Käyttäjän Jätkä kirjoittamat vastaukset
-
No minä yritän: Kulmavaihde on se osa, jossa akseliputken alapäässä voimansiirrossa on kulma, nimen ”vaihde” syynä on se, että se samalla vaihtaa pyörimissuunnan. Se ”jousilevy” (En ole ennen kuullut sillä olevan sellainen nimi) – tulee terän yläpuolelle ja siinä oleva kierre työntää roskat ym pois tuosta ahtaasta raosta. Terän ”alapuolelle” tulee se toinen laippa, jossa on yleensä keskiö, joka poistaa välyksen terän ja akselin välistä.
Pakkauksessa on mukana tullut kulmavaihteen vaseliini, jonka lisäämiseksi on kulmassa oleva proppu avattava, mutta kulmaa ei tungeta täyteen rasvaa – riittää, kunhan siellä varmasti rasvaa on.
Kun terä pyörii reippaasti, pitää se – ja kulmavaihde vinkunaa, tärkeintä on, että terä pyörii kevyesti, eikä siinä ole heittoa ainakaan ”pystysuunnassa”, eli on kunnolla laippojen välissä kiinni.
”Kurun normaalimetsäoppilaitos” on nykyään Tampereen ”omistuksessa”. Siellä toimii samat koulutusmuodot kuin ennenkin, lukuunottamatta MTI-koulutusta, joka on saman organisaation AMK- hallussa ja toimii Tampereella / Tampereelta käsin.
Kyllä sieltä edelleenkin tulee heppiä keiluttavia metsätalousinssejä -AMK. Koneopetus on Kurussa vahvoilla, onhan sitä siellä jo aika pitkään tehtykin. Olen muuten sitä mieltä, että koneenkuljettajien opetukseksi ei riitä se, että hallitsee koneen käytön esim hakkuussa. Vaikka se osaisi maailman parhaiten, niin jälkeen jäävä metsä voi olla ihan pilalla. Ainoa oikea reitti on, että M-saha kouraan ja harventamaan. Keppi kouraan ja mittaamaan, Relaskooppi esiin ja pyörähtämään, Rillit päähän ja taulukkoa lukemaan.
Ja kun harjoitustyömaalla jälki on huono – M-saha käteen ja harjaannuttamaan silmää. Kertaus on paheiden äiti!
Suurin moka näyttää monella kone-Hemmolla olevan, että koko ajan otetaan saman verran pois. EI se niin mene, vaan koko ajan JÄTETÄÄN saman verran! (Harva menee liian harvaksi ja tiheä jää liian tiheäksi)
Rane;”Ranelle tulee vielä metsuriajoilta periytyen MH:n henkilöstölehti paperisena.Täytyy todeta että se on muuttunut/vihertynyt totaalisesti.”
Metsähallituksen-kin henkilöstö on uudistunut, on ollut sukupolven – ja samalla sukupuolekin vaihtuminen.
Nyt on käynnissä naamanpesu, mutta tulosvaatimukset ovat olemassa – ja suht kovat. Nämä nykyiset ”metsäasiantuntijat” eivät ehdi savotoilla käymään – korkeintaan piipahtamaan, eikä silloin ehdi paneutua metsätalouden kysymyksiin.
Leimikot suunnitellaan pelkkien talouskirjan ja ilmakuvien tietojen perusteella.
Veikeä tapaus kävi hiljakkoin, kun yksi paikallinen konemies oli ostanut MH:lta muutaman hehtaarin alan, joka siis lohkaistiin MH:n metsätilasta. Puusto oli samanlaista koko alueella, eikä ostajalla ollut pienintäkään aikomusta edes hoitohakkuuta tehdä siihen -vielä. MH teki omalle puolelleen avohakkuun (Minusta liian varhain) – ja samalla livautti tuon yksityisen omistaman alueen myös aukoksi.
Laskeskelimme tuon omistajan kanssa, että alueesta voisi vaatia 20 000 € korvausta, ja saman hintaan saisi pohjatkin.
En ole tavannut miestä myöhemmin, eli en tiedä, miten asia on ratkaistu, voiman oikealla puolella hän kuitenkin on!
Oikein suoritettu pystykarsinta oikeassa kohteessa tuottaa käytännössä esim kahdeksan kpl oksatonta lautaa ja kaksi kpl sydäntavaraa, joka on kolmelta sivulta oksaton. Isommista tukeista tulee jopa 12 pintalautaa.
