viisi kairanjälkeä.
Pitäisi ymmärtää, että kairausjälki ei läheskään aina tule esiin muualla kuin pintalaudassa. Kertaakaan ei ole tarvinut saheista lyhentää sitä 1, 3 metrin palaa pois.
Uudistuskypsyys on aika paljon muuta kuin rinnankorkeusläpimittaa. Kun metsätyyppi on kuivaa kangasta tai vielä karumpaa, on noihin yli kolmenkymmene santin läpimittoihin käytännössä lähes mahdoton päästä. Jos vielä puulajikin on ”sopimaton”, niin satojen vuosien kasvatusaika on ihmiselle liian pitkä.
Käytännössä se kai pitäisi käydä niin, että kun puustopääoma on ”liian suuri”, eli vuosikasvu antaa niin vähän lisäarvoa sijoitukselle, että se muualla tuottaisi paremmin, on viimeistään silloin tullut sadonkorjuun aika.
Normaalisti ei talousmetsän puut lopeta kasvamista, mutta jos sitä ei olla käsitelty hoitohakkuin, poistuu sietä ”luonnollisen poistumisen” kautta puuta sen verran, että puusto ei kuutiomäärin enää juuri lisäänny.
Jos puuta on hehtaarilla 500 kiintoa ja puustosta kuolee 5 kiintoa / ha, niin metsätyypin vuosikasvukyky putoaa tuon 5 kiintoa. Kymmene kiinnon kasvu putoaa viiteen. Jos metsäkuvio olisi harvennuksin pidetty kunnossa – ja siellä olisi puuta vain 200 – 300 kiintoa, olisi lisäkasvu edelleenn sama kymmenen kiintoa, mutta luontaista poistumista ei lainkaan,
Vastoin yleistä käsitystä puiden kasvu jatkuu niin kauvan, kuin siinä on kasvukaudella vihreää. Kun vihreä latvus puuttuu kesällä, on puu lopettanut kasvunsa, koska se on kuollut.
Männikön päätehakkuumitta on silloin tullut vastaan, kun sen lisäkasvu prosentteina on hidastunut, vaikka se edelleenkin kasvaa.
Kun jakohihnan kontolle on laitettu paljon enemmän kuin ”silloin ennen”, tulee noita yllätyksiä. Joskus iäisyys sittenn Volvoissa käytettiin sellaisiakin moottoreita, joissa jakopää toimi Fiiberirattailla. Ei temppuilleet hihnat eikä ketjut, eikä jakopää rallattanut.
On ihme, että VAG teki sellaisen rakenneratkaisun, jota ei nopeasti ja tuotevastuun perusteella korjannut hyvityksen kera. Toki niillä on ollut muita, yhtä kalliita munauksia muitakin.