Karsinnasta pitää olla todistus, johon on kirjattu D 1,3 läpimitta ja myös läpimitat kaatohetkellä.
Lisäarvo maksetaan koko puun tukkiosalle jolloin hehtaarilta kaadettu 400 – 500 runkoa, jotka ovat kuution kokoisia, antaa jo ihan kivan lisäarvon, vaikka lisä olisi VAIN 10 €/ kiinto. Sahaaja ottaa siitä lisäarvon, joka on luokkaa 300 – 500 €/ kiinto.
Mutta kuten mainittu, karsinta pitää tehdä oikein ja kirjaus myös!
Metsähallituksella on tulostavoitteet budjetoitu ja rimaa on nostettu jatkuvasti, vaikka suojelu on vienyt paljonkin pinta-aloista ja ulkoilupaikkojen / reittien hoitovelvollisuus maksaa aina vaan enemmän, koska niitä lisätään ja ne täytyy huolehtia.
Metsissä on menty voimakkaasti nuorempiin ja pieikokoisempiin puustokuvioihin, mikä tietää sitä, että käsittelyaloja on pitänyt suurentaa.
Kuitenkin taimikon ja nuorenmetsän käsittely on oikeanlaista, eli käytetään oikeita tiheyksiä, eikä kasvateta keppimetsiä. MH uskoo edelleenkin, että hehtaari pystyy tuottamaan vain määrätyllä volyymilla puuta, esim MAX 10 kuutiota / ha / v. Jos se lisäkasvu jaetaan 2000 rungolle, on niiden järeytyminen / runko paljon parempi kuin silloin, jos runkoja on vaikkapa 6000 kpl/ ha.
Näin ollen metsänomistaja tekee itselleen hallaa, jos ei hoida taimikoitaan ja nuoria metsiään annettujen suositusten mukaan. Kyse ei ole mistään ennakkoraivauksesta, joka on jo merkki laiminlyödystä hoidosta.
Jätkä ei istuttanut, vaan harvensi taimikkoa. Istustustiheydet ovat Mä 2000, Ku 1800, Ko 1600, HiesKo 2000. LehtiKu muistaakseni 1400/ha.
Tavoite on, että vaikka osa tuhoutuu, niin riittävä tiheys jä luonnontaimien avustamana.
Siis ei mitään 5000 kpl/ha, eikä edes 3500 – niillä saadaan vain keppimetsää ja riukuuntuneita rytöjä jo enskan aikoihin.
Kun männikössä on 15 metrisiä runkoja 1800 kpl/ ha, ja niistä napataan 7 -800 pois, niin hakkuutyö on paljon tuottavampaa kuin rassata samaan kuutiomäärään vaikkapa 3000 keppiä puhumattakaan jäävän metsän ulkonäöstä.
JOS kolme ilosta rosvoa ja Motokuskit ovat kehitelleet aivan uudet metsinkäsittelynormit, niin mihin tarvitaan enää metsäopetusta ja metsäkeskusta tai -yhdistyksiä.
Vanhat metsien käsittelyohjeet sanovat vieläkin, että taimikko pistetään asentoon 2000 r/ha, Enskaan mennään, kun ne 2000 runkoa ovat yli 10 metrisiä, mieluusti alle 15 m. Runkoluku pistetään tuhanteen, taikka max tuhat kaksisataa r/ha:n tiheyteen. Sitten vielä yksi harvennuskerta (kork. kaksi)
Pitää muistaa, että harvennuksella saa huonompaa kantohintaa kuin aukolla. Jos ensiharvennuksessa hakkaa vain energiapinoon kaikki, niin se on tietenkin myyjän ja ostajan kauppa. Kuitenkin keppimetsästä energiapuun korjuu on kallista työtä, joten tuo edellä oleva ohje toimii paremmin.
”Wahlroosin mielestä kyse ei ole vain palkkakustannuksista, myös energia ja logistiikka ovat Suomessa kalliimpia kuin Saksassa.”
MINUN mielestäni kyse ei ole VAIN noista Wahlroosin mainitsemista kustannuksista, vaan kyse on siitä, että Suomessa on ihan kaikki paljon kalliimpaa kuin Saksassa.
SEN TAKIA myös palkkojen olisi oltava korkeammat Suomessa. Sanotaan vaikka, että kun elinkustannuksia halpuutetaan 50 %, niin jopa palkkoja voisi laskea 30 %
